Uudenvuodenaaton yön metelin ja melskeen jälkeen tämä yö vaikuttaa suorastaan oudolta. Mieleen hiipii tunne siitä, että olen ainoa ihminen maailmassa...
Kamera jäi kotiin, kun käväisin steputtelemassa öisessä maisemassa. Valosaasteen määrä oli pelottavan suuri ja jälkien määrä hangella oli muuttumaton. Räiske on todennäköisesti ajanut kaikki vähänkin älylliset nelijalkaiset syvälle metsiin ja saattaa kestää hetken, ennen kuin arat eläimet palaavat jo rauhoittuneille nurkille.
Outo melankolia on vallannut mieleni, eikä näytölle ilmesty mieleni tuottamia sanoja. Katkos mielen ja näppäimistön välillä on yön pituinen.
Ehkäpä yllä oleva kuva heijastaa parhaiten mieleni syövereitä tällä hetkellä. Puteli mereen ja toivon sen seikkailevan vierailla rannoilla, vievän minut paikkoihin, joita en edes osaa ajatella. Toivon sen myös tutustuttavan minut uusiin ihmisiin, kokevani alitajuntani salaamia kokemuksia.
Niinpä, suunnitelmia en tee, odotan parasta tapahtuvaksi ja avaan kaikki ovet selkosen selälleen tilaisuuden astua sisään.
Sen sijaan että täyttäisin vatsaani rippeiden ahmimisella, olen ahmatin ahneudella käynyt täyttämässä mieltäni blogistanin tarjonnalla. Totta totisesti, maapallolla on vielä muitakin ihmisiä hengissä. Naposteltavaa löytyy runsaasti, ähkyyn asti. Osa teksteistä vilahtaa nopeasti ohitse, osa jää elämään mielen syvimmissä sopukoissa.
Näillä sanoilla
MENESTYKSELLISTÄ JA LOISTAVAA
UUTTA VUOTTA 2011
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti