Keskiyön aikaan ehkä ritsa-ammuttua jänistä pataan

Ehkä tuli hivenen koristeltua otsikkoa, olemme jo melko kaukana keskiyöstä, mutta mitä siitä.

Olin taas tavanomaisella lumenkyttäyskeikallani, kun huomasin kaksi kajahtanutta jänistä hortoilemassa lähietäisyydellä. Käyttäytyivät nuo pahukset kuin ulkokatit konsanaan. Korvat pyörivät päässä kuin propelit ja nokat tuhisten kävivät jokaisen lähistöllä pystyssä sojottavan pajun ja puskan läpi.

Eipä ole jänisten rotua liialla järjellä siunattu, ei tosiaan. Jos olisin luonteeltani metsästäjä, niinhän ne olisi saanut pyydystettyä vaikka ritsalla, kuin leikiten. Jänisten onneksi tyydyin vain kuvaamaan niitä, tällä kertaa tosin ilman kameraa, vain silmilläni.

Valosaaste taivaalla on tällä hetkellä erityisen häiritsevää. Kaipaan tähtikirkkaita öitä, taivaan syvää sinisenmustaa merta, johon mieli suorastaan sulaa. Ei vieläkään sen kaltaista yötä, mutta ehkäpä pian.

Täytyypä mennä tarkastelemaan jänisvaurioita, jospa ne pakanat sittenkin ovat pistäneet poskiinsa muutaman ruusupuskan. Jos näin on, seison ensi yönä ritsani kera partiossa ja vannon sekä vakuutan, että sen jälkeen meillä syödään jänispataa...