Aamun luontomaisema oli savuisen siniharmaan värinen, eilisen vedestä raskaat hiutaleet olivat liimautuneet tiiviiksi kerroksiksi puiden oksille. Varpuset ja talitintit sirkuttivat pienet olemukset pakahtumaisillaan ja maisema muistutti utukalvolla peitettyä maalausta.
Lämpimän, kylmän, kostean ja taas kylmän ilman vaikutuksesta lumi on kiinnittynyt erilaisiin muotoihin oksien verkostoissa, ollen kuin tuhannet pienet, valkoiset veistokset.
Luonnon tarjoamat, vaihtuvat taidenäyttelyt ovat aina yhtä yllättäviä, kauniita ja mieleenpainuvia. Olen vakituinen vierailija luonnon taidenäyttelyissä, aina yhtä valmiina pysähtymään, käyttämään kaikkia aistejani nauttiakseni täydesti, jääden nälkäisenä odottamaan seuraavan vierailuni uusia teoksia.
Varpusten ja talitinttien pörhistelyt, yhteissirkutukset ja pulleiden höyhenpukuisten siivekkäiden olemusten lentely oksistossa, pienet hetket ovat yht'äkkiä suuria eikä mikään ole tällä hetkellä tärkeämpää kuin lintujen lentoratojen muodostuminen silmien edessä.
Mutta, missä ovat omenaisen punaisilla pörrövatsoilla varustetut punatulkut? En muista nähneeni niitä muutamaan päivään, en edes oksilla kököttämässä. Mihin ne ovat hetkeksi kadonneet, onko niillä punatulkkujen salainen maailmanneuvosto läheisessä metsikössä, vai ovatko varpuset ja talitintit valloittaneet niiden reviirin?
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti