Kirjailijat ovat aina toimineet tulevaisuuden airueina. Kirjat, jotka pystyy tunnistamaan klassikoiksi jo tänään, ovat sitä varmasti vielä satojenkin vuosien kuluttua. Tarinat ovat yleismaailmallisia ja koskettavat kaikkia, ja mikäli ihminen ei muutu ja muuta toimintatapojaan, tarinoiden allegoriat ovat ikuisia.
Ne ovat todisteita siitä, että ihminen osaa keksiä hyödykseen monimutkaisia vempaimia, jopa itsensä varaosia teknisiltä ominaisuuksiltaan, mutta ihminen luontokappaleena ei kykene ja ole valmis muuttumaan, luopumaan taipumuksestaan tuhota.
Luolaihmisen vaistot ohjaavat vielä paljon reaktioitamme ja siksi tarvitaan tarinoita herättelemiseksemme, tarinoita, jotka osoittavat tien menneisyyden kautta tulevaisuuteen. Vai haluammeko jäädä tilanteeseen, jossa edelleen vahdimme kotiluolamme suulla sapelihammastiikereitä ja dinosauruksia, hirmuliskoja...?
SciFi-kirjailijat ovat jo kauan aikaa, ennen mielikuvituksen muuttumista somepostauksiksi, kuvanneet ihmiskunnalle mahdollista teknologian kehitystä ja siihen sidottua tulevaisuutta.
Maailmankirjallisuuden tragikomedian muotoon kirjoitetut tarinat taas ovat pureutuneet yhteiskunnallisiin kipupisteisiin ja kehityksen hallitsemattomaan muutokseen, joka on jäänyt ihmiselle vieraaksi...
SciFi-kirjailijat taittavat matkaa Pegasoksella ratsastaen kohti tulevaa. He määrittävät mahdollisuuksien rajoja ja poistavat mahdottomuuksilta esteitä. He kirjoittavat välähdyksenomaisia hetkiä ihmiskunnan kohtalosta, vaihtoehtoja vierailla planeetoilla, myös vääristä valinnoista ja niiden seurauksista.
He ovat visionäärejä, jotka heittävät tiedeihmisille ideoita kehiteltäviksi, ideoita jotka ehkä joskus jossain toisessa ajassa muuttavat maailmaa, ja siinä sivussa saavat aikaan muutoksia ehkä myös ihmisessä...
Kirjahyllyssäni on useita kirjoja, joiden pariin palaan aina uudelleen. Ne ovat kirjoja, joiden aiheet ja tarinankerronta kestävät aikaa, ne palauttavat minut maan pinnalle erehtyessäni kuvittelemaan oman aikamme olevan erityinen ja poikkeava ihmiskunnan historiassa.
Olen lukenut alla mainittuja kirjoja eri ikäkausina, ensimmäisen kerran jo hyvin nuorena ihmisenalkuna ja jokainen lukukerta on lisännyt omat mausteensa tarinaan, ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta sekä tapahtumat ajassa...
NikolaiGogolinKuolleet sielut -teoksessa sielut olivat kuolla kupsahtaneita maaorjia ja musikoita, jotka kuolemansa jälkeen olivat edelleen hyvin kaupaksi käyviä lukuja. Kuolleilla sieluilla ei ollut oikeuksia, ne olivat omaisuusluetteloissa vain käyttökelpoisia merkintöjä omistuksesta.
Kuolleiden sielujen markkinat, joilla kaupataan tänään kuolleiden sieluja, ovat osa tämän päivän informaatiosotaa. Sitä käydään tälläkin hetkellä ympäri maailmaa, kaatuneiden lukumääriä vähätellään tai liioitellaan, riippuen siitä, kenelle ja kenestä tietoja tarjotaan.
Ne ovat näkymätön jono lukuja, joilla käydään kauppaa ja joiden arvo lasketaan voitto- ja tappiotilastojen perusteella, unohtamatta niihin liittyviä odotuksia ja oletuksia sekä pieniä tai suuria määriä valheita.
Gogolin Kuolleet sielut -teos on tänään yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään vuonna 1842. Jotta tarina tulisi lähemmäksi nykyaikaa, lukijan kannattaa käyttää mielikuvitustaan ja varustaa kirjan henkilöt nykypäivään sopivilla ammateilla. Maanomistajat voi vaihtaa diktaattoreiksi, kenraaleiksi ja pienessä mittakaavassa vaikkapa uutta puoluetta haikaileviksi kannattajakorttien kerääjiksi...
Maankamaralla kulkee tälläkin hetkellä tuhansia eläviä kuolleita, joko sodassa surmattuja tai Covid-19 Omicron-varianttiin sairastuneita ja lopulta siihen menehtyneitä. Tilastotiedot ovat nykypäivän sodankäynnissä yksi ase muiden joukossa tai menestyksen mittari pandemian hoidossa...
Tämän päivän kuolleet sielut ovat usein myös eläviä ihmisiä, jotka peloissaan vaikenevat, luovuttavat nimensä ja elämänsä, eikä heiltä enää edes kysytä mitään. Kansat taipuvat ja kurjistuvat, toiset murtuvat ja katoavat, muiden jatkaessa taipumistaan ja vain diktaattorit vaihtuvat.
Samuel BeckettinHuomenna hän tulee(En attendant Godot)) -näytelmä, jonka Beckett kirjoitti vuonna 1949, pitää kahden päähenkilön tarinassa sisällään kokonaisten kansojen, kansakuntien keinot selviytyä, taipua ja ruohonjuuritasolla jatkaa elämäänsä, huolimatta siitä, kuka heidän elämästään kullakin hetkellä päättää...
Ihmisen voimakkain vietti on eloonjäämisvietti ja vaikka ihminen kokisi elämänsä miten turhaksi tahansa, hengisssä pysyminen on tärkeintä, vaikka kuinka vaikeissa olosuhteissa.
Aina on toivoa, vaikka kuinka pientä, jospa diktaattori potkaisisikin tyhjää, heittäisi lusikan ja tekohampaat nurkkaan, hänen seuraajansa voi ainakin merkitä muutosta, vaikka sitten enemmän kurjuutta, mutta sekin olisi vaihtelua...
George Orwell näki jo vuonna 1949 ilmestyneessä Vuonna 1984 -teoksessaan tulevaisuuteen, jossa me nyt elämme. Tänä päivänä Isoveli on jakautunut moniksi isoveljiksi, joiden johtajina häärää muutama vieläkin isompi Isoveli.
Teos sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon, jonka yhteiskunta on tiukan totalitaarinen ja sen kansalaiset sekä kaikki toiminnot ovat tiukkaakin tiukemman valvonnan alla. Isoveli valvoo (Big Brother is watching you) -sanonta on lähtöisin tästä kirjasta.
Maailmassa on tälläkin hetkellä useita Oseanioita, valtavan kokoisia ja pienempiä valtioita, joissa Orwellin luomat kauhukuvat toteutuvat totalitaarisella julmuudella ja raakuudella.
Oletan ja toivon näiden teosten olevan tuttuja monelle. Näiden kirjojen kansien välissä olevien tarinoiden peilaaminen nykyaikaan on suorastaan herkullista, jos kohta ne ovat myös surullisia esimerkkejä ihmiskunnan kykenemättömyydestä oppia vanhoista erehdyksistä ja muuttua.
Yllä mainittujen kirjojen myötä liukuminen nykyisyyteen käy helposti. Maailmankirjallisuuden klassikot kuvaavat paremmin kuin hyvin tätä päivää sekä sitä, miten ihminen ei edelleenkään osaa elää ihmisiksi...
Kun Itsevaltiaan sekä eliitin rahat hupenevat, alkaa usein orjuus, jolloin ilman erityistä syytä kuka tahansa voi joutua vangituksi ja lähetetyksi kotoaan kauaksi, vankitöihin epämääräiseksi ajaksi.
Tämän päivän maailmassa elää ihmisiä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Monissa maissa käydään sisällis- ja heimosotia, niiden johtajiksi on noussut joukko epäinhimillisen julmia ja kansansa unohtaneita diktaattoreja...
Vainot toistuvat, vain diktaattorien nimet vaihtuvat. Kun kansojen perimässä on orjuus, se palaa ja toteuttaa itseään, kansojen kykenemättä edes ihmettelemään. Ja vankileirien saaristot lisääntyvät lisääntymistään...
Kun pelkät sanat ja olemassaolo riittävät syyksi sulkea ihmisiä vankiloihin, heittämään niskottelevat yksilöt kivuliaisiin ja painostaviin kuulusteluihin, kansa valitsee kautta historiansa hyväksi koetun keinon, he muuttuvat läpinäkyviksi ja usein myös näkymättömiksi.
Diktaattorit toimivat kuin kulkukoirien rakkilauma johtajanaan alfa-uros, julmin peto kaikista, ja ne käyvät jokaisen vapaana liikkuvan olennon kimppuun, haastaen joko taisteluun hengestä tai sallien liittymisen osaksi laumaa, jonka jälkeen ne jatkavat kulkuaan kohti ehdotonta valta-asemaa.
Ja varjoissa kulkee pimeä armeija koiria, jotka johtajansa käskystä raatelevat taistelussa hengissä säilyneet kappaleiksi, vahvistaen samalla alfa-uroksen käskyvaltaa, mutta sitä ne eivät tee ilmaiseksi...
Ja kun peto jossain vaiheessa on ajettu nurkkaan, on sen ainoa mahdollisuus puolustautua murista ja lähelle tultaessa puraista. Se ei rauhoitu kepeillä hakkaamalla, uhkaamalla ja viemällä siltä valta-asema sekä arvovalta. Kun peto uskoo sen nurkkaan ajajien olevan sille vaaraksi, se tulee lopulta hulluksi...
Joudummeko kohtaaman vielä senkin päivän, jona poika pidättää mieltään osoittamassa olevan äitinsä? Mahdollista on silloin sekin, että poika sotii vastapuolella ja hänen ampumansa luoti lävistää äidin.
Historia tuntee monia ilmiantajakulttuureja eikä esimerkkejä tarvitse kaivaa kaukaa historian alkuhämäristä. Toisen maailmansodan aikana Saksassa aatteen kannattajat, nuorisojärjestöihin kuuluvat sekä toisen omaisuutta havittelevat, hämäriin tarkoitusperiin toimintansa perustavat ihmiset toimivat innokkaasti tai vähemmän innokkaasti ilminantajina, ja hyvin usein ilmiannon kohteet kuolivat.
Entisessä Itä-Saksassa lapset ilmiantoivat vanhempiaan ja sukulaisiaan. Miten lähellä on se päivä, jona lapset kääntyvät jälleen kerran vanhempiaan vastaan?
Tälläkin hetkellä useissa suurissa maissa, pienemmistä puhumattakaan, ilmiantajakulttuuri elää kukoistuskauttaan. Ilmiannon uhreille lopputulos on aina murskaava, johtaen melko varmasti joko vankilaan tai kuolemaan.
Ken lähtee tanssiin paholaisen kanssa, menettää sormensa lisäksi käden ja voi löytää itsensä kuumasta paikasta, jonka parketilla kompuroi useampi kädetön tanssimassa...
Christopher Franzén on nuori ruotsalainen muusikko, joka säveltää ja julkaisee musiikkiaan Lights&Motion -nimellä. Olen seurannut hänen uraansa jo vuodesta 2012 lähtien, jolloin hän julkaisi ensimmäiset säveltämänsä kappaleet YouTubessa. Niiden mukana pääsen leijumaan Suureen Tuntemattomaan sekä palaamaan takaisin mieleltäni rauhallisempana...
Pidempi versio The Spectacular Quiet -kappaleesta kestää vajaat seitsemän minuuttia. Sävelraidan laadussa on toivomista, sillä se katkeilee muutaman kerran, häiriten muuten upeasta kappaleesta nauttimista, mutta koska tunnetusti ei ole olemassa ilmaisia syöminkejä, niin näillä mennään...
Ja nyt, tämän vuodatuksen jälkeen, on pakko päästä pöpelikköön haistelemaan kevättä, jättää hetkeksi taakseen uutisvirta ja maailman tilanne, sillä muuten pää hajoaa, ei se ihan kaikkea kestä...
Nykypäivän ihminen ui syvissä vesissä, ahdistuu ja pelkää elämää. Jokainen aamu voi tuoda uuden katastrofin tai kriisin ja ensimmäisenä ajatuksena on usein se, miten tästä enää voi selvitä hengissä.
Suomalaiset ovat tottuneet tarkkailemaan itänaapuriaan, miettimään siellä pidettyjä puheita ja tehtyjä ratkaisuja sekä sitä, mihin ne Suomen kohdalla johtavat.
Varovaisuus ja pelko imetään jo äidinmaidossa, samoin se, miten sieltä uutisoidut jutut pitää arvioida, kääntää poliittinen siansaksa suomen kielelle, eri aatekulmia tarkastellen ja puhujien keskinäisiä suhteita vertaillen.
Huomaan itsessäni selkeitä oireita siitä, että elämä ahdistaa, jokaisena päivänä, uutisvirtojen kulkiessa silmieni editse. Joka päivä yritän löytää tasapainon uudestaan, rentoutua ja pyrkiä kohti harmoniaa.
Maailmassa on liian paljon isoja asioita ja tapahtumia, joihin en tahdostani huolimatta kykene vaikuttamaan. Yksilötasolla teen kaikkeni, mutta se ei riitä, eikä muutosta tule tapahtumaan minun elinaikanani, ei, vaikka maailma pyrittäisiin kaikkien valtioiden yhteisellä tahdolla muuttamaan uudeksi.
Ihminen herää aina liian myöhään, vaikka mahdollisuus vaikuttaa olisi kerrottu jo vuosikymmeniä sitten. Demokratia ja sananvapaus ovat kaventuneet, ihmiset vakavoituneet.
Olemme tottuneet ylilyönteihin, vaikka niin ei pitäisi. Valtaapitävien ja eliitin retoriikka on koventunut, yksipuolistunut ja tutuiksi ovat tulleet myös uhkailut.
John Dalberg-Actonin kuuluisaksi tekemä lausahdus ei edelleenkään ole vanhentunut ja pitää valitettavasti vielä tänäkin päivänä paikkansa: "Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Suuret miehet ovat melkein aina pahoja miehiä...”
Valta, etenkin kahlitsematon valta on kaikkien kannalta vaarallista, usein ennakoimatonta, yhden ihmisen maailmankäsitykseen perustuvaa ja kuten nyt on nähty, yritystä alistaa suvereenia valtiota hallintaansa.
Ihmiset kaipaavat johtajia, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan, kantavat vastuun, vaikka niin ei reaalimaailmassa tapahtuisikaan.
Mielikuvat ja se, että kansalaisten verrattain hyvä elämä on mahdollista, antavat johtajille valtaa, niin kauan kun kansalaisilla on kohtuullisen hyvä olla.
Johtajuus on päätöksiä ja vastuuta, kykyä puhua ja perustella päätöksiään, saadakseen ihmiset uskomaan vaikka pelkkää mielikuvilla höystettyä valhetta.
Totuus on harvoin absoluuttinen, aina siihen on livahtanut valhe pirstaleineen. Vai onko kenties kyseessä aivojen vikakytkentä ymmärtämisessä, asioiden erottamisessa toisistaan, oleellisen tiedon puuttuminen asiayhteydessä?
Totuus on harvojen herkkua ja totuuden hahmottamiseen sekä ymmärtämiseen tarvitaan tietoja, paljon tietoa. Siihen eivät riitä ne tiedon muruset, jotka tipahtelevat eliitin pöydiltä kansalle. Ilman totuutta on kuitenkin vaikea vaikuttaa niin, että mahdolliseen totuuteen liittyvät päätökset kestävät vielä vuosisatojen kuluttua.
Eilen totena pidetty voi jo tänään olla muuttunut toiseksi. Suurin osa totena pitämästämme on muuttanut muotoaan ja se, joka perustaa mielipiteensä eilisen totuuteen, sitä pidetään tänään tietämättömänä ja valehtelijana.
Ja kun valhetta toistetaan tarpeeksi monesti, sillä on paha tapa muuttua totuudeksi...
Syvälle ihmisyyteen liittyvät moraalitotuudet säilyvät usein pysyvinä totuuksina ja kaikki muu totuudeksi luettava tai tulkittava esiintyy vain totuuden ilkeänä sisarpuolena.
Historia on täynnä esimerkkejä eilisen totuuksista, jotka tämän päivän valossa osoittautuvat lähestulkoon epäinhimilliseksi tietämättömyydeksi, julmuudeksi vailla vertaa, kykenemättömyytenä antaa samat oikeudet kaikille kansalaisille, ei vain meille "normaaleille".
Totuus ei ole, eikä saa koskaan olla yksinkertainen asia, kasa niputettuja todellisuuksia, joista jokaisella on omat näkemyksensä ja mielikuvansa...
Valheella on monet kasvot ja ne muuntautuvat puhujan ja hänen vaikutusmahdollisuuksiensa mukaan, sillä tärkeintähän ei ole totuus, vaan markkinointi, ajatusten ja mielikuvien tavaratalon liikevaihdon lisäys, maailman täyttäminen asioilla ja tavaroilla, joilla ostetaan hetken onnea...
Viiva ei ole koskaan väärin, vain kynää pitävä käsi voi olla väärässä, samoin viivaa tulkitsevan ymmärrys viivan merkityksestä...
Pahin valhe lienee se, jonka ihminen syöttää muiden lisäksi myös itselleen...
Ja kuitenkin, kaikesta kirjoittamastani huolimatta, yritän pitää kiinni periaatteesta "En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se."
Sitaattia pidetään erheellisesti Voltairen lausumana, vaikka kunnia siitä kuuluu Evelyn Beatrice Hallille. Tosin, nykyisin on entistä vaikeampaa pitää kiinni tästä periaatteesta, sillä elämme maailmassa, jossa tärkeintä ei ole tosiasioiden tarkistaminen, vaan ihmisten hätkähdyttäminen...
Kun uusi kauheus valtaa nykyhetken, ei mieli enää tunnista tilastoja, rekisteröi pandemiaan kuolevien lisääntyneitä lukuja, ei edes sitä, että nyt myös Norovirus tekee tihutöitään taustalla...
Sairaaloissa kaikki ihmiset näyttävät pieniltä, isotkin ihmiset pienenevät. Pitkillä käytävillä värit häviävät ja tuoleilla istuvat pelko ja toivo yhdessä...
Elämme maailmassa, jossa visuaalisuus hallitsee näköalaamme, totuus ja valhe näyttävät samanlaisilta. Valhe photoshopataan, maalataan AI-kuvankäsittelyohjelman avulla totuudeksi ja kuitenkin se, mitä nyt tapahtuu on totta, kuvista huolimatta. Mihin voi enää uskoa, mihin tietoon ja kuviin voi luottaa...?
Mielemme seikkailevat totuuden ja valheen välimaastossa, ovat alttiita osapuolten informaatiosodassa, sidosryhmien ja sopimusosapuolten ryntäillessä edestakaisin, missä kohtaa ja kenen leirissä konfliktit ratkotaan, sodat hävitään ja voitetaan...
Millaiseen maailmaan me synnytämme lapsemme, minkälaisen maailman me jätämme heille? Euroopassa vallinnut pitkä rauhan aika on murtunut, karhu nosti käpälänsä, se on suuttunut...
Isien taistellessa melkeinpä ylivoimaista vihollista vastaan, äidit valmistavat pommisuojissa Molotovin cocktaileja, nuorten miesten ja naisten osallistuessa sotatoimiin, peläten tulevaisuutta...
Jos tieto lisää tuskaa, niin tietämättömyys lisää sitä vielä enemmän. Kenen joukoissa seisot, kehen uskot enemmän? Onko mahdotonta saada ajankohtaista ja oikeaa tietoa, kun verkot maassa on suljettu kaikkialla, tuntea tuskaa ja kauhistella omaa voimattomuutaan vaikuttaa, voimatta omalta osaltaan olla lopettamassa sotia.
Tämä aika synnyttää taistelijoita ja sotivien osapuolten joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka hyökkäävällä puolella taistelevat väärää informaatiota ja epäoikeudenmukaista sotaa vastaan, kun taas puolustajat antavat kaikkensa puolustaessaan kotejaan, perheitään ja sukulaisiaan, kotimaataan...
Sodassa ihmiset ovat tavallisia kansalaisia, vain muutama hetki elämässä tekee heistä erilaisia, sankareita tai korvansa sulkevia pelkureita.
Hyökkääjän puolella mielenilmaisut ja hallinnon vastustaminen, tiedon etsintä suljettujen verkkojen takaa ja niiden julkaiseminen, on yhtä vaarallista kuin rintamalla haavoittuminen, hintana tulevaisuutensa kulkuun puuttuminen.
Sodan anatomiasta löytyy monia teorioita ja vasta Aika toimiessaan patologina, kykenee kiihkottomasti keräämään tietoa ja arvioimaan hyökkääjää sekä puolustajia.
Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä tuntevat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan kauaksi kodeistaan, miten he ovat sielut tulessa kotimaansa ja siellä olevien läheistensä puolesta...
Sodan kuvat ovat karheita ja kauheita, tuhottuja taloja ja panssarivaunuja, ruumiita sekä pakoon pyrkiviä ihmisiä lapsia ja lemmikkejä sylissään, vaikka suojaa ei enää löydy mistään...
Adrián Berenguer on espanjalainen säveltäjä ja lahjakas saksofonisti, jonka tuotaantoon kuuluu myös säveltäminen mm. erilaisiin peleihin. Hänen luomansa sävelmaailmat avaavat ovia mielikuvituksen salaisille poluille ja niihin voi unohtaa itsensä täysin...
Alla oleva yhdysvaltalainen protestilaulu, josta Dropkick Murphys julkaisi eilen 15.3. oman versionsa, on tänään yhtä ajankohtainen kuin 1960-luvulla, jolloin se toimi monien joukkoliikkeiden tunnuslauluna.
Laulu on täynnä symboliikkaa ja kun kuvat ja tekstit kääntää mielessään nykyhetken kuvakieleen, voisi hyvin kuvitella sitä laulettavan yhtä lailla Moskovan kaduilla mielenosoituksissa kuin panssarivaunuja pysäyttäneiden ukrainalaisten joukossa .
Tämän protestilaulun kulta-aikana oli kyse kansalaisoikeuksista, nyt mielipide- ja sananvapaudesta sekä oikeudesta itsenäiseen kotimaahan.
Totuus on edelleen hyvin subjektiivinen ja suhteellinen käsite, minkälaisiin sanoihin ja kuviin se naamioituu, yhdelle se voi olla karkean paljas, toiselle ylen määrin kaunisteltu...
Elämme maailmassa, jossa on muutakin pimeyttä kuin vain vuodenaikoihin liittyvää pimeää ja jossa valo voi merkitä myös toisenlaista valoa, johon ei sisälly mitään elävää...
Kaikki merkit olivat selviä, jo pitkän aikaa ennen kun tapahtui mitään, ja kuitenkin pudotus pimeään pääsi yllättämään.
Mitä me teemme, mitä me voimme tehdä, muutakin kuin pureskella kynsiämme, pelätä ja olla hämmenyksissämme?
Huomaan kirjoitusteni muuttuneen tummiksi ja peitellyiksi, varjoihin huuteluiksi ja surullisiksi. Kolmas vuosi meneillään pandemian kurimuksessa, ihmisten hätää ja menetyksiä, pitkiä aikoja karanteenissa, vallasta turmeltuneiden toiminnan eskaloitumista Ukrainassa...
Maailmalla epäoikeudenmukaisuus ja sorto, kansojen vaientaminen pelolla, on jo vuosikausia, kymmeniä vuosia nostanut päätään, kaikista niistä eivät uutistoimistotkaan jaksa eivätkä ehdi uutisoida enää.
Yhä useampi maa on ottanut käyttöönsä kansan alistamisen, hallitsemisen pelolla ja kidutuksilla, unohtanut ihmisen. Valta voi vaihtua, mutta sorto ja sortajat pysyvät samankaltaisina...
Kolme kovaa "kuningasta" ilman kruunua, kaikki valittuina valtaistuimilleen epävarmoina aikoina. Ja jokainen heistä taistelee paikasta historiassa, miten julmuudessa päihittää toisensa...
Miksi kaikilla diktaattoreilla on kuolleet silmät? Miksi heidän äänessään on paatosta ja uhoa, ilmeettömyys ja äänen tasaisuus pelotteena? Tavallisen ihmisen elämä, siitä heillä ei ole mitään tietoa. He ovat kuin julmat ihmisten kuvat onttoine paperinukkeineen keskellä elämänsä taistelua...
Kuin väärät profeetat konsanaan, väärän valtiaat levittävät ympärilleen omaksi hyödyksen tulkittuja sanoja sekä niiden lisäksi kauhua ja kuolemaa...
Valta antaa paljon mahdollisuuksia niin hyvän kuin pahan toteuttamiseen. Kumman ratkaisun vallan kahvassa roikkuva valitseekaan, se vaikuttaa hänessä olevaan sisäiseen ihmiseen, sillä paha murtaa ihmistä sisältä päin, lopulta sokeuttaen hänet, eikä hän näe enää yhtäkään syytä hyvän tekemiseen.
Kun yksi "kuningas" poistuu näyttämöltä, omaa tilaisuuttaan odottamassa olleet "kuninkaat" alkavat taistelun paikasta auringossa ja näin jäljelle jäävä tyhjiö täyttyy, pahan kiertokulku alkaa uudestaan...
2Cellos duon tuotanto hivelee korvia, ja varsinkin tämä kappale on tilanteeseen sopivan melankolista. Kappale sisältyy säveltäjä Karl JenkinsinKosovon sodan uhreille omistettuun Armed man -teokseen.
2Cellos duon sellistit Luka Šulić and Stjepan Hauser ovat jo pitkään luoneet myös omia soolouriaan ja duo on ollut tauolla parisen vuotta. Nyt he ovat ilmoittaneet, että vuoden 2022 kiertue tulee olemaan heidän viimeinen yhteinen live-esiintymisensä ja molemmat panostavat jatkossa soolouriinsa.
Matka menneisyyteen ja omiin tunnelukkoihin
-
Tänään oli pitemmän tauon jälkeen vuorossa Lahden reissu. Ensin isän luo,
sitten lounastauko ja sitten äidin luo ja äidin kanssa vierailemaan isän
luona....
Aurinko kuvattiin ennätysläheltä
-
Eurooppalaiselta Solar Orbiter -luotaimelta on julkaistu uusia
historiallisia kuvia. Yksikään luotain ei ole koskaan ennen päässyt
havaitsemaan Aurinkoa nä...
Melontakausi avattu
-
Siitä se taas alkoi, puolisen vuotta kestävä melontakausi. Kallavesi
vapautui jäistä 11.5. joka on vähän tavanomaista myöhemmin. Vesille olisi
ehkä pääss...
Kukassa nyt
-
Mökkipihassa on jo enemmän väriä...
Parvitulppaanit ovat tulleet kukkaan.
Imikkä houkuttelee pörriäisiä pinkeillä kukillaan.
Isokukkaisia narsis...
Maailman mehiläispäivä
-
Mesipistiäiset eli mehiläiset (Anthophila) on mesipistiäismäisten (Apoidea)
yläheimoon kuuluva lentävien hyönteisten ryhmä.
Mesipistiäisiä esiinty...
Ruusuherukka hehkuu länsilaidalla
-
Tästä toivottiin kuvia täydessä kukassa, ja nyt se on.
Tässä olen kyykistynyt, jotta ruusuherukan kauniisti nuokkuvat kukinnot
näkyvät paremmin. Mutta pus...
Katse alas | Makrotex
-
Aina kannattaa kameran kanssa katsella alas. Siellä avautuu aivan uusi
maailma, lupaan sen 🤗
[image: Pieni Lintu - MakroTex challenge]
käenkaali
-
Lapsuudessani ja myöhemminkin olen nimennyt käenkaalin ketunleiväksi. Kasvi
tunnetaan myös revonrieskana. Suomessa käenkaali kukkii touko-kesäkuussa
käe...
Vastoinkäymisiä ja tulevia suunnitelmia
-
Blogitaukoa on tullut jonkin aikaa. Olen seuraillut ahkerasti kevään
kiipeilykautta ja moneen otteeseen huomannut pohtivani, että teinkö oikean
päätöksen...
Kirsikkapuun kukat
-
Viikonlopun aamiaishetket on erityisen maukkaita, silloin pöytä on katettu
arkipäivistä poiketen. Ei sillä, että kaurapuuro marjoilla ja jugurtti
siemensek...
Raiskaustapaus
-
*Shiori Iton* teoksen nimi *Black Box* viittaa raiskaukseen, joka tapahtuu
suljettujen ovien takana ja on siten vaikea todistaa että mitään raiskausta ...
Vapauden turvasana
-
Onko kukaan katsonut sinua niin, että sisimpäsi on lähtenyt kuin leijumaan
ja olet hetken aikaa ollut vapaa kaikesta syyllisyydestä ja häpeästä? Olet
nä...
Un mar de flores azules
-
.
*Hitachi Seaside Park *
*Japón*
*Las Nemophilas azules florecen cada año en primavera*
* creando un espectacular mar de flores*
*El cielo y la tierra ...
Blogieni yhdistäminen
-
Pitkän harkinnan jälkeen olen tullut tulokseen, että yhdistän yhdeksi
kaikki kolme blogiani. Kaikki valokuvani julkaisen jatkossa uudessa
blogissani Pil...
Blogieni yhdistäminen
-
Olen jo kauan miettinyt, että on työlästä ylläpitää useaa blogia, joten
päädyin yhdistämään kolme blogiani. Kaikki uudet tekstit löytyvät jatkossa
osoit...
Matokallio. Nyt.
-
"Hirtetään aamunkoitteessa Matokalliolla."
Tämä oli Itäkeskuksen lukion uskonnon opettajan, lupsakan upseerismiehen,
vakiouhkaus niille kelvottomille, jo...
Herää, keittiössä on poliisi
-
Tapahtui 1960-luvun alussa pienessä kylässä.
Oli sunnuntai-aamu. Olin ollut edellisenä iltana lavatansseissa. Valoisassa
kesäyössä en malttanut nukkua v...
HÄRKÄVIIKOT JA REIKÄLEIVÄT
-
*Loppiaistulet hohtivat jäälyhdyissä ja mieluisat vieraat olivat portailla.
Mutta sen jälkeen iski tammikuinen tylsyys kuin kuolema. Puuduttavat
härkävii...
Kulunut vuosi
-
Tulevana yönä vaihtuu vuosi.
Täten ajatukset kääntyvät väistämättä kuluneen vuoden tapahtumiin.
Meidän perheellemme kulunut vuosi on ollut mitä anteliain h...
Minä ja kissa, täällä vielä
-
Oli tässä vähän taukoa? Vuosi?
No täällä ollaan ja hengissä sekä minä että kissa. Kissa on 14 ja minä 25.
Voimme molemmat paksusti.
Kokeilen samalla onk...
IKEA vanhat katalogit
-
Huhheijaa, olen käynyt täällä blogissa vuosi sitten. Oli jokunen kommentti
tullut, ne on nyt julkaistu, pahoittelut etten ole henkilökohtaisten
asioiden ...
Blogi on muuttanut
-
[image: Blogi on siirtynyt osoitteeseen kerranpoistuinkotoa.com. Tervetuloa
uudelle blogisivulle! -Noora]
Blogi on siirtynyt osoitteeseen kerranpoistuinkoto...
Olla ihminen
-
Tämä on vanha tekstini. Luin tämän ja huomasin, että ajattelen hieman
toisin nykyisin. Ehkä kirjoitan siitä uuden artikkelin, mutta näin
ajattelin vuosia...
El ladino exánime
-
*401*
*El ladino exánime*
*Por muerto se ha dado al mañoso*
*farsante que historias de vida contó*
*jugando como ajena y propia*
*la suerte valiosa que un d...
Maailman paras terveysohje
-
Turpaduunarin terveysohje numero 347
Jakelupäivä maanantaina 9.8.2021
MAAILMAN PARAS TERVEYSOHJE
Minulla on suuri ilo ja kunnia paljastaa maailman p...
L'humour à la De Gaulle
-
On connait tout, ou presque de l'histoire de ce "grand" homme! Grand à tous
les sens du terme, parce vu sa taille!!!
Mais il avait aussi beaucoup d'humo...
2021 Kesäkuu jatkuu
-
Taas mökille saunarakennuksen pariin
Saunan rakennus projektista tulee elokuun loppupuolella tarkempi postaus,
joten tässä postauksessa muita kuvia Kes...
Äiti ja lapsi
-
Pojantyttäreni äitinsä kanssa tässä poseeraa. Enni Inkeri on toinen
lapsenlapseni ja 3 kk pian, 1.7. Hän syntyi aprillipäivänä, mutta on
totista totta. M...
JOULU MAALLA
-
Haaveeni toteutui ja saamme viettää joulunkin maalla. Rauhallista ja
kiireetöntä kahdestaan miehen kanssa, tällä kertaa näin. Kuten kuvista
näkyy, välillä ...
Hämähäkki ei luovuta
-
Seurasin mökillä vuorokauden verran hämähäkin puuhailuja ja totesin, että
hämähäkki ei luovuta.
Se rakensi verkkonsa räystään alla olevan kookkaan vesis...
-
Kaikki hyvin, on vaan ollut tuo live lähielämä nyt hieman etunenässä.
Pikkuinen lapsenlapsenlapsi on sulostuttanut oloa ja eloa. On retkeilty ja
nautittu ...
5 merkkiä, joista voi päätellä olevansa maalainen
-
*1. Oravat eivät ole ihania*
Nämä pähkinöitä mutustavat pikkusöpöläiset temmeltävät hetkessä välikaton
palasiksi ja kuivaamon tulitikuiksi . Pörrökorvia koh...
The Quaking Aspen
-
Here is my dying Quaking Aspen tree
Now age 20, dwarfed and smothered of light
By a giant Coast Maple, there before its time. Once,
it was a sapling planted...
Kaikenlaista ja narsisseja
-
*W.P Milner kuvaa täydellisesti, *
*kuinka tämä kevät on edennyt. *
*Surutyö on vienyt enemmän voimia kuin osasin kuvitella. *
* Äidin talossa on vielä tav...
Satunnainen Retkuilija 5v
-
Tänään 4.3.2020 on tasan 5 vuotta kun pistin pystyyn Satunnainen
Retkuilija-sivuston. Leppävirtaa-blogin aluerajaus oli alkanut ahistaa ja
laajensin revi...
Miten se sattuikin...
-
Että nyt, tasan vuosi sitten, olin kirjoittanut edellisen kerran tänne.
Jotenkin vain tuntui, että jos laittaisin hieman kuva kuulumisia ja
yrittäisin elv...
Blogini osoite ja nimi on muuttunut
-
*Tervetuloa lukijaksi uuteen blogiini*
* te kaikki tämän vanhan blogin lukijat*
*sekä myös uudet lukijat.*
*Pääset tästä linkistä uuteen ➣ Kuvallista bl...
Remontti on alkanut
-
Remonttityömaalta iltaa! Tuttuahan tämä on, jo vuosien ajan silloin tällöin
ollaan eletty "keskellä remonttia". Nyt siis ollaan taas siinä tilanteessa,
v...
Uusia tuulia: Blogi muuttaa omalle alustalle
-
Minua vauhdittavat tämän loppukesän ja tulevan syksyn aikana monet uudet
tuulet ja…
Artikkeli Uusia tuulia: Blogi muuttaa omalle alustalle julkaistiin
e...
Unbeatable deals!
-
Last post was about the bulk discount, and here we go again - but this is
now even better - unbeatable 50% discount, when you purchase is $50 or
more. This...
Livres Secrets par Sean Kernan
-
Sean Kernan est un photographe, écrivain et enseignant.
Il est l'auteur de trois monographies "Les livres secrets" (avec Jorge Luis
Borges), "Among Trees"...
Suurparvi pyrähtelee syömään...
-
Heissan nyt on kunnon talvi täällä,lunta on satanut ja sataa yhä.Kunnon
kinokset näkkyy jokapaikassa mihin meneekin,on auraajilla töitä,vaan niin
pitääki...
Aili-mummon muistolle
-
*Aikasi kului loppuun,*
*et saanut uutta huomista.*
*Päivien määrä tuli täyteen*
*ja silmien ummistuessa*
*edessä tabula rasa.*
*Raja,*
*jonka taakse jäi*
...
Enlightened -
-
•Enlightened•
I had another Chance to Play Today. When I Start a New Piece, I go through
all of my Images
and start collecting images that inspire or stri...
Kurkistus kuningaskalastajan auvoisaan arkeen
-
AIII VITTU HIPIT REINO KUVASI KUNINGASKULUTTAJAN! ISÄNMAALLINEN LINTU JOKA
EI PAKKASTA PAKENE VAAN SYÖ KOTIMAISTA KALAA! MINÄ NÄIN! TÄLLE
SUOMI-KONEPISTOOL...
Ruskan hehkua
-
Tänäkin vuonna ruska on ollut mielestäni Helsingissä yllättävän pitkä ja
upea. Niin monta huikean hehkuvaa puuta ja pensasta... Ja rannat silloin,
kun auri...
UUDET KOTISIVUT!
-
BLOGI SIIRTYI: henriikkaronkkonen.com
Tämä Sinkkublogi jää tänne tällaisena elelemään, tänne ei tule mitään
uutta, mutta sama meno jatkuu uudessa.
Pus. <3
Vanhan loppu ja uusi alku
-
Jatketaanpa taas blogiharrastusta pienen tauon jälkeen. Vuodenvaihteen
aikoihin oli niin paljon hämäriä päiviä, että en tullut tarttuneeksi
kameraan montaa...
Kuinka vaikeaa voi olla oliivien kerääminen käsin…
-
Siitä alkaa olla kahdeksan kuukautta, kun kannoimme muuttolaatikot Piccolo
Salvon piazzalle. En tiedä, onko kahdeksan kuukautta lyhyt vai pitkä aika,
mut...
Helppo, mukava, hauskakin Läsnäolo-harjoitus !
-
Ihmisen mieli on normaalitilassa meistä useimmilla tavattoman levoton, kuin
ylivilkas hemmoteltu pikkulapsi, koko ajan säntäilemässä milloin minnekin,
pyör...
Last update of this blog
-
I moved to Finland, Muutin Suomeen
Useful links continue to work, weather warning, maps, tides and more.
Hyödylliset linkit toimivat edelleen, säävaroitus,...
Patikointia
-
Elämäntilanteeni muututtua olen saanut elämääni uusia ihmisiä. Näiden
ihmisten joukkoon kuuluu Julia, uusi kissanhoitaja-apulaiseni, joka
majailee luonani ...
Satu
-
Satu asuu omenapuussa, joka kukkii toukokuussa.
Satu keto-orvokkeja rakastaa,
sieltä kättä heiluttaa.
Sadepäivinä Satu heinikkoon piiloutuu,
sinne ...
Runotalolla uusi blogi
-
Olen avannut Runotalolle uudet nettisivut, verkkokaupan ja blogin. Samalla
on viimein aika osata päästää irti tästä rakkaasta Aarrekarttamaailma
blogista. ...
Vuosi lähenee loppuaan
-
Pari fasaanikanaa on aika kesyksi tulleet. Kun kuulevat, että on uutta
ruokaa tulossa, niin juoksevat paikalle vauhdikkaasti.
Jutella voi ja rauhallisesti ...
Menkat
-
Kun tämä oli pienempi, tällä oli kaveri, joka eräänä päivänä tuli tämän luo
silmät loistaen ja hehkuen. ”Musta on tullut nainen!” Tämä oli häkeltynyt
eikä ...
Ei meinaa ajatukset.....
-
Parhaimpana kesän kynnyksellä,sitä aattelee,et mitä tää elämä on ja miksi
yleensä olen täällä??,siinäpä kysymyksiä,jotka vaatii joskus
miettimistä,olen m...
Uusi blogi perustettu!
-
Tämä blogi on nyt virallisesti "lakkautettu". Aikani kuluu töissä sekä
kenkiä maalatessa, enkä ehdi juuri nyt keskittyä muuhun. Olen kuitenkin
perustanut u...
Näin tällä kertaa.
-
Pohdinnassa on ollut bloggerin lopettaminen ja päätös oli tarkoitus tehdä
loppukesästä mutta päätös lopettaa kypsyi jo tämän kevään aikana. Blogin
jätän el...
ikä
-
Rakkaus syrjäyttää aina ystävyyden. Kokonaan.
Onneksi eletyt vuodet ovat opettaneet hyväksymään väistämättömän. Vaikka se
jotain särkisikin.
Onneksi muist...
Arvonta (vihdoin) suoritettu :-)
-
Kylläpäs tämä venyi...
No, lehtipaketit on arvottu ja näin siinä kävi:
Practical Photography -lehdet menevät Sussille!
Ja Photograph...
Laura Lindstedt: Oneiron
-
Pitkästä aikaa - eikä suotta! Upea lukukokemus. Teksti on tehty alunperin
Nousu.net -kulttuurijulkaisua varten. Käykääpä tutustumassa sivustoon!
Laura L...
DON QUIJOTE Y GRECIA
-
*LA MUERTE RONDA POR GRECIA *
María Luisa Arnaiz
*Serge Marshennikov*
Ha regresado don Quijote a su casa y dormido en su cama. Abre los ojos y
comienz...
Viimeinen
-
Minne aika menee? Minne katoavat nämä minuutit, tunnit tai sekunnit? Vuodet
kulkevat eteenpäin vääjäämättömästi. Hetki hetken jälkeen. Jokainen aamuyön
tun...
Can You Hear Me Now?
-
I thought this to be indicative of many current-family separations -- each
to his own world unconnected to the other . . . Sad
The background "art" is ...
Sherry Lee Short
-
Sherry Lee Short
Sherry Lee Short is an artist, teacher, writer, and activist. She received
her Master of Fine Arts with Distinction from the...
Klipklop klipklop..
-
Tällainen meille muutti..
Ja tämän näköinen meillä oli kuukauden jälkeen
Vaikka olin vannonut etten ensimmäistä katsomaani hevosta mene os...
The Easter Cherub
-
I have a mini-tutorial using Craft Attitude to share with you today!
It is a bit of a 'twist' on the regular 'pastel themed' decorated eggs and
bunny....
Postscriptum
-
Kun hieman yli puolivuotta sitten istuin lentokoneessa Helsingistä
Jakartaan polvet tutisten, en olisi voinut villeimmissä unelmissanikaan
kuvitella kuin...
Töni ukkoa (miehet pois keittiöstä)
-
En tiedä olenko huumorintajuton tosikko, mutta minulle tulee erittäin
epämiellyttävä olo uudesta Kariniemen (kariniemen.fi) kananlihaa
mainostavasta televi...
Luonnon tarjoamaa taidetta...
-
Olen majaillut alkuviikon mökillä ja seurannut mielenkiinnolla mitä eläimiä
tämä kesä toi jälleen tullessaan. Uusia tuttavuuksi näillä rannoilla ovat
silkk...
Varatuista miehistä
-
Kurkkasinpa kommenttilaatikkoon ja poimin sieltä kysymyksen joka oli
minulle suunnattu.
Miten voin panna varattuja miehiä?
Helposti.
En minä todellakaan ky...