BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 6. toukokuuta 2022

Ken lähtee tanssiin paholaisen kanssa,...


Kirjailijat ovat aina toimineet tulevaisuuden airueina. Kirjat, jotka pystyy tunnistamaan klassikoiksi jo tänään, ovat sitä varmasti vielä satojenkin vuosien kuluttua. Tarinat ovat yleismaailmallisia ja koskettavat kaikkia, ja mikäli ihminen ei muutu ja muuta toimintatapojaan, tarinoiden allegoriat ovat ikuisia.

Ne ovat todisteita siitä, että ihminen osaa keksiä hyödykseen monimutkaisia vempaimia, jopa itsensä varaosia teknisiltä ominaisuuksiltaan, mutta ihminen luontokappaleena ei kykene ja ole valmis muuttumaan, luopumaan taipumuksestaan tuhota.


Luolaihmisen vaistot ohjaavat vielä paljon reaktioitamme ja siksi tarvitaan tarinoita herättelemiseksemme, tarinoita, jotka osoittavat tien menneisyyden kautta tulevaisuuteen. Vai haluammeko jäädä tilanteeseen, jossa edelleen vahdimme kotiluolamme suulla sapelihammastiikereitä ja dinosauruksia, hirmuliskoja...?


SciFi-kirjailijat ovat jo kauan aikaa, ennen mielikuvituksen muuttumista somepostauksiksi, kuvanneet ihmiskunnalle mahdollista teknologian kehitystä ja siihen sidottua tulevaisuutta. 

Maailmankirjallisuuden tragikomedian muotoon kirjoitetut tarinat taas ovat pureutuneet yhteiskunnallisiin kipupisteisiin ja kehityksen hallitsemattomaan muutokseen, joka on jäänyt ihmiselle vieraaksi...


SciFi-kirjailijat taittavat matkaa Pegasoksella 
ratsastaen kohti tulevaa. He määrittävät mahdollisuuksien rajoja ja poistavat mahdottomuuksilta esteitä. He kirjoittavat välähdyksenomaisia hetkiä ihmiskunnan kohtalosta, vaihtoehtoja vierailla planeetoilla, myös vääristä valinnoista ja niiden seurauksista. 

He ovat visionäärejä, jotka heittävät tiedeihmisille ideoita kehiteltäviksi, ideoita jotka ehkä joskus jossain toisessa ajassa muuttavat maailmaa, ja siinä sivussa saavat aikaan muutoksia ehkä myös ihmisessä...


Kirjahyllyssäni on useita kirjoja, joiden pariin palaan aina uudelleen. Ne ovat kirjoja, joiden aiheet ja tarinankerronta kestävät aikaa, ne palauttavat minut maan pinnalle erehtyessäni kuvittelemaan oman aikamme olevan erityinen ja poikkeava ihmiskunnan historiassa.

Olen lukenut alla mainittuja kirjoja eri ikäkausina, ensimmäisen kerran jo hyvin nuorena ihmisenalkuna ja jokainen lukukerta on lisännyt omat mausteensa tarinaan, ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta sekä tapahtumat ajassa... 


Nikolai Gogolin Kuolleet sielut -teoksessa sielut olivat kuolla kupsahtaneita maaorjia ja musikoitajotka kuolemansa jälkeen olivat edelleen hyvin kaupaksi käyviä lukuja. Kuolleilla sieluilla ei ollut oikeuksia, ne olivat omaisuusluetteloissa 
vain käyttökelpoisia merkintöjä omistuksesta. 

Kuolleiden sielujen markkinat, joilla kaupataan tänään kuolleiden sieluja, ovat osa tämän päivän informaatiosotaa. Sitä käydään tälläkin hetkellä ympäri maailmaa, kaatuneiden lukumääriä vähätellään tai liioitellaan, riippuen siitä, kenelle ja kenestä tietoja tarjotaan. 

Ne ovat näkymätön jono lukuja, joilla käydään kauppaa ja joiden arvo lasketaan voitto- ja tappiotilastojen perusteella, unohtamatta niihin liittyviä odotuksia ja oletuksia sekä pieniä tai suuria määriä valheita. 


Gogolin Kuolleet sielut -teos on tänään yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään vuonna 1842. Jotta tarina tulisi lähemmäksi nykyaikaa, lukijan kannattaa käyttää mielikuvitustaan ja varustaa kirjan henkilöt nykypäivään sopivilla ammateilla. Maanomistajat voi vaihtaa diktaattoreiksi, kenraaleiksi ja pienessä mittakaavassa vaikkapa uutta puoluetta haikaileviksi kannattajakorttien kerääjiksi...

Maankamaralla kulkee tälläkin hetkellä tuhansia eläviä kuolleita, joko sodassa surmattuja tai Covid-19 Omicron-varianttiin sairastuneita ja lopulta siihen menehtyneitä. Tilastotiedot ovat nykypäivän sodankäynnissä yksi ase muiden joukossa tai menestyksen mittari pandemian hoidossa...

Tämän päivän kuolleet sielut ovat usein myös eläviä ihmisiä, jotka peloissaan vaikenevat, luovuttavat nimensä ja elämänsä, eikä heiltä enää edes kysytä mitään. Kansat taipuvat ja kurjistuvat, toiset murtuvat ja katoavat, muiden jatkaessa taipumistaan ja vain diktaattorit vaihtuvat.


Samuel Beckettin Huomenna hän tulee 
(En attendant Godot)) -näytelmä, jonka Beckett kirjoitti vuonna 1949, pitää kahden päähenkilön tarinassa sisällään kokonaisten kansojen, kansakuntien keinot selviytyä, taipua ja ruohonjuuritasolla jatkaa elämäänsä, huolimatta siitä, kuka heidän elämästään kullakin hetkellä päättää...


Ihmisen voimakkain vietti on eloonjäämisvietti ja vaikka ihminen kokisi elämänsä miten turhaksi tahansa, hengisssä pysyminen on tärkeintä, vaikka kuinka vaikeissa olosuhteissa. 

Aina on toivoa, vaikka kuinka pientä, jospa diktaattori potkaisisikin tyhjää, heittäisi lusikan ja tekohampaat nurkkaan, hänen seuraajansa voi ainakin merkitä muutosta, vaikka sitten enemmän kurjuutta, mutta sekin olisi vaihtelua...


George Orwell näki jo vuonna 1949 ilmestyneessä Vuonna 1984 -teoksessaan tulevaisuuteen, jossa me nyt elämme. Tänä päivänä Isoveli on jakautunut moniksi isoveljiksi, joiden johtajina häärää muutama vieläkin isompi Isoveli. 

Teos sijoittuu dystopiaan, Oseania-nimiseen valtioon, jonka yhteiskunta on tiukan totalitaarinen ja sen kansalaiset sekä kaikki toiminnot ovat tiukkaakin tiukemman valvonnan alla. Isoveli valvoo (Big Brother is watching you) -sanonta on lähtöisin tästä kirjasta. 

Maailmassa on tälläkin hetkellä useita Oseanioita, valtavan kokoisia ja pienempiä valtioita, joissa Orwellin luomat kauhukuvat toteutuvat totalitaarisella julmuudella ja raakuudella.


Oletan ja toivon näiden teosten olevan tuttuja monelle. Näiden kirjojen kansien välissä olevien tarinoiden peilaaminen nykyaikaan on suorastaan herkullista, jos kohta ne ovat myös surullisia esimerkkejä ihmiskunnan kykenemättömyydestä oppia vanhoista erehdyksistä ja muuttua. 

Yllä mainittujen kirjojen myötä liukuminen nykyisyyteen käy helposti. Maailmankirjallisuuden klassikot kuvaavat paremmin kuin hyvin tätä päivää sekä sitä, miten ihminen ei edelleenkään osaa elää ihmisiksi...


Kun Itsevaltiaan sekä eliitin rahat hupenevat, alkaa usein orjuus, jolloin ilman erityistä syytä kuka tahansa voi joutua vangituksi ja lähetetyksi kotoaan kauaksi, vankitöihin epämääräiseksi ajaksi. 

Tämän päivän maailmassa elää ihmisiä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Monissa maissa käydään sisällis- ja heimosotia, niiden johtajiksi on noussut joukko epäinhimillisen julmia ja kansansa unohtaneita diktaattoreja...


Vainot toistuvat, vain diktaattorien nimet vaihtuvat. Kun kansojen perimässä on orjuus, se palaa ja toteuttaa itseään, kansojen kykenemättä edes ihmettelemään. Ja vankileirien saaristot lisääntyvät lisääntymistään...

Kun pelkät sanat ja olemassaolo riittävät syyksi sulkea ihmisiä vankiloihin, heittämään niskottelevat yksilöt kivuliaisiin ja painostaviin kuulusteluihin, kansa valitsee kautta historiansa hyväksi koetun keinon, he muuttuvat läpinäkyviksi ja usein myös näkymättömiksi.


Diktaattorit toimivat kuin kulkukoirien rakkilauma johtajanaan alfa-uros, julmin peto kaikista, ja ne käyvät jokaisen vapaana liikkuvan olennon kimppuun, haastaen joko taisteluun hengestä tai sallien liittymisen osaksi laumaa, jonka jälkeen ne jatkavat kulkuaan kohti ehdotonta valta-asemaa.

Ja varjoissa kulkee pimeä armeija koiria, jotka johtajansa käskystä raatelevat taistelussa hengissä säilyneet kappaleiksi, vahvistaen samalla alfa-uroksen käskyvaltaa, mutta sitä ne eivät tee ilmaiseksi...


Ja kun peto jossain vaiheessa on ajettu nurkkaan, on sen ainoa mahdollisuus puolustautua murista ja lähelle tultaessa puraista. Se ei rauhoitu kepeillä hakkaamalla, uhkaamalla ja viemällä siltä valta-asema sekä arvovalta. Kun peto uskoo sen nurkkaan ajajien olevan sille vaaraksi, se tulee lopulta hulluksi...


Joudummeko kohtaaman vielä senkin päivän, jona poika pidättää mieltään osoittamassa olevan äitinsä? Mahdollista on silloin sekin, että poika sotii vastapuolella ja hänen ampumansa luoti lävistää äidin.


Historia tuntee monia ilmiantajakulttuureja eikä esimerkkejä tarvitse kaivaa kaukaa historian alkuhämäristä. Toisen maailmansodan aikana Saksassa aatteen kannattajat, nuorisojärjestöihin kuuluvat sekä toisen omaisuutta havittelevat, hämäriin tarkoitusperiin toimintansa perustavat ihmiset toimivat innokkaasti tai vähemmän innokkaasti ilminantajina, ja hyvin usein ilmiannon kohteet kuolivat.


Entisessä Itä-Saksassa lapset ilmiantoivat vanhempiaan ja sukulaisiaan. Miten lähellä on se päivä, jona lapset kääntyvät jälleen kerran vanhempiaan vastaan?

Tälläkin hetkellä useissa suurissa maissa, pienemmistä puhumattakaan, ilmiantajakulttuuri elää kukoistuskauttaan. Ilmiannon uhreille lopputulos on aina murskaava, johtaen melko varmasti joko vankilaan tai kuolemaan.


Ken lähtee tanssiin paholaisen kanssa, menettää sormensa lisäksi käden ja voi löytää itsensä kuumasta paikasta, jonka parketilla kompuroi useampi kädetön tanssimassa...

 

Christopher Franzén on nuori ruotsalainen muusikko, joka säveltää ja julkaisee musiikkiaan Lights&Motion -nimellä. Olen seurannut hänen uraansa jo vuodesta 2012 lähtien, jolloin hän julkaisi ensimmäiset säveltämänsä kappaleet YouTubessa. Niiden mukana pääsen leijumaan Suureen Tuntemattomaan sekä palaamaan takaisin mieleltäni rauhallisempana...

Pidempi versio The Spectacular Quiet -kappaleesta kestää vajaat seitsemän minuuttia. Sävelraidan laadussa on toivomista, sillä se katkeilee muutaman kerran, häiriten muuten upeasta kappaleesta nauttimista, mutta koska tunnetusti ei ole olemassa ilmaisia syöminkejä, niin näillä mennään...

Ja nyt, tämän vuodatuksen jälkeen, on pakko päästä pöpelikköön haistelemaan kevättä, jättää hetkeksi taakseen uutisvirta ja maailman tilanne, sillä muuten pää hajoaa, ei se ihan kaikkea kestä...

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Valheella on monet kasvot...


Nykypäivän ihminen ui syvissä vesissä, ahdistuu ja pelkää elämää. Jokainen aamu voi tuoda uuden katastrofin tai kriisin ja ensimmäisenä ajatuksena on usein se, miten tästä enää voi selvitä hengissä. 


Suomalaiset ovat tottuneet tarkkailemaan itänaapuriaan, miettimään siellä pidettyjä puheita ja tehtyjä ratkaisuja sekä sitä, mihin ne Suomen kohdalla johtavat.  

Varovaisuus ja pelko imetään jo äidinmaidossa, samoin se, miten sieltä uutisoidut jutut pitää arvioida, kääntää poliittinen siansaksa suomen kielelle, eri aatekulmia tarkastellen ja puhujien keskinäisiä suhteita vertaillen.


Huomaan itsessäni selkeitä oireita siitä, että elämä ahdistaa, jokaisena päivänä, uutisvirtojen kulkiessa silmieni editse. Joka päivä yritän löytää tasapainon uudestaan, rentoutua ja pyrkiä kohti harmoniaa.

Maailmassa on liian paljon isoja asioita ja tapahtumia, joihin en tahdostani huolimatta kykene vaikuttamaan. Yksilötasolla teen kaikkeni, mutta se ei riitä, eikä muutosta tule tapahtumaan minun elinaikanani, ei, vaikka maailma pyrittäisiin kaikkien valtioiden yhteisellä tahdolla muuttamaan uudeksi. 

Ihminen herää aina liian myöhään, vaikka mahdollisuus vaikuttaa olisi kerrottu jo vuosikymmeniä sitten. Demokratia ja sananvapaus ovat kaventuneet, ihmiset vakavoituneet. 

Olemme tottuneet ylilyönteihin, vaikka niin ei pitäisi. Valtaapitävien ja eliitin retoriikka on koventunut, yksipuolistunut ja tutuiksi ovat tulleet myös uhkailut.


John Dalberg-Actonin kuuluisaksi tekemä lausahdus ei edelleenkään ole vanhentunut ja pitää valitettavasti vielä tänäkin päivänä paikkansa: "Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Suuret miehet ovat melkein aina pahoja miehiä...”

Valta, etenkin kahlitsematon valta on kaikkien kannalta vaarallista, usein ennakoimatonta, yhden ihmisen maailmankäsitykseen perustuvaa ja kuten nyt on nähty, yritystä alistaa suvereenia valtiota hallintaansa. 


Ihmiset kaipaavat johtajia, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan, kantavat vastuun, vaikka niin ei reaalimaailmassa tapahtuisikaan. 

Mielikuvat ja se, että kansalaisten verrattain hyvä elämä on mahdollista, antavat johtajille valtaa, niin kauan kun kansalaisilla on kohtuullisen hyvä olla.

Johtajuus on päätöksiä ja vastuuta, kykyä puhua ja perustella päätöksiään, saadakseen ihmiset uskomaan vaikka pelkkää mielikuvilla höystettyä valhetta. 


Totuus on harvoin absoluuttinen, aina siihen on livahtanut valhe pirstaleineen. Vai onko kenties kyseessä aivojen vikakytkentä ymmärtämisessä, asioiden erottamisessa toisistaan, oleellisen tiedon puuttuminen asiayhteydessä? 

Totuus on harvojen herkkua ja totuuden hahmottamiseen sekä ymmärtämiseen tarvitaan tietoja, paljon tietoa. Siihen eivät riitä ne tiedon muruset, jotka tipahtelevat eliitin pöydiltä kansalle. Ilman totuutta on kuitenkin vaikea vaikuttaa niin, että mahdolliseen totuuteen liittyvät päätökset kestävät vielä vuosisatojen kuluttua.


Eilen totena pidetty voi jo tänään olla muuttunut toiseksi. Suurin osa totena pitämästämme on muuttanut muotoaan ja se, joka perustaa mielipiteensä eilisen totuuteen, sitä pidetään tänään tietämättömänä ja valehtelijana. 

Ja kun valhetta toistetaan tarpeeksi monesti, sillä on paha tapa muuttua totuudeksi...


Syvälle ihmisyyteen liittyvät moraalitotuudet säilyvät usein pysyvinä totuuksina ja kaikki muu totuudeksi luettava tai tulkittava esiintyy vain totuuden ilkeänä sisarpuolena.


Historia on täynnä esimerkkejä eilisen totuuksista, jotka tämän päivän valossa osoittautuvat lähestulkoon epäinhimilliseksi tietämättömyydeksi, julmuudeksi vailla vertaa, kykenemättömyytenä antaa samat oikeudet kaikille kansalaisille, ei vain meille "normaaleille". 

Vai mitä mieltä tänään ollaan esimerkiksi lobotomiasta, pakkosteriloinnista, rodunjalostuksesta, yli-ihmisistä, antropometriasta?

Kenen todellisuutta arvioidaan ja millä oikeudella, kenen totuus on totta ja mistä näkökulmasta tarkasteltuna? 


Totuus ei ole, eikä saa koskaan olla yksinkertainen asia, kasa niputettuja todellisuuksia, joista jokaisella on omat näkemyksensä ja mielikuvansa...

Valheella on monet kasvot ja ne muuntautuvat puhujan ja hänen vaikutusmahdollisuuksiensa mukaan, sillä tärkeintähän ei ole totuus, vaan markkinointi, ajatusten ja mielikuvien tavaratalon liikevaihdon lisäys, maailman täyttäminen asioilla ja tavaroilla, joilla ostetaan hetken onnea...


Viiva ei ole koskaan väärin, vain kynää pitävä käsi voi olla väärässä, samoin viivaa tulkitsevan ymmärrys viivan merkityksestä...

Pahin valhe lienee se, jonka ihminen syöttää muiden lisäksi myös itselleen...

Ja kuitenkin, kaikesta kirjoittamastani huolimatta, yritän pitää kiinni periaatteesta "En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se." 

Sitaattia pidetään erheellisesti Voltairen lausumana, vaikka kunnia siitä kuuluu Evelyn Beatrice Hallille. Tosin, nykyisin on entistä vaikeampaa pitää kiinni tästä periaatteesta, sillä elämme maailmassa, jossa tärkeintä ei ole tosiasioiden tarkistaminen, vaan ihmisten hätkähdyttäminen...

Totuus palvelee vain yhtä herraa, itseään...

keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

... sielut tulessa...


Kattojen räystäskourut täyttyvät vedellä, lainehtivat hetken, sieppaavat auringon kimalluksen pinnalleen, syöksyen vauhdilla alas lumeen, sadevesikaivoihin kadoten...

“Inviato” by Nicolas Bruno

Kun uusi kauheus valtaa nykyhetken, ei mieli enää tunnista tilastoja, rekisteröi pandemiaan kuolevien lisääntyneitä lukuja, ei edes sitä, että nyt myös Norovirus tekee tihutöitään taustalla...


Sairaaloissa kaikki ihmiset näyttävät pieniltä, isotkin ihmiset pienenevät. Pitkillä käytävillä värit häviävät ja tuoleilla istuvat pelko ja toivo yhdessä...


Elämme maailmassa, jossa visuaalisuus hallitsee näköalaamme, totuus ja valhe näyttävät samanlaisilta. Valhe photoshopataan, maalataan AI-kuvankäsittelyohjelman avulla totuudeksi ja kuitenkin se, mitä nyt tapahtuu on totta, kuvista huolimatta. Mihin voi enää uskoa, mihin tietoon ja kuviin voi luottaa...? 

"THE FIRE WITHIN" by Ysabel LeMay

Mielemme seikkailevat totuuden ja valheen välimaastossa, ovat alttiita osapuolten informaatiosodassa, sidosryhmien ja sopimusosapuolten ryntäillessä edestakaisin, missä kohtaa ja kenen leirissä konfliktit ratkotaan, sodat hävitään ja voitetaan...


Millaiseen maailmaan me synnytämme lapsemme, minkälaisen maailman me jätämme heille? Euroopassa vallinnut pitkä rauhan aika on murtunut, karhu nosti käpälänsä, se on suuttunut...

Isien taistellessa melkeinpä ylivoimaista vihollista vastaan, äidit valmistavat pommisuojissa Molotovin cocktaileja, nuorten miesten ja naisten osallistuessa sotatoimiin, peläten tulevaisuutta...


Jos tieto lisää tuskaa, niin tietämättömyys lisää sitä vielä enemmän. Kenen joukoissa seisot, kehen uskot enemmän? Onko mahdotonta saada ajankohtaista ja oikeaa tietoa, kun verkot maassa on suljettu kaikkialla, tuntea tuskaa ja kauhistella omaa voimattomuutaan vaikuttaa, voimatta omalta osaltaan olla lopettamassa sotia.

Tämä aika synnyttää taistelijoita ja sotivien osapuolten joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka hyökkäävällä puolella taistelevat väärää informaatiota ja epäoikeudenmukaista sotaa vastaan, kun taas puolustajat antavat kaikkensa puolustaessaan kotejaan, perheitään ja sukulaisiaan, kotimaataan...

Sodassa ihmiset ovat tavallisia kansalaisia, vain muutama hetki elämässä tekee heistä erilaisia, sankareita tai korvansa sulkevia pelkureita.


Hyökkääjän puolella mielenilmaisut ja hallinnon vastustaminen, tiedon etsintä suljettujen verkkojen takaa ja niiden julkaiseminen, on yhtä vaarallista kuin rintamalla haavoittuminen, hintana tulevaisuutensa kulkuun puuttuminen.

Sodan anatomiasta löytyy monia teorioita ja vasta Aika toimiessaan patologina, kykenee kiihkottomasti keräämään tietoa ja arvioimaan hyökkääjää sekä puolustajia.


Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä tuntevat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan kauaksi kodeistaan, miten he ovat sielut tulessa kotimaansa ja siellä olevien läheistensä puolesta...


Sodan kuvat ovat karheita ja kauheita, tuhottuja taloja ja panssarivaunuja, ruumiita sekä  pakoon pyrkiviä ihmisiä lapsia ja lemmikkejä sylissään, vaikka suojaa ei enää löydy mistään...

Adrián Berenguer on espanjalainen säveltäjä ja lahjakas saksofonisti, jonka tuotaantoon kuuluu myös säveltäminen mm. erilaisiin peleihin. Hänen luomansa sävelmaailmat avaavat ovia mielikuvituksen salaisille poluille ja niihin voi unohtaa itsensä täysin...

Totuus on edelleen hyvin subjektiivinen ja suhteellinen käsite, minkälaisiin sanoihin ja kuviin se naamioituu, yhdelle se voi olla karkean paljas, toiselle ylen määrin kaunisteltu...

tiistai 1. maaliskuuta 2022

..."väärän valtiaat"...


Sateen jälkiä hangella, hidasta sulamista lumipeitteen alla. Kohta kevät on jo täällä, onko siitä tulossa ydinkevät, johon katoaa kaikki elämä...?

Odotusta maailman peittymisestä valoon, elämää sisältävää hehkua ja lämpöä sekä värejä, jotka leviävät pimeyden päällä.


Elämme maailmassa, jossa on muutakin pimeyttä kuin vain vuodenaikoihin liittyvää pimeää ja jossa valo voi merkitä myös toisenlaista valoa, johon ei sisälly mitään elävää...

Kaikki merkit olivat selviä, jo pitkän aikaa ennen kun tapahtui mitään, ja kuitenkin pudotus pimeään pääsi yllättämään.

Mitä me teemme, mitä me voimme tehdä, muutakin kuin pureskella kynsiämme, pelätä ja olla hämmenyksissämme? 


Huomaan kirjoitusteni muuttuneen tummiksi ja peitellyiksi, varjoihin huuteluiksi ja surullisiksi. Kolmas vuosi meneillään pandemian kurimuksessa, ihmisten hätää ja menetyksiä, pitkiä aikoja karanteenissa, vallasta turmeltuneiden toiminnan eskaloitumista Ukrainassa...


Maailmalla epäoikeudenmukaisuus ja sorto, kansojen vaientaminen pelolla, on jo vuosikausia, kymmeniä vuosia nostanut päätään, kaikista niistä eivät uutistoimistotkaan jaksa eivätkä ehdi uutisoida enää. 


Yhä useampi maa on ottanut käyttöönsä kansan alistamisen, hallitsemisen pelolla ja kidutuksilla, unohtanut ihmisen. Valta voi vaihtua, mutta sorto ja sortajat pysyvät samankaltaisina...

Kolme kovaa "kuningasta" ilman kruunua, kaikki valittuina valtaistuimilleen epävarmoina aikoina. Ja jokainen heistä taistelee paikasta historiassa, miten julmuudessa päihittää toisensa...


Miksi kaikilla diktaattoreilla on kuolleet silmät? Miksi heidän äänessään on paatosta ja uhoa, ilmeettömyys ja äänen tasaisuus pelotteena? Tavallisen ihmisen elämä, siitä heillä ei ole mitään tietoa. He ovat kuin julmat ihmisten kuvat onttoine paperinukkeineen keskellä elämänsä taistelua...


Pakolaisuus maailmassa lisääntyy lisääntymistään, milloin kyseessä on nälkä, milloin ilmastonmuutos tai sodat, pandemiat tai sää...

Hirmumyrskyt ja tsunamit, tulivuorenpurkaukset, tulvat ja maa repeytyneenä syviksi uriksi, maanjäristykset ja ikiroudasta nouseva metaani...

Maapallo valittaa, monella eri tavalla ja sillä on vaikutusta meistä jokaiseen, jäätiköiden jatkaessa kyynelehtimistään sulamalla...

Missä kohtaa ihmistä sijaitsee se pahan mekanismi, joka saa aikaan tuhoa, miten siihen pääsee käsiksi, miten sen voi korjata?


Kuin väärät profeetat konsanaan, väärän valtiaat levittävät ympärilleen omaksi hyödyksen tulkittuja sanoja sekä niiden lisäksi kauhua ja kuolemaa...

Valta antaa paljon mahdollisuuksia niin hyvän kuin pahan toteuttamiseen. Kumman ratkaisun vallan kahvassa roikkuva valitseekaan, se vaikuttaa hänessä olevaan sisäiseen ihmiseen, sillä paha murtaa ihmistä sisältä päin, lopulta sokeuttaen hänet, eikä hän näe enää yhtäkään syytä hyvän tekemiseen.

Kun yksi "kuningas" poistuu näyttämöltä, omaa tilaisuuttaan odottamassa olleet "kuninkaat" alkavat taistelun paikasta auringossa ja näin jäljelle jäävä tyhjiö täyttyy, pahan kiertokulku alkaa uudestaan...

2Cellos duon tuotanto hivelee korvia, ja varsinkin tämä kappale on tilanteeseen sopivan melankolista. Kappale sisältyy säveltäjä Karl Jenkinsin Kosovon sodan uhreille omistettuun Armed man -teokseen. 

2Cellos duon sellistit Luka Šulić and Stjepan Hauser ovat jo pitkään luoneet myös omia soolouriaan ja duo on ollut tauolla parisen vuotta. Nyt he ovat ilmoittaneet, että vuoden 2022 kiertue tulee olemaan heidän viimeinen yhteinen live-esiintymisensä ja molemmat panostavat jatkossa soolouriinsa.
 

Alla oleva yhdysvaltalainen protestilaulu, josta Dropkick Murphys julkaisi eilen 15.3. oman versionsa, on tänään yhtä ajankohtainen kuin 1960-luvulla, jolloin se toimi monien joukkoliikkeiden tunnuslauluna. 

Laulu on täynnä symboliikkaa ja kun kuvat ja tekstit kääntää mielessään nykyhetken kuvakieleen, voisi hyvin kuvitella sitä laulettavan yhtä lailla Moskovan kaduilla mielenosoituksissa kuin panssarivaunuja pysäyttäneiden ukrainalaisten joukossa. 

 
Tämän protestilaulun kulta-aikana oli kyse kansalaisoikeuksista, nyt mielipide- ja sananvapaudesta sekä oikeudesta itsenäiseen kotimaahan.