Joulupäivä lentokentällä...

Kävin joulupäivänä saattamassa hyvää ystävääni ja hänen perhettään lentokentällä. Se oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus kaikessa sähläyksessään ja organisoinneissaan. Kenelläkään ei ole autoa käytössään ja niinpä meitä oli yht'äkkiä kolme työkaverusta toisiaan auttamassa, Joulupäivänä.

Sen verran tarkennuksena kerrottakoon, että vuosien mittaan meistä on tullut paljon enemmän kuin työkavereita, olemme muuttuneet läheisiksi ystäviksi, jotka tapaavat perheineen työn ulkopuolella.

Ystävyys punnittiin tässäkin tilanteessa, kun yksi työkaveri lähti hyvin kaukaiselle matkalle tapaamaan lähiomaisiaan, joita hän ei ole nähnyt yli 10 vuoteen. Lapset tapaisivat isän puolen sukulaiset ensimmäistä kertaa.

Olin lentokentällä saattamassa ja ottamassa talvivaatteet sekä -kengät säilöön, sillä matkanteko lämpimään on helpompaa ilman ylimääräistä kannettavaa. Paluupäivänä seison heitä taas vastassa mukanani samat talvivaatteet, jotka on helppo pukea päälle ennen Suomen pakkasiin syöksymistä.

Kolmas työtoveri hälyytettiin apuun, kun selvisi ettei julkinen liikenne ala ennen koneen lähtöä. Onneksi edes yhdellä meistä on auto, jonka käyttöä hän ei säästele, kun on kyseessä ystävien auttaminen.

Jäin miettimään mielessäni, miten helppoa asioiden hoitaminen on silloin, kun on ystäviä ja läheisiä, joilta pyytää apua ja sitä myös saa. Mitä tekevät ne ihmiset, joilta puuttuu läheinen turvaverkosto, entä ne ihmiset, jotka eivät uskalla pyytää apua?

Joulupäivänä lentoasema oli melko autio ja lähtöjä oli vain muutama. Ilma oli tulevasta lumisateesta raskas ja harmaa. Suomessa lentoliikenne kuitenkin toimii, toisin kuin muissa Euroopan maissa.

Useat ihmiset viettivät joulunsa eri lentokentillä, toiset hotelleissa ja B&B:ssa. Taatusti erilainen ja muistoihin jäävä joulu. Toisaalta, tavanomaisissa tilanteissa ei opi mitään uutta, erikoisissa tilanteissa sen sijaan tulee oppia roppa kaupalla. Samoin ihmisistä oppii uusia asioita, niistäkin, jotka luulee tuntevansa parhaiten...