Voi herrajumala sentään, ei meikäläistä saisi päästää yhdenkään puolustuskyvyttömän sisäkasvin kimppuun. Olen nyt nelisen viikkoa käynyt kulauttelemassa vettä erinäiselle kokoelmalle kasveja sillä seurauksella, että kaikki ovat pudotelleet lehtiään, osa vähemmän, osa taas enemmän, paljon enemmän.
Yhdestä puskasta sain vahingossa kopauttamalla irtoamaan jonkun pahuksen oksan ja ei siinä muu auttanut kuin tuikata se pikaisesti vedessä huljuteltuun lääkepurnukkaan ja vedet irto-oksan niskaan. Toivottavasti se ei mätäne ennen isäntäväen kotiinpaluuta.
Onni onnettomuudessa on, ettei kukkien vakituisella kastelijalla ole orkideoita, ne olisin satavarmasti tappanut alta aikayksikön, vahingossa. Ei tule meikäläisestä hortonomia, ei vaikka mullassa pyörittelisi ja Substralilla kastelisi.
Kävellessäni kohti kasvientappopaikkaa, otin vinon pinon kuvia ja siksi matka kesti melkein ikuisuuden. Otin kerrankin talvikuvia päivällä ja millaisena päivänä. Välillä tunsin kulkevani mustavalkokuvassa, jossa puut ja oksat oli vahvennettu valkoisella sakuravärillä. Uskomatonta, miten monta valkoisen eri sävyä löytyy lumen hallitsemassa maisemassa.
Ei, nyt pitää mennä pistämään unta kaaliin, jotta taas jaksaa häärätä huomenna, siis ilmeisesti tänään, kun kello jo humpsahti yli puolen yön.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti