Kiiltävää marenkia ja Walking in Memphis...

Niinpä niin, tihkusateen jälkeen maan pehmeänä peittävät hanget saivat rapsakkaasti jalkojen alla rapisevan pinnan. 

Koskemattomat hanget hohtivat kovanpehmeine pintoineen kuin vanhanaikainen, aito ja oikea marenki. Kovaa päältä, pehmeää sisältä ja miten nautittavan sokerinen pläjäytys, pieninä annoksina. 

Maisema oli yhtä suurta, kumpuilevaa marenkia, kunnes yht'äkkiä taivaalta sateleva lumi muutti marengin pinnan pumpulisen pehmeäksi. Lunta seurannut tihkusade viimeisteli morfoosin. Valkoista hattaraa...

Pää pyörällä, ilmanvaihdosten uuvuttamana rämmin sisälle, nopeasti kuivaa päälle ja villasukat jalkaan, sytytin kynttilät ja käperryin nojatuolin syvyyksiin rauhoittumaan ja kuuntelemaan musiikkia. 

Alla neljä eri versiota samasta kappaleesta. Ei tarvitse arvailla, mikä näistä versioista vetoaa meikäläiseen eniten. Kyllä, Marc Cohn:n alkuperäisversio on edelleen eniten meikäläisen mieleen. Ei muissakaan versioissa mitään vikaa ole, mutta...

Marc Cohn, se alkuperäinen:



Cherin kuorrutetumpi versio:



Marc Cohn ja Cher yhdessä:



Eli Mattsonin uusi, loistava versio: