Mikä on, että tällä hetkellä en näe muita värejä kuin sinisen, sinisen eri sävyt, pienetkin siniset pilkut sekoittuneena toiseen väriin. Tietystikään en hahmota sitä toista väriä.
Tosin, tepsuttelin äsken ulkona hetken ja tutkailin taivasta, lunta ja jälkiä lumessa. Miten vaaleanpunainen ilma olikaan, kaikessa sinisyydessään. Tuli hetkeksi hyvä olla, rauhallinen, helposti hengitettävä hetki, jonka kuvasin mieleni värialbumiin.
Nyt on jo pimeää ja on aika valmistautua toiseen ulos menemiseen, kameravälineet mukana, rämpimään auraamattomaan lumeen.
Koko päivä on ollut yhtä hiljaisuutta, vain muutamia autoja tiellä, lumisten kenkien aiheuttamaa narinaa vähäisessä määrin. Mikä tässä päivässä on, kun kukaan ei liiku, maailma on pysähtyneisyyden tilassa ja ihmiset piilossa?
Puhelin on soinut, ja voi pojat miten paljon. Kaikissa puheluissa on ollut yksi yhteinen aihe, kukaan ei jaksa tehdä mitään, kaikki haluavat vain nukkua ja olla rauhassa.
Tämä päivä jos mikä, itse asiassa ilta, on mitä mainioin hetki maalata itsensä ja maailmansa siniseksi, ottaa sinisiä kuvia sinisellä hangella ja ajatella sinisiä ajatuksia.
Taidanpa nauttia siitä, taidanpa nauttia oikein kovasti...
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti