Ilmat ne vain vaihtelevat ja mieli sen mukaan, mutta ei muuten hassumpi päivä. Kamera kaulaan ja jalusta olalle ja ei kun menoksi.
Mukavaa vaihteeksi kuvailla päivän valossa, johan tässä onkin tullut vaelleltua hämärän renkenä pitemmän aikaa. Nyt vain pitää miettiä enemmän kuvakulmia, sillä päivällä ihmiset tuppaavat pilaamaan muuten niin mukavia kuvia.
Eilisellä iltahyppelyllä tajusin, miten paljon lunta itse asiassa onkaan tupsahdellut taivaalta. Seisoin kerrostuneen lumen vieressä ja huomasin yht'äkkiä, että se pakanan lumikerros on minua korkeampi. Niinhän seisoin kuin kääpiö-tatti lumen vieressä ja ihmettelin tätä luonnon avokätisyyttä ja runsautta.
Viime yönä seisoskelin taas hetken lumihangessa ja nautin yöllisen luonnon ihmeistä. Oli kuitenkin jotain, jota en halunnut nähdä hangessa kahlaamassa. Ja se oli pieni musta kissanrääpäle, joka sattuneesta syystä liikkui melkoisen nopeaan tahtiin pitkin pihoja. Ensin luulin nähneeni väärin, mutta ei, kissahan se oli.
Missä ihmeen vaiheessa kissa on siirtynyt luonnonvaraiseksi eläimeksi, jolle on kehittynyt talviturkki Suomen pakkasia varten?
Myspace Animated Graphics|
Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan. Pitää selvitellä mihin ja kenelle tuo pieni eläinkunnan edustaja oikein kuuluu...
Ei mutta nyt, hilppasen hippulat vilkkuen ulos ja nautin lomapäivän lumisesta luonnosta.
Tekstit
2 kommenttia:
Inspiroiduin ajatuksesta ottaa valokuvia lumisesta pihasta sinun blogiasi lukiessani. Nyt kun oli täydellinen valo ja hämy, niin mies oli vienyt kameran. Grrrr...
Totta puhut, ja varsinkin yölliset pihanäkymät ne vasta jotain ovatkin.
Luin tänään blogiasi ja huomasin, että miehen-kutaleesi on tehnyt muutamia todella häijyjä temppuja. Aivan kuin henkinen nöyryytys ei olisi ollut tarpeeksi, pisti vielä tarpeellista tavaraa laukkuunsa ja häipyi. Ei hemmetti...
Jaksamista, voimia ja suosittelen lämpimästi luminotkuiluja pihalla.
Lähetä kommentti