Keskeneräiset laivat yönsinisellä taivaalla...

Viime yönä, pitkästä aikaa ja vain muutaman tunnin ajan, näin tähtiä syvänsinisellä yötaivaalla. Valosaaste oli kaikonnut, kaukana näkyi paksu pilvirintama, joka oli hetkeksi revennyt ja siinä minä seisoin, keskellä kosteudesta tiukkenevaa hankea ihaillen silmieni vangitsemaa näkyä.

Miten pienistä asioista voikaan nauttia niin suuresti, pakahduttava onnen tunne oli käsinkosketeltava. Hyvin topattuna seisoskelin pitkän tovin lumen keskellä, kasvot kohti taivasta.

Pilvirintama liikkui ja sen mukana annoin mielikuvitukseni muodostaa omanlaatuisia kuviaan. Pilvimassan reunat elivät ja muodostivat erilaisia kuvioita. Jotkin näyttivät keskeneräisten alusten laivueilta, joissa vähä vähältä alukset hajosivat. Ne lipuivat pitkin syvän tummansinistä taivasta, jättäen jälkeensä aluksenpalasia, jotka leijailivat nousevan tuulen mukana taivaan kannella.

Kamera tallentaa hetken, mutta ei tunnetta. Pakahduttavan onnen kuvaaminen lienee mahdoton tehtävä, se vain on tallennettava mielen albumiin, josta tarvittaessa siihen voi palata ja olla taas kerran onnellinen.

Valosaasteen valloittaessa takaisin taivaankannen, palasin sisälle ja pitääkseni kiinni vielä hetken vaikuttavasta onnen tunteesta, hyötykäytin Youtuben musiikkitarjontaa. Alla valintani mielen kuva-albumiin. Esityksessä on kaikkea muuta kuin rauhallinen aloitus, mutta sitä kestää vain hetken ja sen jälkeen alkaa itse musiikkikokemus:

Leona Lewis:  My Hands, Final Fantacy 13