Huh huh, aamulla vielä ihmettelin punatulkkujen katoamista lähimaisemista, onneksi huolen voi nyt poistaa. Käväisi mielessäni sellainenkin hullu ajatus, että lukeekohan lintumaailma ihmisten blogeja, sillä niin sattuvasti sain bongattua tulkkusen.
Siinä se kökötti koivun latvassa, taituroiden välillä hennommalla alaoksalla, ronskin kirkuvanpunaisen massun loistaessa kuin majakka kauas, pienen mustan pään kääntyillessä vikkelästi puolelta toiselle.
Siinä se oli, kaikessa kylmänkirpeässä upeudessaan, silmieni edessä. Upeampana kuin koskaan ennen, kolmen varpusen ympäröimänä, erottuen kuin pakkasen purema omena valkealla lumella vaatimattomimmista seuralaisistaan.
Blogin lukijoita löytyi sitten enemmältikin lähipuista. Nopeasti havainnoituna, joka toisen koivun latvassa keikkui pienempää ja suurempaa siivekästä. Ja tietysti, ennen kuin sain vauhdilla kaivettua kameran esille, lehahtivat kaikki linnut yhtä aikaa lentoon.
Ilman täytti lintujen äänekäs sananvaihto, kuusi varista lentelemässä sikin sokin, varpuset rynnistämässä kaikki samaan koivuun, samalle oksalle... ja kaikki sirkuttivat ja rääkyivät samaan ääneen.
Pari pelotonta harakkaa päätti tulla lähietäisyydelle arvioimaan minua ja kameraani, jo vainen. Sillä aikaa kun toinen harakka keikisteli ja kiinnitti huomioni, toinen pirulainen syöksyi kameralaukkuni kimppuun ja paukutteli nokallaan sen pintaa, lievästi hölmistyneenä.
Kun seuraavan kerran haikailen tipusten perään, kirjoitanpa siitä blogiini, joka taitaakin oikeasti olla varsinainen lintulandian ja eritoten punatulkkujen löytötavaratoimisto...
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti