Tällaiseen virnistelevään pyllynpyörittelijään törmäsin ja että repesin. Tässä voisi olla tammikuun laihdutusjumppaa parhaimmillaan, ja luulisi siinä muutaman kinkun ja konvehtirasian sulavan alta aikayksikön.
Kumma juttu, aikaisemmin jo kirjoittelin, että taitavat jouluromujen viennit vähän viivästyä ja tottahan se on. Itselleni tosiaan tuo joulun hässäköinti ja pää kolmantena jalkana juokseminen, erilaisten loorien väsääminen ja kiukkuisena kaupoissa ravaaminen on melkoisen vierasta touhua.
Jos voisin itse päättää, minulta ei löytyisi joulun merkkejä ja tässä tapauksessa kynttilöitä ei lasketa mukaan jouluhärpättimiin. Kynttilöitä polttelen vaikka kesällä jos siltä vain tuntuu..
Mikä siinä oikein on, että joka joulu kaivaessani joulutavaroita esiin, pomppivat lapsuuden möröt esiin jokaisesta koristetoosasta. On kuin varastossa kummittelisi ja ne tuhannen sadat möröt hyppisivät pirunpolskaa nimenomaan joulukoristetoosissa.
Mikäli läheisiäni ei olisi, seisoisi olohuoneen nurkassa vain yksinäinen ja nuutunut fiikus. Läheiseni ovat syyttömiä mörköihini ja niinpä ennen jokaista joulua tassuttelen varastoon ja kohtaan jokavuotiset möröt yhä uudestaan.
Kyllä niiden karkottamiseen muutama virnistelevä pyllynpyörittelijä tarvitaan, jos ei enemmänkin.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti