Bob Marley oli muutakin kuin vain jamaikalainen muusikonretale, joka teki mieleenpainuvia reggae-kappaleita kaiken kansan notkuttavaksi. Sikäli mikäli alla oleva lainaus on totta, miehestä löytyi ajattelijan vikaa, ominaisuus, jota tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa.
Tulipa mieleeni, miten helposti me on sorrumme arvostelemaan ns. erilaista elämää viettäviä ihmisiä.
Mikäli moraalikäsityksemme ei kohtaa tätä erilaista elämäntapaa, ammatinharjoittamista, taiteen luomista tai muuta vastaavaa, olemme vilahduksessa heristelemässä nyrkkejämme, paiskimassa tiiliskiviä tai riekkumassa moraalista paheksuntaa medioissa, keskustelupalstoilla tai kommentoimassa raivokkaasti blogeja, jossa näistä asioista kirjoitetaan.
Olen edelleen matkalla opetellakseni elämää ja ihmisiä, mutta sen olen jo oppinut, että olemme ensisijaisesti ihmisiä, sen jälkeen tulee sukupuoli ja jossain hirvittävän kaukana kansalaisuus.
Se, miten ihminen määritellään kaiken ensisijaisen määrittelyn jälkeen, ei ole koskaan niin oleellista kuin se, että hän on ensisijaisesti ihminen ja häntä tulee kohdella sen mukaisesti.
Siitä huolimatta, mitä ammattia edustamme tai minkälaista elämää elämme, mitä valintoja teemme tai tekemättä jätämme, olemme ensisijaisesti ihmisiä. Ihmisiä, jotka tuntevat, joihin sattuu ja jotka menevät rikki.
Onnellisia, aurinkoisia, elämän Hannu ja Hanna Hanhia, joilta kaikki asiat tuntuvat luonnistuvan. Tai näinhän me asian ulkopuolisina näemme. Muistelen joskus kuulleeni seuraavanlaisen sanonnan: "Ei kannata kadehtia ihmisen onnea, ennen kuin on nähnyt hänen surunsa".
Olen blogimaailmassa törmännyt moniin erilaisiin kirjoittajiin, erilaisia elämänarvoja edustaviin, täysin eri maailmasta oleviin, upeisiin kirjoittajiin, joilta kaikilta opin koko ajan jotain uutta.
Vaikka he kirjoittavat usein asioista, joista itselläni on hyvinkin erilainen näkemys, ei minusta ole tiiliskivien heittäjäksi tai ritsalla ampujaksi. Ne edustavat erilaisia ja siksi tärkeitä näkemyksiä asian eri puolista, joita ilman ajattelutapani olisi huomattavasti suppeampi. Aivoni saattaisivat mahtua pähkinänkuoreen ilman erilaisia, aivojani lihottavia, käsityksiä.
Erilaisista näkemyksistä, elämänarvoista ja ammateista huolimatta meistä jokainen on ensisijaisesti ihminen, arvokas ja tärkeä osanen tätä yhteistä maailmaamme, jossa se mitä todellisuudessa olemme, minä itseämme ja toisiamme pidämme, on ratkaisevampaa kuin se, mitä teemme ammatiksemme, miten leipämme ansaitsemme ja miten asioista ajattelemme.
Riehuessani öisin blogistanissa, törmäsin kahteen blogiin, joissa kaksi eri ihmistä kertoi kokemuksiaan ja mietteitään siitä, mitä on ansaita tuloja myymällä vartaloaan halukkaille ostajille.
Kun kysyntä kohtaa tarjonnan, syntyy markkinat. Näin kuuluu kaupankäynnin perusajatus. Jos ei ole kysyntää, on pirun vaikea tarjota mitään.
Elävässä elämässä en ole vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, jossa parisuhde olisi hajonnut prostituoidun palveluiden ostamisen vuoksi. Kyllä ne ovat eri tyypit, jotka sotkevat parisuhteiden kuvioita.
Maksettu "rakkaus" on syntistä, likaista ja äärettömän paheellista. Näinkö? Mitä muuta se on kuin hemmetin vaikea ammatti, joka vastaa kysyntään.
Rakkauden ammattilaisilla tosin ei ole ihmisarvoa, he ovat kaikkien syljeksinnän kohteena, heitä paiskitaan kivillä, eikä heitä pidetä ihmisinäkään, mutta silti heitä tarvitaan tyydyttämään ihmisen perustarpeita.
Kumpi on pahempaa, se että nainen maksattaa miehellä mielettömän kalliin illallisen, matkan tai koruja ja killuttimia ja siitä huolimatta lukitsee reitensä ja puhisee närkästyneenä siitä, että miesten päässä ei liiku mikään muu kuin tissit ja vagina.
Vai se, että nainen kertoo heti hinnan ja mitä palvelua on saatavilla ja mies saa koko paketin, sovittuun hintaan, ilman nalkutuksia, lahjomisia ja burana-pakettia yöpöydällä muistuttamassa tuulen nopeudella sopivasti puhkeavasta päänsärystä?
Meidät on kasvatettu ankaraan luterilaiseen oppiin, jonka mukaan syntiä pitää välttää ja himot on hillittävä, ja jos oikein himottaa, niin sitten pitää tehdä paljon perillisiä, jotta noudatettaisiin tiukasti pappien käskyjä, joiden mukaan rakastelu on uskonnon oppien mukaista vain silloin, jos tarkoituksena on saada aikaan perillisiä. Justiinsa juu, sen mukaan me kaikki nykyihmiset suorastaan piehtaroimme synnissä, hekumassa ja herra ties missä haureudessa.
Joten, käykääpä lukemassa ajatuksella, ilman syntisuurennuslasia seuraavia blogeja, joissa ihminen on pääosassa, ei ihmisen ammatti:
http://www.kimallus.fi/blogit/kaikki/sara
http://prostituoidunpaivakirja.blogspot.com/
Voi olla, että kyseessä on sama kirjoittaja, en tiedä, mutta itse asiassa sillä ei ole suurtakaan väliä, sillä tekstien loistava tyyli vie mukanaan, unohtamatta niiden sisältöä, joka saa lukijan ajattelemaan.
Kommenteista löytyi vain yksi häijy kivellä heittelijä, hänkin lievemmästä päästä, muut kommentoijat osasivat lukea tekstit, kuten ne oli kirjoitettukin. Päiväkirjanomaista, analyyttistä tarinaa todellisuudesta.
Ja nyt päästän irti herran, jonka mietelmästä koko kirjoitus sai alkunsa...
Tekstit
6 kommenttia:
Ajatuksia herättävä kirjoitus..
Saituri
Vilkaisin nopeasti tuota Prostituoidun päiväkirjaa ihan uteliaisuudesta, ja kieltämättä meidän tyylissämme kirjoittaa ja ilmaista itseämme on jotain samaa.
Tietysti olen tutustunut blogiin jo aiemmin - tosin en tästä näkökulmasta - koska seuraan mielenkiinnolla ihmisten asenteita ja ajatuksia prostituutiota kohtaan.
Vaikkakin kirjoitan blogiani omasta näkökulmastani, pidän tärkeänä pysyä selvillä myös muiden ihmisten näkemyksistä, olipa kyseessä alan ammattilainen, asiakas tai ihan alasta tietämätön ihminen. Näin voin yrittää blogissani vastata niihin.
"...ihmiseltä ei voi vaatia enempään kuin että hän lähtee taivaltamaan ja määrittelee tuolle loputomalle matkalleen suunnan.
Ihminen vain pettää itseään, jos hän kuvittelee, että on olemassa jokin tapa saavuttaa täydelisyys. täydellisyydeksi kunkin
matkaajan kohdalla voidaan katsoa vain se, että hän ketoo muillekkin, mitä on kyennyt näkemään ja ymmärtämään."
Georg Simmel
On kai niin, että prostituutio voi olla ihan tietoinen valinta, tavoite elämänuraksi, olen kuullut niistäkin naisista.
Tunsin erään naisen, joka oli toiminut ilotyttönä ja se oli yleisesti tiedossa. Karsastin häntä aluksi, kun olimme joskus samalla työpaikalla. Opittuani tuntemaan hänet havaitsin hänen olevan älykäs, herkkä ja maailman reiluin ja mukavin nainen. Se oli todellinen opetus ennakkoluuloisella parikymppiselle prinsessalle, joka olin.
Descartes ymmärsi sukupuolen pelkästään fysiologiseksi ominaisuudeksi, joka ei vaikuta sieluun, koska ajattelun ja ulottuvaisuuden substansseilla ei ole mitään yhteisiä ominaisuuksia.
Jänniä kommentteja...
Itse asiassa olin melkeinpä varma siitä, että ainakin joku vetää herneet nenäänsä ja kirjoittaa melskaavan vastalauseensa kirjoituksestani.
Näin ei käynyt, päin vastoin, uskoni ihmisten kykyyn nähdä kokonaisuuksia palautui. Ja kuten a-kh yllä totesi "Descartes ymmärsi sukupuolen pelkästään fysiologiseksi ominaisuudeksi, joka ei vaikuta sieluun,.."
Jokaisella on arvonsa, jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavana...:)
Lähetä kommentti