Voi itku ja lumeen hukkumisen piristys

Voihan hyvät hyssykät mikä perhananmoinen puhuri tutisuttaa kattoja ja liikuttelee lunta kuin tuuli hiekkoja Saharassa. Kaljut puut taipuvat ja natisevat siihen malliin, että olisikohan huomenna moottorisahalla töitä.

Tulipa eilen todistettua sellainenkin talvinen näky kuin pieni koiranpentu pyrstö tanakasti lumessa, isäntänsä seisomassa kärsivällisenä lumikasassa. Pennulla oli kuulemma ripuli ja sehän oli tietysti tullut lumen syömisestä, Niin se on pentujenkin takatassujensa kautta opeteltava tämä elämisen meininki. Jos syöt lunta, tulee ripuli. Jos et syö lunta, on puolet talven nautinnoista kadonnut. On se koiran elämä vaikeata, kylmästä hytisevästä isännästä puhumattakaan.

Eilen ja tänään oli Helsingin keskusta yhtä lumierämaata, jossa autot ja ihmiset taistelivat tietään eteen päin. Jalkakäytävät olivat lumessa ja jäässä ja lentelinpä itsekin pitkin jalkakäytäviä siihen malliin, että pyrstöllä en viitsi muutamaan päivään istuskella kuin pakosta.

On tästä lumimyräkästä se vähäinen ilo, ettei kaduilla löntystele paksuksi puettuja punanenäisiä joulupukkeja tunkemassa lakua tassuun. Lupasin itselleni, että seuraavaa kauppakeskus-pukkia vetäisen repulla keskelle punaisena pönöttävää naamaa. Huumori ei oikein kestä tuota pukki-joka-kulmassa -asetelmaa.

No katsotaas, minkälainen keli aamulla koittaa kaikkien työmatkalaisten riemuksi. Aurauskaluston kuljettajia joko vihataan tai patistetaan töihin, mutta kukaan ei huomioi sitä, että jos kalustoa ja ukkoja on liian vähän, eivät ne lumet itsestään kipitä lumenkaatopaikoille. Siis aurausporukalle myötätuntoa ja joulupukkeja repuilla lättyyn.