Blogistanissa turvallaan

Kyllä minä sen tajuan, että lumeen voi upota, mutta se ei meinaa mennä kaaliin ja varhaisjakeluun, että Blogilandiaan voi upota niin perusteellisesti, että näkyvillä on enää viimeinen tupsu hiuksista päälaella.

Miten uskomattomiin blogeihin olen jämähtänyt. Sellaista ajatusvirtaa ja tekstien iloittelua, että oksat pois. Tosin vastapainona on sitten sitä tekstiä, josta meikäläisellä ei ole mitään käsitystä. Ymmärrän toki, että ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista asioista ja jopa ikäkin saattaa vaikuttaa asiaan, joten antaa kaikkien blogien pursuta.

Räteist ja lumpuist en kyllä tajua mitään, varsinkaan napapaita-ikäisten rievuista. Sapuskapuolikin on siinä ja siinä, tonnikala-nuudeliateria kuullostaa tutummalta kuin lihaisa pihvi Villeroy Bochin lautasilta tarjottuna. Kämppien tuunaus-blogit menevät ihan yli hilseen enkä korttien ja kakkujenkaan teosta tajua niin sitten yhtikäs mitään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ohittaisin kaikki yllä olevat blogit kiinnostamattomina. Se etten tajua, ei tarkoita sitä etten olisi kiinnostunut ja valmis ottamaan selvää ja kenties oppimaan uutta. Tajusin nimittäin sen, ettei meikäläisen tarvitsekaan tajuta mitään, käytössäni kun on koko blogistan, jossa on vallan mahtavia ammattilaisia ja ammattimaisia amatöörejä vikkelä liuta.

Vanhasta tottumuksesta nyt kuitenkin ryömin taas lumikasan alle häpeämään.