Kulahtaneita ihmisiä kulahtaneessa maailmassa

Määräävätkö geenit sen, että joku syntyy valmiiksi kulahtaneena ja toinen taas liki täydellisenä mallikappaleena? Mahtaa olla kyseessä vallan merkillinen karma ja varmasti ihan länsimaista sorttia.

Joku tässä on sujahtanut meikäläiseltä pahasti ohi, kun tuijotellessani öisin blogeja ja netin huimia sivustoja, törmään lähinnä täydellistäkin täydellisimpiin ihmisenkuvatuksiin, jotka vaikuttavat suorastaan pelottavilta. Eipä noita liikoja vastaan kävele, kun tallustelen pitkin kaupungin katuja. Elävässä elämässä eivät PhotoShopit ja Gimpit auta, eikä paksusta pakkelikerroksestakaan ole lähietäisyydellä apua.

Välillä mietin niinkin hölmöjäni, että tokko noita kuvien kuvatuksia on edes oikeasti olemassa. Onko? Millä ruokavaliolla tuollaisiksi tullaan? Bubbleroom- ja Nelly-mainokset ovat täynnä näitä superihmisiä. Liikkuvatko ne jossain muualla kuin tavallisilla kaduilla, tavallisissa kaupungeissa? Vai liikkuvatko ne vain lehtien sivuilla ja internetin sivustoilla?

Meikäläisen täydellisyyteen ei auta pelkkä PhotoShoppaus, kyllä siinä tarvitaan jotain kuvankäsittelyohjelmaa järeämpää työkalua. Ei tässä oikein jaksa kiukutellakaan, saati kadehtia, julma totuushan kun kuitenkin on se, ettei kannata kadehtia toisen onnea ja menestystä, ennen kuin tietää hänen surunsa.

Taidanpa mennä pötkölleni lumihankeen, tekemään muutaman kulahtaneen lumienkelin eteiseen.