Nyt se sitten tulee ja voihan piru vie millä vauhdilla

On tunne kuin joku olisi vetäissyt lumikolalla päähän, yhtä tajuton ja valkoinen.

Suuri osa porukasta hössöttää joulua, lahjojen näpertämistä ja väkertämistä. Toiset sanovat suoraan, että meni taas tämä joulu velaksi. Pitää muistaa kaikkia ja yhtä arvokkailla lahjoilla, siis velaksi.

Että voi yksi ainoa aika vuodesta ottaa niin pahasti pattiin. Velaksi en osta, väkertää ja näkertää en osaa, siis pitääkö taas hävitä tänäkin jouluna ja leikkiä näkymätöntä.

Ja nuo ostoshelvettien joululaulukimarat, miksi joka hemmetin kaupassa pitää soida jotain, kilkutusta ja kulkutusta?

Ei oikein ota joulumieli, varsinkin kun joulu hyökkää salakavalasti niskaan ruokakaupassakin. Siellä ne jäätyneet kinkut ja kalkkunat odottelevat pakastealtaassa ohikulkijaa, voidakseen hyökätä ostoskärryihin, vaikkapa vain väkisin, liiskaten pahaa aavistamattoman asiakkaan kanveesiin.

Huh, näin päänsäryttömäksi ihmiseksi saan uskomattoman herkästi päänsäryn ja näkymättömyyskohtauksen, juuri ennen joulua.