Voin sanoa muistavani vain muutaman joulun elämässäni, muut olen aktiivisesti unohtanut. Minulle joulu merkitsi tonttupipoista virtahepoa olohuoneessa, enkä erityisemmin pidä virtahevoista. Se kuuluisa lasinen lapsuus, mutta kenelläpä sitä ei olisi ollut.
Kyse ei ollut rakkauden puutteesta, halusta tehdä lapselle joulu. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyse oli ehkä siitä, että tonttupipoisella virtahevolla oli niin paljon tuskaa sisällään, että hänen oli hukutettava itsensä mihin tahansa, voidakseen unohtaa tuskan alkuperän.
Ne jokajouluiset putelit ja lekkerit, niiden virta oli ehtymätön ja niitä tuotiin vielä jouluaattonakin. Ne varmistivat jokaisena jouluna esitettävän joulunäytelmän, joissa alkunäytöksen aikana lavalla esiintyi lämminhenkinen ja onnellinen perhe, loppunäytöksessä isä ajoi äidin ja lapset talvipakkaseen. Melko monta jouluaaton yötä ja joulupäivää tuli vietettyä hotelleissa tai matkustajakodeissa, lahjojen jäädessä kotiin kun niitä ei kiireessä ehditty ottaa mukaan.
Naapuritkin saivat nähtäväkseen jokavuotisen joulunäytelmän, jossa jossain vaiheessa jouluaattoa perheen isä heitti kamat ikkunoista pihalle ja joulun välipäivinä sitten teki jokavuotisen remontin, jossa tapetitkin saivat uuden kuosin.
Naapurit eivät jostain kumman syystä aina jaksaneet katsoa koko joulunäytelmää alusta loppuun, vaan kutsuivat apuun poliisi-sedät, jotka tarjosivat kanta-asiakkaalleen jo tutuksi tullutta jouluputkavisiittiä, joka tapahtui vasta sen jälkeen kun muu perhe oli jo juossut karkuun joulun pimeään.
Ja miksikö kukaan ei puuttunut tähän joulutraditioon? No, rahalla saa ja hevosella pääsee, toimenpiteethän kohdistetaan ensimmäiseksi varattomaan väestöön, joten siksi ei...
Kun ikää karttui enemmän, ymmärsin jo heti joulukuun alusta alkaa pelätä jouluisten liikelahjojen virtaa. Joulua ei voinut yksipuolisella sopimuksella sanoa irti, joten se oli vain elettävä ja opittava unohtamaan.
Vanhempieni kuoltua lopetin joulun vieton elämässäni. Siitä huolimatta yksinäiset joulut merkitsivät vain tapahtumatonta aikaa, jolloin ei ollut muuta kuin aikaa, joululaulujen raikuessa joka tuutista.
Ei unohdukseni ole joulun vika, olen vain oppinut unohtamaan enkä enää jaksa muistaa.
Kyse ei siis ole vihasta vaan unohtamisen surusta, tonttupipoisesta virtahevosta, joka teki sydämestäni jokajouluisen lasisen eläintarhan.
Unohdukseni jouluista huolimatta toivon kaikille
Kaunista ja Rauhallista Joulua
Olkoon joulunne lämmin, perheen ja ystävien ympäröimänä vietetty kaunis juhla, joka rakkaudellaan kantaa joulusta jouluun, ja joita voitte muistella vanhempana onnellinen hymy huulilla...
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti