BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Keväinen luurankotanssi...

Entisajan pin-up-neitokaiset näyttävät mitä todennäköisimmin nykyajan mallimammojen mielestä hyvinsyötetyiltä ja ylilihavilta palleroisilta, jotka mallimammojen käsittelyssä ensin näännytettäisiin nälkään ja sen jäkeen alkaisi hemmetinmoinen makeover muun ulkonäön suhteen.



Alan yhä paremmin ymmärtää eräiden miespuolisten ystävieni kaihoa entisaikojen pin-up-tyttöjen perään. Kuten eräs ystäväni totesi, niin eihän näillä nykynaisilla ole vyötäröstä tietoakaan, on vain joko muuten äärettömän hoikka olemus ja pullottava puolipotkupallo vyötärön kohdalla tai sitten se nälkiintyneempi versio, jolla vyötärön kohdalla on reikä, josta päivä paistaa läpi.

Sama tapaus, jonka kylkiluut pystyy laskemaan viiden metrin päästä ja jonka kuva photoshopataan nukkemaisen sileäksi kansikuvaa varten. Siinä meillä oikea teinityttöjen ja vähän isompienkin tyttöjen ihanne, jota kohti moni yrittää hampaat irvessä oksennellen pyrkiä. O tempora, o mores.



Asia tuli esiin, kun kuulimme ohimennen ihmisten keskusteluja. Auringonpaiste on tehnyt tehtävänsä ja niin siinä pyrstöt pystyssä naisihmiset kaivelevat viime kesän mekkosia komeroistaan, kiroillen ja pyhästi vannoen, että nyt viimeistään ne viime kesän jälkeen kertyneet ylimääräiset kilot vihdoinkin karistetaan. Katsellessani asiasta keskustelevia naisia, en voinut kuin ihmetellä.

Samaa oireilua olen havainnut jo aikaisemmin ja jopa ystäväpiirissänikin kohistaan erilaisista nälkäkuureista, joille on annettu uusi ja myyvempi nimi. Eräskin ystäväni on mukavan pehmeän kokoinen, kaunis ihminen, joka todennäköisesti näyttäisi laihana varsiluudan ja Sinipiian risteytykseltä. Hän on päättänyt näännyttää itsensä luurangoksi ja siihen ei järjen tai varoituksen sana mahdu väliin. En ymmärrä...


Kevät on mukavaa aikaa näin naaraspuolisen ihmisotuksen kannalta tarkasteltuna. Kun ulkona pöpelikköreissuilta rähjääntyneenä, tukka pystyssä ja nenänpää mudassa, palaa kotiin ja alkaa siistiytymisen jälkeinen naiseksi pukeutuminen, niin täytyypä todeta, että kyllä korkokengät hakkaavat mennen tullen kumisaappaat tai retkikengät, lenkkareista nyt puhumattakaan.

Välillä, ja keväällä eritoten, on vain niin tolkuttoman upeaa pukeutua naiseksi, ottaa ilo irti siitä, että korot kopisevat ja hamonen hulmahtelee säärien ympärillä. Mikä tunne se onkaan, kun sujauttaa räpylänsä siroakin sirompaan korkokenkään, sitä ei voita mikään. Ja se tepsuttelu parketilla tai kivilattialla, aivan sama millä lattialla, ja kengistä kuuluva rytmikäs tapsuttelu ja kopina...


Kyllä muuten suu kipristyy ihan messingille, kun mielessäni naureskelen sitä, että tietäisittepä minkälainen suorosvon näköinen tapaus tämä korkokengillä kopisutteleva kevään hengetär toisinaan on, itse asiassa melko usein. Eipä olisi viheltelijöitä saati kahville pyytäjiä, eipä totisesti olisi. 

Kaipa meissä jokaisessa on useampia puolia, tai ainakin kaksi erilaista ihmistä, vähintäänkin. On ensinnäkin julkinen minä ja sitten varjellumpi salainen minä, jonka vain lähimmät saavat nähdä, jos hekään.

Miespuolisia ystäviäni tarkkailemalla olen huomannut, että miehillä on aivan samat kotkotukset. Ihmiskunta, ja erityisesti sen koiraspuoliset lajin edustajat, herää keväällä soidinmenoja varten, pörhistelee sulkiaan ja tekee kaikkensa miellyttääkseen valitsemaansa naarasta tai koirasta, itse asiassa mitä tahansa naarasta tai koirasta. Mikä sen somempaa...


Jos kasvikunnasta haluaisin etsiä esimerkkejä keväisistä naisista ja miehistä, niin nainen on ehdottomasti valkovuokko, joka miesten ihailusta hurmaantuneena kurottaa terälehtiään lähemmäksi valoa. Mies taas on kauniin keltainen leskenlehti, joka vaatimattomana (?!?) ei pidä meteliä itsestään, mutta jonka esiin tulemista jokainen odottaa malttamattomana.



Nyt on taas kerrankin niin tyttömäinen olo, että siinä on vallan erinomaisen hyvä syy hyristä ilosta...

12 kommenttia:

Laventeli kirjoitti...

Hurraa huuto mainiolle kirjoituksellesi. Rakastan korkojen kopinaa, vaikka en omista korkkareitakaan. Miten naiset ennen näyttivätkään niin naisellisilta, hameineen hattuineen ja niine korkkareineen. Sievät käsineet ja pieni laukku kädessä, ah olisinpa voinut elää silloin. Muodot olivat kohdallaan ja niitä näytettiinkin.
Kiitos kun kommentoit blogissani ja tulit lukijakseni!

Rikissa kirjoitti...

Totta puhelet. Nykyään tytöt ja naiset hiniöivät sellaisen perään, mitä ei ole olemassa - ja medialla on hyvin usuri osuus tässä väärinkäsityksessä, kun jo valmiiksi luunlaihojen mallien vartaloita muokkaillaan vielä entistäkin epäluonnollisemmiksi.

Nykynainen näyttää yhä useammin vain tytöltä. Itse olen naisellisen muodokas, enkä ollenkaan pahoillani siitä - miksi haluta olla muunlainen kuin on? Siinähän tekee vain hallaa itselleen!

Penelope´s kirjoitti...

Voi, että sulla on sujuva kynä..no nii..tai siis näppärät näppäimet..Unohdin ,että sulkakynän aika on ohi.Minusta Marilynit ja muut pinupat oli kovinkin virtaviivaisia kaunottaria.Jos olisin mies etsisin, mutta kuten sanot, taitavat olla siellä kiven alla.Mae Westiltä bruukaan napata yhden lentävän lauseen:"Too much of everything is wonderful"Mutta joka tapauksessa: Olkaamme naisellisia, kopina korkokenkinemme ja heiluhelmoinemme+Kiitti hyvästä blogistasi!!

Sara kirjoitti...

Itse pidän hieman treenatusta, mutta kuitenkin muodokkaasta ja pehmeästä, naisellisesta vartalosta. Nykyajan mallityttöset eivät varmaan kovinkaan monen kauneusihanteita täytä, vaikka niitä ovat lehdet pullollaan.

Tunnen pari anorektikkoa ja täytyy sanoa, että välillä he ovat niin huonossa kunnossa ja laihoja, että vatsassa kouraisee. Tuntuu kuin he murtuisivat pienestäkin kosketuksesta. On todella surullista nähdä nuori nainen luut paljaana ruokintaletkussa sairaalan sängyssä makaamassa. Siitä on mallimaailman "glamour" kaukana.

Naiselle kuuluu muodot ja pehmeys, miehet tietävät sen ja toivottavasti jossain vaiheessa tuon mallimaailmankin ihanteet muuttuisivat hieman "runsaammiksi".

Mayo kirjoitti...

Mikään ei ole niin kaunis, kuin terveesti sopivan muotoisa reipas ihminen.
Uskoisipa nuoret sen.

Toinen hassutus on nainen, joka on koko ikänsä ollut pyöreähkö ja sitten kuuskymppisenä onnistuu laiduttamaan itsensä luuksi. Se se vasta kamalaa on. Vanhuus iskee hetkessä ulkonäköön.

a-kh kirjoitti...

Cohen on karismaattinen uros, jolla on hyvä-ääninen enkelikuoro. Täällä poikatikat pärisyttelevat tikkalikoille pylväiden peltihattuja.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Laventeli!
Olen melko kauan ihmetellyt sitä yltiöpäistä tasa-arvoistamista, joka ulottuu jopa ulkonäköön. En suin surminkaan suostu muuttumaan miehen näköiseksi, haluan nauttia kaikista naiseuden antimista ja korostella niitä sopivissa määrin. On vain niin kerrassaan hykerryttävää olla nainen.:)


Hei Rikissa!
Mainio nimi sinulla.:) Jeps, naiselliset muodot kunniaan ja jokainen on hyvä sellaisenaan. Kun itsensä kantaa, niin pitää kelvata muillekin. Jos ei kelpaa, hyppikööt mutaojiin häpeämään.:)

Hei Penelope's!
Kiitos, kiitos.:) Mae Westillä on muutamia muitakin kuolemattomia ja kerrassaan herkullisia sanontoja. Tässä luisuutta ihannoivassa, mutta pyöreämpiä todellisuudessa ihannoivassa, maailmassa on jotain tosi hullusti sekaisin. Naisia mahtuu jokaiseen junaan ja jokainen juna on upea.:)

Tere Sara!
Eikös jossain tutkimuksessakin todettu, että kun yhteiskunnalla (siis nyt maailmalla) menee hyvin, naisihanne on luinen ja kun taas menee pahuksen huonosti, naisihanne on pyöreä. Mitähän tästä pitäisi nyt päätellä?

Kaunis, luonnollisella tavalla ja liikunnalla muovautunut vartalo on tosiaan ihan jotain muuta kuin systemaattisesti nälkään näännytetty ihmisparka. Muutamaa anorektikkoa olen itsekin lähipiirissäni seuraillut ja täytyypä todeta, että ihannemaailma, ihanne-minäkuvasta puhumattakaan on todella kaukana lopputuloksesta.:)

Hei Mayo!
Voi kuinka samaa mieltä olen kanssasi. Olen itsekin nähnyt muutaman, varttuneempana laihduttaneen naisen ja voi sitä nahkojen roikkumista. Jos laihuus on päämäärä, roikkuvat nahat eivät ilmeisesti haittaa. Sääli, miten ihmisten omakuvat ovatkaan vääristyneet, sillä näin ei tosiaan tarvitsisi olla.:)

Hei a-kh!
Leonard Cohenin ääni on jotain aivan erityistä, samoin melodiat ja sanoitukset. Miehellä on ikää, en tiedä paljonko, mutta äärimmäisen kiehtova ja charmikas herrasmies on kyseessä. Ja se ääni...:)

Sara kirjoitti...

Pitsit sekaisin:
Niinhän se on, että kun yhteiskunnalla menee hyvin ja ruokaa riittää ja ihmiset lihovat, niin ihaillaan kykyä pidättäytyä ruoasta. Etenkin kun nykyään niin moni työ on kevyttä ja staattista, niin aika ja voimavarat liikkua ja urheilla on luksusta.

Ja tietysti taas kun on leivästä puute, niin liiallistakin pyöreyttä ihaillaan, kun se on merkki varallisuudesta ja "hyvinvoinnista".

Samoin muuten ilmeisesti menee trendi ihailla joko ihon kalpeutta tai rusketusta riippuen siitä, viettääkö rahvas aikaa pelloilla paahteessa vai neljän seinän sisällä. Aina halutaan sitä, mitä ei voi saada...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tere Sara!
Voihan viehe, näin se muuten meni tuon ihon paahtamisen tai kalvettamisen kanssa.

Muistankohan oikein, että kun joskus hirvittävän kauan sitten aateliset mussuttivat valkoista leipää, niin rahvas veti kitusiinsa terveellistä tummaa leipää. Aateliston hampaat mätänivät ja rahvas pysyi terveellisen kuosisina ja aikaan nähden hyvähampaisina.:)

Rikissa kirjoitti...

Ihan totta puhut!

Itse olen melko pyöreä. Lantiota minulta löyty vaikka muille jakaa, ja rintamuksesta ei tarvitse sanoa muuta kuin sen, että eipä löydy rinstikoita ihan mistä tahansa kaupasta..

Ja voin myöntää, että oli minullakin teini-iässä kriisini. Vertailin itseäni liikaa muihin, tahdoin olla yhtä hoikka kuin muutkin.

Nyt olen jo melkolailla sinut itseni kanssa, ja etenkin tämän postauksen lukeminen antoi aihetta olla ylpeä muodoistaan!

En tahtoisi enää omata tytön vartaloa. Mielummin olen nainen, niinkuin naisen kuuluukin olla.. !

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Rikissa!
Ainakin miespuolisten ystävieni mieltymyksiä kuuntelemalla ja valintoja tarkkailemassa voin sanoa, että laihuus ei todellakaan ole mikään bonus silloin, kun mies etsii naista.

Loistavasti kirjoitettu tuo, että et enää haluaisi tytön vartaloa. Näinpä se menee, ja olenkin usein ajatellut, että ne jotka kaipaavat tyttönaisen vartaloa, eivät ole edenneet tyttöajoistaan vielä aikuisuuteen, joka on sinällään aivan mahtava tulevaisuus...:)

Rikissa kirjoitti...

Ihan samaa mieltä! ;)