Auringossa pamahti kunnolla ja lujaa. Kieltämättä pelottava tieto ja ajatus siitä, mitä kaikkea räjähdyksestä saattaisi olla seurauksena sai meikätytön tutkiskelemaan asiaa suuremmalla perinpohjaisuudella kuin normaalisti paneutuisin helle- ja saderintamien uutisointiin. Tästä linkki Ilta-Sanomien artikkeliin: Aurinkomyrsky iskee maahan
Napa-alueilla elektroniset vempeleet saattavat mennä sekaisin, samoin satelliiteilla ja radioverkoilla voi olla edessä hämmentäviä tilanteita ja toimintoja. Ihmiskuntaa on nyt peloteltu oikein olan takaa, samoin mätkitty päähän suurenakin totuutena Maya-kalenterin päättymisestä johtuvalla maailmanlopulla 21.12.2012.
Jos ja kun tämä ennuste ei toteudu, niin jotain siihen verrattavissa olevaa saattaa olla tulossa vuonna 2013, tosin vähäisemmässä määrin, mutta kyllä se kelpaa pelottelun välineeksi yhtä hyvin. Sähköisen maailman kohtalonhetket ovat melkoista myllerrystä aiheuttavia, suotuisaa kasvualustaa uuden maailmanlopun enteille.
Uutisoinnin meressä nenänpää upoksissa uiskellessani, kiinnitin kuitenkin huomiota pieneen ja monen mielestä kenties vähäpätöiseen tietoon siitä, että eilen, keskiviikkona, oli odotettavissa kello 20:00 jälkeen kesärevontulia jopa etelän maisemissa.
Ilmiötä voitaisiin seurata noin vuorokauden ajan ja tämä tieto sai meikätyttöön vipinää ja potkua persauksiin. Aurinkomyrskyille ja pamahduksille en mahda mitään, mutta kykenen sentään nauttimaan sivutuotteena syntyvistä luonnonilmiöistä. Siispä, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Joten, kahvia termospulloon ja muutama hedelmä joukon jatkoksi aina valmiina odottavaan yöjuoksureppuun ja ei muuta kuin menoksi. Kello kahdeksalta oli vielä liian valoisaa ja meikätyttö hipsutteli sen takia ovesta ulos vasta keskiyön jälkeen, kohti tuttua jääkauden aikuista siirtolohkaretta, jossa olen viettänyt monet monituiset hetket maailmaa ja sen menoa ihmetellen.
Parasta kaikesta oli se, että päivän kuumuudesta paistuneet ihmiset loistivat poissaolollaan, ei ollut yöjuoksijoita, liki toisiaan vaeltavia ja juuri seurustelunsa aloittaneita ja maailman ympärillään unohtaneita pareja, eikä nuorisoa kolisevine, kilisevine pulloineen ja purkkeineen.
Yö oli pehmeä, rauhallinen ja viileä. Päivän kuivattamat ja polttamat tuoksut heräsivät taas henkiin, lintujen nopeatempoinen laulu oli muuttunut rauhalliseksi luritukseksi ja puiden tasainen humina helli korviani.
Sormet kivien koloihin, tossujen kärjet halkeamiin ja heilahdus heilahdukselta saavutin lohkareen tasaisen laen. Kevyt ja ohuen pehmeä huopa alle ja ei kuin pötkölleen selälleen, kädet niskan taakse ja katse kohti yötaivasta.
Se, että päivällä taivas on kirkas ja pilvetön ei tarkoita sitä, että sama meno jatkuisi yöllä, ehei. Tummanharmaa pilvipeite kattoi taivaan, kuusta ja tähdistä ei tietoakaan, revontulista puhumattakaan.
Periksi en halunnut antaa sillä jos pilvipeitot osaavat tulla, niin osaavat ne poiskin mennä, tällä logiikalla olen tähänkin asti pärjännyt, ja niinpä jatkoin pötköttelyäni ihmisistä tyhjässä yön maailmassa, jossa tuoksut vahvistuivat, lurittelut kuuluivat selvempinä ja yöllisten tassuttelijoiden aikaansaamat oksien rapsahtelut ja naksahdukset lisäsivät äänimaailman laajuutta.
Jossain kaukana paukahtelivat tuulten koskettamat puut, kissan raivoisa rääkäisy ja taistelun ääniä, yltäkylläistä havinaa kaikkialla ja yöilman lempeä kosketus kasvoillani. Pihlajankukkien melkein sietämättömän voimakas tuoksukimara, joka sekoitti lempeän tuulen mukanaan tuomat hennommat tuoksut alleen.
Annoin ajatusteni vaellella laiskasti, kiinnittämättä huomiota enempää yön ääniin tai tuoksuihin. Tarkastelin tummanharmaata taivasta ja odottelin kuuta ja tähtiä sekä ennen kaikkea revontulia näkyviksi.
Olemukseni liikkui kaukana minusta, ajatusteni liidellessä omia polkujaan. Oli vain niin tolkuttoman hyvä olla, tässä ja nyt, liikkumatta paikallaan. Ja niin minä nukahdin, pötkölläni siirtolohkareen päällä, syvään ja rauhalliseen uneen.
Heräsin parin tunnin kuluttua, melko kankeana ja hieman viluissani. Heräsin keskelle "suden hetkeä" , jolloin koko ympärillä oleva maailma oli täysin äänetön, jopa tuuli kulki vaimeasti lehvästöissä, hyttysistä ei ollut merkkiäkään eikä aamukaste ollut vielä valmiina kostuttamaan nukahtelevia terälehtiä uuteen päivään.
Aamiainen siirtolohkareen laella kuuluu parhaimpiin kokemuksiini aamiaisia pisteytettäessä. Raikas aamuilma, termoskannussa lämmintä kahvia ja koko ympäröivä, uinuva maailma käden ulottuvilla. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ollut niin onnellinen pienestä ohikiitävästä hetkestä kuin tällä aamiaisella aamuöisessä luonnossa.
Kesärevontulet jäivät kokematta, mutta sain paljon enemmän...
Tekstit
13 kommenttia:
Ei näkynyt täälläkään revontulia, vaikka tiirailin yötaivaalle, käki kukkui jossain kaukana ja sireenikiitäjä surisi sireeninkukissa...monasti kokee jotain muuta ihanaa. Mozartin musiikissa soi kesäyön rauhallisuus, tätä sävelmää en ollut kuullutkaan. Mietin usein, mitä ihmiskunta menettikään Mozartin jättäessä tämän maailman niin nuorena.
Hei Manteli!
Tämä on Mozartin kehtolaulu, jota lapsena kuuntelin usein, palaten aikuisena aina uudelleen sen rauhoittavan melodian pariin.
Voi olla, että Mozartilla ei välttämättä olisi vanhemmiten enää ollut enemmän annettavaa, niin tuottelias hän oli lapsesta asti. Luovuuden malja ei ole ehtymätön, mutta emme tosiaan tiedä mitä olisi tapahtunut, jos...)
10. kesäkuuta 2011 1.59
Sen verran vielä tästä ns. Mozartin kehtolaulusta, että se merkitään myös Johannes Brahmsin nimiin, mutta myös myöhemmin jonkin selvityksen múkaan herra nimeltä Friedrich Wilhelm Gotter olisi oikea säveltäjä. Kappale tunnetaan kuitenkin Mozartin sävellyksenä ja nimeltä Nukkuos prinssini vaan... Schlafe mein prinzechen, schlaf ein... Klassikoiden maailma voi olla mielenkiintoisen ristiriitainen.:)
How Wonderful to come and read my Favorite storybook at night;) Wonderful tales with Great imagery~
It would be Wonderful to see the Aurora Borealis , unfortunately not where we are located :(
I heard just yesterday that 2012 &13 should be very interesting with Solar activity ..... hummmm
and so the World has been coming to an End for Eons......... and so it goes...
Have a Wonderful Weekend ~
Hugs~ Angel
Elämyksellinen revontulijahti. Parhaimmat kokemukset löytyy luonnosta ja ne ovat kaikkien saavutettavissa.
Fantastista! On aina niin mahtavaa, kun ihmiset todella osaavat kokea luonnon. Viime yönä klo 0.30 mennessäni nukkumaan, katselin pitkään avoimesta ikkunasta ulos ihanaan kesäyöhön ja ajattelin Sinua ja rohkeuttasi ja viisauttasi nauttia öistä ulkona.
Hieno kertomus yöstä ulkona<3
Ja upeaa musiikkia tuo Mozartin kehtolaulu:D
Kiitos kertomuksesta, ja hyvää viikonloppua sinulle, Pitsit sekaisin<3
Hienoa! Kaikki elämämme pienet ja niin suuret hetket...
Kaiken muun lisäksi ilahduin ja liikutuin myös siksi että minullakin on aivan erityinen suhde tuohon kehtolauluun.
Mielenkiintoinen sinun retkesi ollut siirtolohkareelle ja siellä viettämäsi aika. Olen kerran itse odottanut komeettaa makaamalla pihamaalla (taisi olla hyvin myöhään syksyllä) aurinkotuolissa tuijottamalla tähtiin, huikaiseva tunne, voin kuvitella sinun autuaallisen olotilan kiven maagisen voiman johdattamana.
Mitään me ei voida tosiaankaan auringolle, mutta kuten sanoit sivutuotteista voidaan nauttia ja nautitaan.
Kiitos oli hyvä kirjoitus - jälleen.
Hi Angel!
Well, there's lots of going on in the solarsphere nowadays and this could be it or not, the end of our world. I'd like to be an optimist and think that this is the beginning of another possibility to humankind, maybe we learn, have learned, will learn...
Lots of hugs to you and our very hairy friends and take care:)
Hei Pehmyt piirto!
Eihän tuossa yöjuoksussa tosiaan kovinkaan kummoisesta tapahtumasta ollut kyse, se vain oli niin upea kokemus ja suorastaan latasi oudolla energialla, rauhalla ja ajatuksilla.:)
Hei Kiki!
Yöjuoksureppu on aina valmiina odottamassa omistajansa syöksyä yöhön. Yöt ovat uskomattoman upeaa aikaa, luonto näyttäytyy täysin toisenlaisena kuin kiireisten päivien aikana. Yöllä tunnen ainakin itse pääseväni lähelle sitä luontoa, jota suuresti rakastan.:)
Hei Aili-mummo!
Kesäyöt ovat todella kaunista aikaa, suorastaan huumaannuttavia hetkiä pienenä ihmisenä suuren taivaan alla.
Kaunista ja nautinnollista viikonloppua myös sinulle.:)
Hei Asta!
Eikös ole metka juttu, miten monet lapsuudessa annetut, eivät itse valitut asiat kulkevat mukana koko elämän, kuten nyt tämä Mozartin kehtolaulu. Tämän kehtolaulun tunnelma on melkeinpä yksi yhteen sen tunteen kanssa, jonka koin kävellessäni aamuyöstä takaisin kotiin...:)
Hei Leenamarketta!
Autuaallinen, kyllä. Aivan käsittämätön tunne ja sieluntila. Yölliset kävelyt ja istumaan pysähtelyt eivät vastaa sitä tunnetta, jonka kokee selkä kiven muhkuroita myötäillessä, katse kohti taivasta, tuulen humistella hiljaa ympärillä. Se on aivan toisenlainen, ainutlaatuinen perspektiivi yölliseen luontoon. Ja voi pojat miten hyvältä se termarikahvi maistuikaan...:)
Yö elää omaa elämäänsä, valitettavasti me nykyihmiset liian usein nukumme onnemme ohi.
Olin myös 9 ja 10 päivän yönä katselemassa ja odottelemassa revontulia pienen lahden rannassa.
Retkituolissa istuskelin pari tuntia pimeimpänä aikana. Taivas oli selkeä, mutta kumpanakaan yönä ei revontulia näkynyt. Kun 15 minuuttia istuu hiljaa paikallaan, alkavat metsän eläimet taas liikuskella normaalisti ja rapinaa alkaa kuulua vähän kaikkialta.
Todella hienoa se rauhan ja tyyneyden tunne, se pitää itse kokea.
Hei Ari!
Totta puhut ja monet eivät ymmärrä sitä, että joku voi pyöriä öisin pitkin maita ja mantuja onnesta soikeana. Toisaalta, ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki kaipaa yölliseen maailmaan tutustumista, unentarvekin lienee hyvin yksilöllistä...:)
Hei Seppo!
Näkiköhän kukaan kesärevontulia, en nimittäin ole törmännyt yhteenkään yökyöpeliin, joka olisi niitä nähnyt kyseisenä yönä.
Totta, vain hiljaa paikallaan ollen, havaitsee yöeläinten olemassaolon. Yllättäviä kohtaamisia puolin ja toisin, antoisia hetkiä ja rauhaa. Mitä muuta ihminen voisi toivoa? Pienissä hetkissä on koko elämä...:)
Lähetä kommentti