Mitä tekee ihminen, joka on jo valmiiksi sekaisin päästään, selvittämässä itseään ja menneisyyttään? Tietysti haastaa itsensä samanaikaisesti toiseen yhtä rajuun tilanteeseen, kokeilee...
Tämä on yhtä hyvä tai huono päätös kuin mikä päätös hyvänsä. Jo nyt olen kiukkuinen ja levoton, en kestä hetkeäkään paikallani. Olen kävellyt kohtalotoverini kanssa nelisen tuntia pitkin metsiä ja rantoja, yrittänyt olla haistelematta savua, välttää kiusausta polttaa.
1. päivä ja sijaistoimintojen, järkevien sellaisten, keksiminen ei onnistu. Kävelenkö tästä lähtien tuntikausia savukkeita karkuun, sähisen itsekseni ja puhun polttamisesta ystävän kanssa, joka on yhtä levoton ja savuton?
Vielä eilen olin rauhallinen, vaikka tiesinkin tämän päivän haasteen. Erilainen kuin ennen, en edes ajatellut sitä, että viimeinen savuke on todella viimeinen savuke ja kun tukahdutin sen tuhkakuppiin, se oli kuin mikä tahansa savuke, ei suinkaan viimeinen.
Julma Turkka-Uotinen -ohjaaja totesi suoraan, että nyt valitset, savukkeet tai eteenpäin meneminen. Hevoskuurilla hoidetun nuhan jälkitautina iski keuhkoputkentulehdus, syvällä muhinut, pitkittynyt sellainen ja hengittäminen oli yhtä tuskaa, keuhkot riekaleina, kipeinä ja limaisina. Niinpä, tästä tilanteesta oli hyvä aloittaa...
Tapojaan on kohtuullisen helppo muuttaa, mutta savuttelun tuomaa rentoutumista kaipaan. Se oli sisäinen kello, joka tietyin väliajoin tauotti päivää, antoi luvan rauhoittua ja ajatella asioita. Siihen turvautuminen oli helppoa, aivan liian itsestään selvää, mukavaa.
Että olen vihainen ja sekainen, kiukuttelen itselleni, rähisen ja sähisen. Kaipaan savukkeesta nousevaa, kiemurtelevaa savua, paperin tuntua sormieni välissä, lupaa olla tekemättä mitään.
Lopettamispäätöksen tehnyt kohtalotoverini pureskelee porkkanaa ja kovaa leipää vieroitusoireisiinsa, minä vasta mietin mitä teen ja yritän olla joutumatta ojasta allikkoon.
Varsinainen Halloween valintoineen ja levottomuuksineen.
Jos vain odottaa oikeaa hetkeä lopettaa, se ei tule koskaan. Vääräkin hetki voi olla oikea, mutta itseäni en nyt kestä lainkaan, tätä levottomuutta, kiukuttelua...
Alla olevan mainoksen ylittänyttä on vaikea löytää: Blow in her face and she'll follow you anywhere...
Mitähän seuraavaksi keksin? Listalla ovat enää viina (lue alkoholi), laulu ja miehet, joten vähiin käyvät vaihtoehdot. Mikään ei ole terveellistä, ei edes täysin sekainen pää...
Paheiden summa on tunnetusti vakio. Pitsejäkö tässä nyt sitten pitää alkaa väkertää, kunnes sekin osoittautuu vaaralliseksi ja taas pitää lopettaa...
Nikotiinivalmisteilla en itseäni huijaa, paiskin vaikka lautasia seinille. Eräs tuttuni paloitteli nikotiinipurukuminsa neljään osaan ja pureskeli pieniä nikotiinipalluroita päivät pitkät. Savukkeet jäivät, nikotiinipurukumi ei. Suo siellä, vetelä täällä ja kaikki tiet vievät turmioon.
Katsellessani vanhoja savukemainoksia, ihmettelen silmät pystyssä ja ymmyrskäisinä niiden antamaa kuvaa ihannemaailmasta, johon kuuluu merituulen raikkautta, menestystä ja ystäviä, savukkeen roikkuessa koko ajan tyylikkäästi suupielessä.
Hemmetti, pirskatti, samperi, jukelauta, helkkari, perhana...
Yllä olevien sanojen tilalle kannattaa kuvitella niiden tehokkaammat vastineet, sillä näin laimeilla kironsanoilla ei paljoa kiukkua pureta.
Taidanpa taas lähteä kävelemään, paikallaan en kykene olemaan enää hetkeäkään...
Miten joku voikin olla näin typerä...?
Tekstit
24 kommenttia:
Analogisen tupakan elektronista versiota noin viikon ajan polttaneena kehoitan tutustumaan sähkötupakkaan. Savun tilalla on vesihöyry, joka vapauttaa nikotiinia tai vaihtoehtoisesti ei sitäkään.
Aloituspakkauksen oston jälkeen sähkötupakointi tulee paljon halvemmaksikin kuin tavallisen savukkeen polttaminen. Oma aloituspakkaus maksoi n.80 euroa toimituksineen ja nesteineen, joita tuli tilattua vahingossa enemmän kuin tarpeeksi. Laite tuottaa savulta muistuttavaa vesihöyryä todella mukavasti, ja tälläkin hetkellä vapottelen samalla kun kirjoittelen. Suussani on hienoinen tupakanmaku, mutta asunnon ilmanlaatu on silti niin savuton. Välillä vaihdan tupakanmakuisen vaihtoehdon cappuccinon makuun. Laite antaa yhdessä vahvan tobacco -nesteen kanssa todella hyvän potkun tuonne kurkun tienoille, ymmärrät varmasti mistä puhun. Höyryä muodostuu mukavasti eikä hajuja synny.
E-savuke on tuotteena melko uusi eikä sen vaikutuksia olla tietääkseni vielä hirveästi tutkittu. Käsittääkseni tupakansavussa jotkin aivan muut aineet kuin nikotiini ovat juuri niitä syöpää aiheuttavia myrkkyjä. Nesteitä voi ostaa siis myös nikotiinittomina, ja silti tupakanmakuisena. Vapottelemalla saa sitä tuttua tekemistä mikä taas auttaa tapariippuvuuteen =) Baareissakin ilmeisesti suhtaudutaan vapotteluun myönteisesti kunhan vain tarkistaa asian ensin henkilökunnalta.
Kaverin mukaan Helsinkiin on juuri avattu sähkötupakkakauppa, mutta en ole aivan varma saako Suomessa vielä myydä nikotiinipitoisia nesteitä. Niitä voi kuitenkin ihan laillisesti tilata ulkomailta, ja varmastikin jossain vaiheessa myös Suomessa myynti laillistetaan ellei se jo ole laillista. Noita nesteitä on siis vaikka minkälaisia; on eri makuja ja vahvuuksia. Tarkoituksena on tilata seuraavaksi pikkaisen miedompia ja ehkä jopa nikotiinittomia versioita.
Tällaisen jutun ajattelin sulle kirjoitella ihan vain ehdotuksena/vaihtoehtona :) Tsemppiä lopetusyritykseen, älä menetä järkeä! =D
Hampaat irvessä tupakkalakossa? Ei onnistu! Sellainen on kuin huono laihduttaminen, jossa kilot palaavat. Minulle oli lopulta tahdonasia pitää kiinni tupakoimisesta. Henkisesti olin jo lopettanut. Muistan kun survoin kenkäni alle puoliksi polttamani syöpäkääryleen. Se oli siinä ja olin helpottunut. Tiedän, että tästä ei ole neuvoksi.
Hei Ignotus!
Jep, katsoin ykkösen aamu-tv:stä jutun sähkötupakasta. Helsingissä Sturenkadullahan se putiikki on avattu, josta saa sähkötupakoita.
Yritän nyt ensin tätä luomumenetelmää, sillä aikaisemmista yrityksistä viisastuneena, en enää näe mitään järkeä pureskella purkkaa tai sitten kulkea valkoinen imuke suussa.
Päänuppi vain on melkoisella koetuksella, sijaistoiminnon etsiminen on meneillään. Tätä kiukuttelua vain on vaikea kestää ja oletan olevani melkoinen ympäristöhaitta tällä hetkellä.
Mikäli luomumenetelmä ei auta tai muuttuu liian hankalaksi lähiympäristölle, sitten odennäköisesti saatan kokeilla sähkötupakkaa. Mene ja tiedä miksi tämä tästä muuttuu. Kiitos vinkistä, en aivan äkkiseltään sähkötupakkaa ajatellut, vaikka ohjelman siitä näinkin. Pahuksen hyvää savuttelun lopettamista sinullekin, ei tämä ole helppoa millään menetelmällä, toisilla ehkä helpompaa kuin toisilla, mutta päänuppi tässä on saatava tasapainoon, jotta ei enää tarvitsisi rähistä...:)
Hei a-kh!
Hampaat tosiaan irvessä. Tiedän mitä ajat takaa, mutta jos vain jään odottelemaan oikeasa hetkeä, sitä ei tule koskaan. Olen niin kauan jo miettinyt päässäni oikeaa lopetushetkeä ja jatkanut polttamista, joten nyt sitten vaikka näin. Ei mitenkään järkevä tapa, mutta ehkä järjetön tarvitsee järjettömiä tapoja lopettaa, kun järkevät eivät ole ennenkään toimineet.
Saa nähdä miten käy, kun tänään tapaan korsteenina polttelevan ystäväni. Odottelen siitä melkoista tapaamista, jos vaikka tajuaisin jotain oleellista tai sitten lennän tapaamispaikasta ulos kuin leppäkeihäs ja jatkan kiukuttelua ulkona. Tämä lisäkiukuttelu kaiken muun päälle vain on viedä hermot lopullisesti...:)
Nyt vasta ärsyttääkin, kun huono nettiyhteys ja bloggerin huonot systeemit poisti tosta vaan valmiin pitkän kommenttini...
En polta itse, mutta olen taas kerran dieetillä enkä saa tavallista rauhoitustani minäkään. Joten ärtymystä riittää täälläkin. Tuli mieleeni, että hyväksyisi sen ärtymyksen, joka nousee pintaan, kun normaali piilottamiskeino ei enää toimi. Ja lähtisi sitä pyrkamaan oikein tosissaan jollain tosi rankalla liikunnalla, vaikkapa juoksemalla itsensä ihan puhki (itse en viitti enkä kehtaa) tai hakkaamalla halkoja tai nyrkkeilysäkkiä raivoisasti samalla raivoten (eli siis mieluiten yksinään...). Purkaisi kunnolla sekä ilman jäämisen aiheuttaman raivon että myös pohjimmaisen syyn siellä takana, joka saa käyttämään epäterveellisiä korvikkeita.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan onnistua!
Tsempitystä Pitsi! Uskon lujasti, että tulet selviämään tästä taistosta voittajana! Pure porkkanaa, käy retkillä, valokuvaile, ja kun siltä tuntuu kiroile rumasti :) Pikkuhiljaa päivä päivältä on helpompaa. Virtuaalisia voimahaleja kasapäin lähetän kannustukseksi.
Mie uskon että olet just oikialla tiellä!! Tuolla raivolla varmasti onnistut :)
Kunhan ymmärrät että vain silloin olet typerä jos ajattelet polttavasi vielä yhden että olo helpottuisi.... =)
Tsemppiä!!!
Kyllä sinä selviät, ihan varmasti. Vielä luomumenetelmin. Virtuaalista tukihalausta ja pussillinen voimasanoja täältä.
Hei Kiki! Ei ole helppoa sinullakaan... Loistava havainto tosiaan, " hyväksyisi sen ärtymyksen, joka nousee pintaan, kun normaali piilottamiskeino ei enää toimi."
Liikkuminen on ollut se, jolla olen purkanut kaikkia tunnemyrskyjä, osittain outojakin. Kolmen neljän tunnin hikikävelyt ovat nekin melkoista ärtymytstä aiheuttavia, välillä, mutta jotain on tehtävä tai hajoan omaan levottomuuteeni.
Kolmas päivä savuttomana ja vaikea sanoa, mikä on olotila. Kun samalla käsittelee menneisyyden piruja ja on avannut Pandoran lippaan, niin mihin ärtymyksen saumaan osuu savuttomuus? En todellakaan tiedä.
Ärtymys on vähentynyt, levottomuus lisääntynyt, mihin enää johtaakaan. No, mikäli olen ensi vuonna lähdössä sinne, johon savuttomuudella säästetyt rahat ajattelin tuhlata, liikkuvuus on todella ainoa mahdollisuus selvitä reissusta.
Kyllä tämä tästä, vaikka olenkin täysin pihalla suurimman osan aikaa. Voimia ja jaksamista sinulle oman projektisi kanssa. Kyllä se onnistuu, mikäli ajoitus on oikea ja olet itse siihen todella aidosti valmis, oman itsesi vuoksi...:)
Hei Kaarnikka!
Kiitos voimahaleista, niitä tässä savuttomuudessa ja mielen syövereissä pyöriessä tarvitsenkin ja paljon.
Kiroilut ovat vähentyneet, levottomuus vain häiritsee. Tuntuu siltä, että ainoa mahdollisuus rauhoittua on mennä vaikka pimeässä pitkin pöpelikköä. Onneksi täällä päin löytyy valaistuja reittejä pilvin pimein, mutta tuntuu siltä kuin mikään ei oikein riittäisi.
Ihmistensietokykyni on täysin nollassa ja ihmettelenkin, että milloin kykenen palaamaan "normaaliin" maailmaan, ja millaisena palaan. No, se jää nähtäväksi...:)
Hei Jaana!
Kiitos siitä, että uskot raivon auttavan. Kyllä se ainakin laittaa liikkumaan, jos kohta liikaakin. Jollakin tasolla oma päänuppi tuntuu tällä hetkellä todella vieraalta, en edes tiedä mitä ajatella, kun savuttomuuden lisäksi punon elämän lankoja jonkinlaiseksi kudelmaksi, jonka itsekin ymmärrän.
No, eiköhän se tästä, edessä koko elämä ja ainakin jossain vaiheessa olen varmasti selvillä vesillä...:)
Hei Valokin värsyjä!
Kiitos kiitos tukihalauksista ja voimasanoista. Eteenpäin menossa, jos kohta tällä hetkellä aivan liian kovalla vauhdilla.
Kun en vain osaa tehdä mitään kohtuullisesti, niin sitten lopputulos on koko oman maailman mylläys nurin niskoin kertaheitolla. Kolmas päivä ja savukkeen himo ei tukista enää niin pahasti kuin eilen, mutta haistan heti tupakan tuoksun, kun se palaa vaikka kilometrin päässä. Kauankohan tämä vaihe kestää, toivottavasti ei koko elämää...:)
Tsemppiä! Noin äkkiseltään arvelisin että liikunta ja hikoileminen olisi tähän niin kuin miltei mihin tahansa muuhunkin pulmaan ja vaivaan halvin, tehokkain ja nopein lievityksen tuoja.
Mutta ei kai se ihan hokkus pokkus käy sekään. Pitää tosiaankin ihan itse luoda uudet tavat tilalle.
Jos ei kaadu kynnykselle niin sisällä on jo helpompi tepastella. Sähkötupakka on toiminut kohtalaisen hyvin muutaman ystävän kohdalla. Elämän hassuja kummallisuuksia se kyllä on, se kun ei muuta ratkaisevaa käyttäytymismallia, pakkaus vain on toisenlainen.
Typerä et kyllä ole! Ihan luonnollisia kamppailuvaiheitahan nuo ovat.
Toivotan sinulle semmoista viikkoa että loksahtelee ja naksahtelee kohdilleen oikein reippaalla kädellä!
On se onni etten ole tullut liioin tupakointia aloittaneeksikaan, niin ei ole lopettamisen tuskaakaan. Joskus nuoruudessa fiilistelu tupakan sauhutin, ennen lavatansseihin lähtöä.
En voi kuin ihailla suuntausta, että savuttomuus tupaikoimattomille, viittaan esim. sisällä tupakointi on kielletty julkisissa- ja työpaikoilla.
Vaikeata näkyy olevan lopettavalle, kyllä siinä äksyilystä saa osansa lähi-ihmiset. Ilmapiirin rikkojia ovat tupakoijat himoissaan.
Kuvailisin jopa, että tupakointi lisää itsekkyyttä.
Eikäpä rahan meno helpotu tupakoinnin lopettamisen myötä, eikös nikotiinipurkat tule vielä kalliimmaksi kuin tupakka-aski? Vai luulenko väärin, asiantuntija kun en ole tällä saralla?
Sauhutonta marraskuuta Sinulle Pitsit sekaisin!
Parasta tektiä mitä koskaan olen lukenut mistään blogista! Nimittäin tunnistin itseni tästä heti, Sain keuhkoputkentulehduksen, lopetin 3 viikkoa sitten 30 vuoden jälkeen. n. 10 tupakkaa päivässä. En ole tarvinnut korvikkeita. Yskä pelasti minut, mutta missä ne karmeat vierotusoireet oikeen viipyvät?Yskä on poissa!Onnistuin ja paranin ajoissa.
Hellou =)
Miekin olen polttanut aikoinaan vuosia mutta olen varmaan 9 vuotta ollut polttamatta. Se vaan jäi pois, kun kamala yskä ja flunssa iski eikä tullut mieleenkään poltella. Ja kun koko tapa oli unohtunut, en halunut aloittaa moista uudestaan. Kaikenlaiset purkat yms vaan jatkavat riippuvuutta ja rahanmenoa... Tietty kukin tyylillään. Mikä on yhdelle ok, ei olekaan sitä toiselle.
Nyt en voi ymmärtää, miksi edes poltin. =) Sitäpaitsi tuo Hani ei pitänyt tupakanmakuisista suukoistani. =)
Tee puinen kiuas, palaa hyvin vain tuhkat jää.
Noo itselläni on parhaiten toiminut seuraava konsti, uskottele että voitat lotossa jos lopetat... toimii yleensä ainakin 3vk;)
Good Luck ......, April of 2012 will be 10 years since WE quit. Hubby had a heart attack and 3 stents put into right artery of heart! So once he came home from hospital,,,, that was it! The end. Two cranky people home together for 3 months. We just stopoed, Cold Turkey. It's funny the thing I missed the most was the hand to mouth action..... After not smoking for awhile, if you try it makes you feel sick and tastes Disgusting!! and eventually you can smell the smoke a mile away and it Stinks!! They say ; Nothing worse than someone who used to smoke........
When I started they were .35cents a pack.... when we quit they were 10 packs to a carton @ $13.00 a carton. Now ??? they are $8.00 a pack!!! I should be a rich woman!!....lol
Best I can say.... we just kept busy.....after about 2 months didn't miss them so much......
I certainly don't miss everything discoloring in my house!!
Well..... Good Luck! :)
Hugs ~ Angel
Hei Asta!
Jep, kulunut viikko on ollut suorastaan kammottava. Ja tietysti elämä heitteli vielä erilaisia kokemuksia samanaikaisesti kehiin. Juuri niitä, joiden aikana normaalisti olisin kärynnyt ovenpielessä savussa ja nikotiinissa. Nyt olen kulkenut edestakaisin ja kuluttanut jo polun olohuoneen mattoon.
Savukkeen himo on suorastaan kaamea, rauhoittumishetki ilman savuketta on kuin kesä ilman aurinkoa. Päänuppi kuluttaa aivan liikaa energiaa savuttomuuden ajatteluun.
Olen kävellyt niin paljon, että kohta kengänpohjat ovat sileät. Kävellessä on helppoa olla polttamatta, mutta enhän voi kävellä koko ajan. Olen todella hämmentynyt näin voimakkaista oireista... Toinen viikko menossa, ja joko tulen kaistapäiseksi tai sitten oireet alkavat helpottamaan, ilmeisesti muista vaihtoehtoja ei ole. Kiitos kannustuksesta, saa nähdä miten sekopäisen pitsin käy...:)
Hei Liplatus!
Tupakoiminen lienee oheistoiminto ja lupa käsitellä asioita savuttamalla. Itsekkyys, tuohon on vaikea sanoa yhtään mitään, olen ilmeisen jäävi ottamaan kantaa asiaan.
Oletan, että jokaisella meistä on jokin pahe, joka joko aiheuttaa terveydellisiuä haittoja tai sitten ei, aiheuttaa kohtuutonta riippuvuutta tai sitten ei. Yritän pyristellä omasta paheestani pois ja toivon, etten keksi yhtä koukuttavaa addiktiota tilalle. Helppoa tämä ei ole eikä ilmeisesti tule olemaankaan. Katsotaan nyt miten tässä oikein käy, välillä olen tiukasti sitä mieltä, että hyvin tässä käy, välillä taas menossa tukka putkella ostamaan savukkeita, mutta en kuitenkaan mene. Kummallista touhua, en muuta voi sanoa...:)
Hei Pia!
Ihanaa, joku on ollut samassa tilanteessa ja onnistunut. Uskopa huviksesi, tuo jos mikä antoi puhtia jatkamiseen, uskoa siihen, että kyllä minäkin tästä eroon pääsen. Voiko olla totta, ettei sinulle tullut vierotusoireita, minulla niitä on roppakaupalla, lähinnä pääkopan sisällä tapahtuvia. Välillä olen suunnitellut sitäkin, että kalauttaisin itseni tajuttomaksi ja olisin pökerryksissä ainakin kuukauden, jotta herätessäni olisin päässyt eroon savuttelusta eikä pääkopan sisäisiä vieroituspiruja olisi enää olemassakaan. Kiitos, että annoit uskoa siihen, että tämä on mahdollista, vieroitusoireilla tai ilman...:)
Hei Una!
9 vuotta polttamatta, nyt kyllä paiskin pitsejäni kattoon pelkästä kunnioituksesta. Sama syy sinulla kuin Piallakin, pahuksenmoinen flunssa ja jälkitaudit, joten joskus menee pääkoppaan tieto siitä, ettei savuttelu terveellistä ole..:)
Hei Ari!
Hmm, puinen kiuas ja sen polttaminen. Kaupunkioloissa saisin varmasti syytteen tuhopoltosta. Lottovoittaja-odotus, se voi toimiakin, mutta rahanmeno ja sen tulo ovat tässä touhussa kuitenkin niin taka-alalla, ettei se riitä oikein kannustukseksi. En nytkään huomaa rahan säästöä, vaikka se onkin pidemmällä aikavälillä varmaan totta. Mikäli en keksi kallista sijaistoimintoa...:)
Hi Angel!
Well, You sure got warning in a very sad and bad way. I would not like to end up to a hospital because of this habit, better quit before that. I guess it is more realistic to think this is a very long journey, at least 3 months as you said, and after that life gets better. This whole thing happens in my mind and I do recognize that "the hand to mouth action". Old habits die hard but they do die some day, I just have to believe that I do get over this and forget the pleasure it gives me every time I had a cigarette. I have to change my way of thinking and comforting my mind. Thanks for supporting me, take care and lots of hugs...:)
Amiga mia.tu colección de anuncios del pasado,a las personas mayores nos trae un poco de nostalgias.
Bonita colección.
Gracias por tu comentário a mi foto,nuestras paises son muy diferentes,pero el arte és universal.
Saludos
A ti te gustan todo lo que te sea salir de la monotonia,por tus fotografias veo que tienes un espiritu muy inquieto y una mente muy soñadora,eres madura en tus pensamientos,pero a veces intenta escapar de tus realidades.
Un fuerte abrazo
Juan
Nuevamente agradecido por tus comentários a mi foto.
Hola Juan!
Vintage anuncios son a veces muy gracioso e ingenuo, pero dicen algo sobre el tiempo mismo. Nuestros países se diferencian mucho unos de otros, pero cuánta razón tienes escrito que el arte es universal. He dicho antes que yo admiro a usted ya su obra de arte, no son sólo fotos, a encontrar diferentes ángulos y formas de pensar y eso es lo que más me gusta. Y son hermosos también.
Y sí, soy muy inquieta alma, el espíritu libre tratando de averiguar qué se trata la vida. Y si de nuevo, cuando la realidad duele mucho que no hay otro lugar para ocultar que la imaginación, el escondite sólo ...
Tenga cuidado y muchos abrazos...:)
Ihana, kun olet tullut takaisin! :)
Olen yrittänyt laittaa sinulle sähköpostia, mutta en ole keksinyt mitään sanottavaa... Nyt tulin tänne vilkaisemaan niitä sinun ennen taukoa juttujasi, tarkoituksena kommentoida niitä, mutta ilokseni huomasinkin, että olet taas alkanut kirjoitella..
En ole noita muita tekstejä vielä ennättänyt lukea, mutta pitää palailla tässä piakkoin, on vielä muutama homma hoidettava ennen nukkumaan menoa...
Ja tsemppiä tupakkalakon kanssa, ei ole varmastikaan mikään helppo juttu!!!
Tus comentários a mis elucubraciones
son muy acertados¿Que seria de nuestras vidas si la fantasia no
existiera?
Creo que algunos fotógrafos son como los pintores,no pintan la realidad,pintan parte de sus fantasias.
Me congratula te gusten mis fotos.
Abrazos
Amiga mia.Tu seguimiento y comentários a mis fotos,te lo agradece éste viejo visionário.
Un fuerte abrazo
Tere Sara!
Palannut, niin hetkellisesti, päänupin kanssa vain on ollut niin paljon tehtävää, että vähäiseksi on jäänyt blogikirjoittaminen. Muuten olen kirjoitellut todella kiivaasti, sormet tulessa näppäimistöllä, päänuppiani vapaaksi.
Päälle lysähti kokonainen kontti selvittämättömiä asioita ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin istua aloilleni ja tutkia, mitä mieleni on nielaissut puraisematta.
Löytyihän sitä ja nyt sitten istuskelen edelleen paikoillani, sormet tulesta näppäimistöllä savuten. Uusi tilanne, mitä tästä eteenpäin...?
Uskoisin sinun ymmärtävän melkoisen hyvin tämä pää'nupin sisäisen tutkimusmatkailun.
Olen ollut blogimaailmasta kadoksissa ja sinunkin blogissasi vierailut ovat jääneet. Nyt taitaa olla aika nousta ja kääntää ajatukset valoisampiin asioihin. Suursiivous päässä oli sen verran tehokasta luokkaa, että nyt vain läväytän ikkunat auki maailmalle ja päästän valon sisään. Jo on aikakin...)
Hola Juan!
Usted tomó las palabras de mi boca. ¿Qué es la vida sin fantacy, la mejor parte de nuestras vidas? La gente ama con los ojos treir y es por eso que las fotografías, pinturas y arte en general es lo más importante. Cuando todo se derrumba a nuestro alrededor, tenemos el arte para nosotros la comodidad que nos muestre el camino a seguir.
Siempre he pensado de fotos como las pinturas y los fotógrafos pintar el mundo como ellos lo ven, quieren ver. Cuando me siento triste y Solem, voy a ver algunas fotos y les resulta muy reconfortante, que me da la sensación de que todo va a estar bien y es justo en este instante tengo que vivir. Esa es una razón muy importante por la que me gusta de tu obra de arte. Seguir haciéndolo, y aportar algo de luz a la oscuridad ... Tenga cuidado y abrazos ...:)
Nyt ihan oikeasti tyttö, olet asialla! Hienoa! Halaan ja rutistan Sinua ja turha pyristellä vastaan! Tiedän, tai voin ainakin kuvitella miten vaikea on tämä päätös..Samoja cigarettesmainnoksia on muuten tallessa itsellänikin.. hitsit, kerkesit tuon Reaganinkin laittaa:)
Tere Mustis!
Yhtä hemmetinmoista taistelua jokainen päivä. Välillä sorrun ja taas ryhdistäydyn. Periksi en anna, mutta ei tämä mikään maailman helpoin päätös ja keikka ole, ei totta tosiaan. Kiitos oikein hiiiiirmuisesti kannustuksesta...:)
Lähetä kommentti