Miten kaunis on hiljaisuus, tyhjyys tyhjyydessä, silmänkantamattomiin merta ja taivasta, lumisten tuntureiden lakia ja rinteitä, lähellä ja kaukana horisontissa...
Merikotkan rauhallinen liito ilmavirtojen meressä, aaltojen loiske jalkojeni juuressa. Kaikki on erilaista, hiljaisuus, tyhjyys, tuoksut ja äänet, jopa tuulen kosketus iholla.
Hetket karkaavat käsistä, silmät haparoivat kaikessa uudessa, pyrkien tallentamaan hetki hetkeltä mielen videokuvaa.
Rauha ja äänettömyys rakentavat tasapainolle uutta perustaa ja läheisyys heijastaa ympäristön huimaavaa kauneutta, mikään ei ole liikaa eikä mitään ole liian vähän.
Tässä, näiden ainutlaatuisten hetkien ajan, minähän en ole, minussa ollaan, hiljaa ja vaikenematta...
Täällä hiljaisuus, kauneus ja läheisyys määritellään uudelleen, täällä luonto tulee iholle, lävistää sen...
Vähä vähältä luonto luovuttaa värinsä tuulelle, vastasataneen lumen pälvet ympäröivät pakkasen puremia punaisia varpuja, hehkuvia marjoja ja paistinpannun kokoisia sieniä, joiden lakeilla lumi tekee outoja kuvioitaan. Ja kaiken keskellä kultaiset heinät huojuvat kuin kaislat aamusta hiljaisella joella.
Tämä on kiven valtakuntaa, rosoisten kallioiden nousujen ja laskujen juoksutamaa helminauhaa meren syvässä sylissä.
Tunturikoivut ovat vääntyneet ihmiskättä taitavampien voimien luomiksi hopeisiksi taiteteoksiksi, joiden rungoilla aurinko luo läikehtiviä, nopeita kuvaelmia silmin havaittaviksi, hetkessä poistuviksi elämyksiksi...
Tämän kauneuden edessä sanat loppuvat, aistit nousevat pintaan ja tunteet etsivät uomaansa. Missään ei ole niin hyvä olla...
Tekstit
9 kommenttia:
Kiva kuulla sinusta!
Allekirjotan ajatuksesi, luonto, tunturit, meri ja oleskelu sillä, saa aikaan olotilan jonka edessä on lähes sanaton.
Nauti toivottelee: Kaarnikka
Pohjoisen luonnon edessä ei osaa muuta kuin mykistyä.:O
Kaunista, kaunista - ja niin viisasta, taas kerran!
Kylläpä oli kaunista.
Ihana kuulla, että nautit niin suuresti olostasi!
Oma tila ja ajatuksia
Kaarnikka
Aili-mummo
Kiki
Pia
Asta
Kiitos mukavista sanoistanne. Reissu on ollut juuri sitä, mitä tarvitsin. Lähtölaskenta on jo käynnissä ja pian reissu on ohitse...:)
Onneksi on jäitä repussa, eikö?
Hei a-kh!
Mitään jäitä rinkassa litisemässä, ihan oikeita simpukoita ja kiviä. Niillä sitä rinkkoja täytetään ja painoa lisätään. Onhan mukavampi kantaa kivistä hölskyvää rinkkaa kuin liian kevyttä sellaista, johan menisi katu-uskottavuus. En sentään leviä viskonut vielä lisäpainoksi, mutta ehkä seuraavalla kerralla, mene ja tiedä...:)
Lähetä kommentti