Naamiohuvit nimeltä Elämä...

Miten näennäisesti niin rauhallisena ajanjaksona kuin joulunpyhät, voi tapahtua niin paljon, samojen asioiden toistuessa vuodesta toiseen?

Desktopnexus

Arki, vuoden juhlahetken jälkeen, kätkee sisälleen nopeatempoisia ja rajusti ryöpsähteleviä, sävähdyttäviä hetkiä, joista osa näytellään piilossa, osa on julkisesti näkyvillä.

Ja kaikkia näitä, julkisesti salattuja näytelmiä esittävät tavalliset ihmiset, joille odotusten hetket ovat olleet kestämättömiä, pidättäen räjähtäviä latauksia sisällään.

Desktopnexus

Pyhät päästävät ihmisissä irti suuria ja hallitsemattomia tunteita, hyvää ja pahaa, piruja ja enkeleitä, pala Paratiisia sekä Helvettiä. Missä hyvä kohtaa pahan, siellä syntyy monia koskettavia, usein elämää muuttavia kohtauksia.

Ne ovat elämääkin suurempia esityksiä, joita esitetään itselle ja ennen kaikkea ympäröivälle, osittain kiinnostuneen uteliaalle, osittain vaivautuneelle yleisölle.

Desktopnexus

Niin tänäkin vuonna, jolloin illan ja yön hiljaisina hetkinä, tunteet alkoivat purkautua, kuin kauan pidäteltyjä, etukäteen harjoiteltuja vuorosanoja, ruman rikasta ja monipuolista kielenkäyttöä, toimintaelokuvista lainattuja eleitä...

Tavallisen arjen peitellyt, pidätetyt tunteet syöksyivät esiin kuin Manalan pedot, hallitsemattomina, pelon ja ahdistuksen täyttäminä kohtauksina naamiohuveissa nimeltä Elämä.

Desktopnexus

Olen viime aikoina ihmetellyt entistä enemmän sitä, miten ihmiset eivät pidä omaa elämäänsä minään, aina joku toinen on elänyt enemmän. Ihmiset kertovat väritettyjä tarinoita itsestään ja tekemisistään, ehkä peitellen jälkiään, välttäen joutumasta häpeään.

Ihmisillä on sangen petollinen mielikuva omasta merkityksestään. Mitä upeammin näyttelet, sitä enemmän olet ja elät, vai näinkö sittenkään...?

Ben Goossens

Totuus ei ole niin jännittävää kuin valhe ja kuitenkin, totuudesta jää pysyvä jälki elämään, valheesta vain paha mieli sisimpään.

Kuunnellessani ihmisiä, saan väistämättä sen mielikuvan, että valhe merkitsee enemmän kuin totuus, vaikka valhe ei koskaan ole todellista elämää. Voinko enää kohta uskoa ketään ja mitään...?

Desktopnexus

Ihmiset jäävät koukkuun omiin näytelmiinsä ja kuitenkin, jokainen tarvitsee edes jonkun, jolle on totta, edes ohimenevän hetken, jotta ihminen ei valehtelisi kokonaan itseään, hukkuisi sepitettyyn elämään.

Joskus, jossain toisessa todellisuudessa, toisten ihmisten keskellä, näytellään vuosisadan näytelmää, joka on hetken totta, osa pinnan alle jää...

Keitä me olemme, jos emme itseämme? Olemmeko unohdettuja sieluja ajan tiimalasissa, ollen vain puolittain sitä, joiksi synnyimme?

Desktopnexus

Totuus on todellisuuden taidetta, ei sepitettyä näytelmää.

Todellisen elämän tarinan kulku ja juonenkäänteet ovat monin verroin merkityksellisempiä ja mielenkiintoisempia kuin paraskaan sepitetty elämä. Todellisuus muokkaa ihmistä kovallakin kädellä, kun taas valhe kuorruttaa valhetta, kunnes ihminen sen alla häviää...

Ben Goossens

Ihmisillä tuntuu olevan suunnaton hätä, kiire selittää, aina vain enemmän. Suut tulvivat sanoja, joita silmät eivät hahmota, eikö näillä loputtomilla saduilla ole enää mitään tolkkua...

Nykyisin, aina vain useammin, haluaisin sulkea korvani, lukea sepitetyt tarinat kirjoista, kuulematta niitä ihmisten suista...

Desktopnexus

Rauhallista Uutta Vuotta 2012

Olkaa totta itsellenne ja toisillenne...

Pidennetty, 10 minuuttia kestävä, versio löytyy täältä.

James Newton Howard on säveltänyt Lady in the Water-elokuvaan melkeinpä sinfoonisen musiikkimaailman, jota tulee kuunneltua useammin kuin kerran sen luomien mielikuvien takia...

Sanat vapaalla ja mieli muissa maailmoissa...

Tällä yön hetkellä, tuuli kulkee rajuna, kovenevalla vauhdilla pimeän taivaan suojassa, kunnes aamulla se saavuttaa unisimmankin nukkujan.

Dagmar-myrsky on jo matkallaan runtelemaan luontoa ja muovailemaan sitä uusiksi oman halunsa mukaan.

Desktop Nexus

Myrskyn mylviessä, myllätessä pohjoisilla merillä, routimattomassa maassa puiden juuret takertuvat tiukasti kiviin, suojautuvat tuulten iskuilta, joita satelee kaikilta suunnilta.

Tuulesta huolimatta, joulunajan rauhallinen tunnelma jatkuu sisätiloissa, ellei mahdollinen sähkökatkos saa ihmiset etsimään uusia, luovempia ratkaisuja ylimääräisen vapaa-ajan viettämiseksi.

Desktop Nexus

Alla olevat videot saattavat auttaa rauhoittumista, sillä ne ovat kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa vielä nyt, kun sanat ovat vapaalla ja mieli vaeltelee aivan muissa maailmoissa...


The Aurora from TSO Photography on Vimeo.


The Arctic Light from TSO Photography on Vimeo.


The Water from TSO Photography on Vimeo.


The Mountain from TSO Photography on Vimeo.

Joulun kätketyt tarinat...

Kaikkea mielessä tulee mietittyäkin, varsinkin nyt, kun joulu on ovella muutaman yön kuluttua ja kaikki siihen kohdistuneet odotukset saavuttavat grande finalensa, niin hyvässä kuin pahassa.  

Joulu on todella herkkää aikaa, ja sen läheisyys herättää monet muistot elämään, kuin ne olisivat tapahtuneet vasta eilispäivänä.

Desktop Nexus

Miten niin yksinkertainen ja kaunis hetki on muuttunut näytön paikaksi, painajaiseksi monessa perheessä, yksinäisyydeksi hyytävimmillään...?

Miten ristiriitaisia ajatuksia joulu ja sen odotus herättääkään, paljon toiveita, joista osa toteutuu, osa toteutumatta jää.

Desktop Nexus

Joulun kätketyt kasvot, tarinat, joilla ei ole kertojaa. Ilo ja suru kutovat verkkojaan, hämmennyksen ja pelon piilotellessa taustalla. 

Antamisen ja ottamisen markkinapaikka, jossa rakkaudella ei aina ole sijaa majatalossa, jossa näkyvä on tärkeämpää kuin se, mitä joulu kantaa sisällään.

Desktop Nexus

Aikamme joulu on hyvin perhekeskeinen ja yksityinen juhla ja ne, jotka ovat pudonneet tämän yksityisyyden ulkopuolelle, varjojen maailmaan, tarvitsevat yhtä lailla, jopa muita enemmän lämpöä, turvallisuutta ja rauhaa.

Olen viettänyt hyvin monenlaisia jouluja, joista toiset upeita ja kauniita, toiset taas erittäin pahoja ja rumia, enkä varmastikaan ole ainoa, jolla on muistoja hyvinkin erilaisista jouluista.

Desktop Nexus

Erään joulun aattona riensin ystäväni kera paikalliseen kapakkaan, kohtaamaan monia yksinäisiä hahmoja. Toiset istuskelivat paikallaan, täyttämässä tyhjää tilaa, toiset keikkuivat ihmisten lähelle, onnea ja iloa teeskennellen.

Yhden joulun saldoksi jäi juopuneen äidin ja turhautuneen tyttären epätoivoisen taistelun seuraaminen, loukkaavien sanojen kuunteleminen. Lievästi alkoholisoitunut äiti oli pyynnöistä huolimatta tuonut mukanaan kirkkaan pullon, omana joululahjanaan, itselleen...

Desktop Nexus

Eräänä toisena jouluna taas aattoiltainen koputus oveen päästi sisälle pahoinpidellyn naisen lapsineen. Onnellinen joulun odotus oli päättynyt julmaan käteen.

Toisen joulun aattoyönä taas nuori poika pakeni perhettään, jouluvihaa levittänyttä isäänsä.

Desktop Nexus

Erään joulun odottamaton vieras taas etsi äitiään, turhaan kapakoista ja väsyksissään päätyi lähimpään lämpimään. Äitinsä oli seuranhaun epätoivossaan unohtanut lapsensa kokonaan.

Mitä enemmän joulua yrittää hampaat irvessä valmistaa, sitä kauemmaksi unelma joulusta karkaa.

Desktop Nexus

Onneksi maailmassa on myös paljon aitoa joulun tunnelmaa, lasten riemua ja onnellista joulun odotusta, todellista läheisyyttä, yksin tai yhdessä, lämmintä yhdessä oloa eikä mihinkään kiirettä...

Parhaat joulut olen viettänyt joko yksin tai kaksin, kynttilöiden pehmeässä valossa ja lämmössä, musiikin soljuessa rauhallisena taustalla. Maailma ulkopuolella on hiljaa, kätkien alleen julmia salaisuuksia.

Desktop Nexus

Tämä joulu tulee olemaan taas erilainen, läheisten ystävien seurassa vietetty, mukana yksi koiraspuolinen murkkuikäinen.

Aatto alkaa tallivierailulla, jossa käydään tervehtimässä mukavanluonteista ratsua kavereineen. Kuivien leipien kyytipojiksi kaivetaan omenat ja porkkanat laukusta ja jaetaan herkut hörisevien turpien kesken, kristillistä tasajakoa noudattaen.

Desktop Nexus

Tallilta matka jatkuu hautausmaalle, hämärässä loistavan valomeren keskelle, jossa joulun ajatuksiin liittyvät menneet sukupolvet kokemuksineen, jaettuine muistoineen.

Matkalla napataan mukaan kaksi jouluvierasta ja jatketaan tämän joulun juhlapaikalle, taas eläinlauman keskelle.

Desktop Nexus

Vieraat kulttuurit, erilaiset tavat joulun viettoon tai viettämättömyyteen kohtaavat, tärkeimpänä kaikesta, yhteinen välittäminen toisista.

Jokainen valmistaa oman osuutensa tarjoiluista, erilainen joulupöytä notkuen herkkuista. Ja jossain vaiheessa jouluyönä, kävely kaupungin hiljaisilla kaduilla, nauttien rauhasta ja yhdessä olosta.

Ja kuten elämässä niin usein, tämäkin yhteiseksi suunniteltu joulunvietto voi muuttua aivan toiseksi...

Desktop Nexus

Kun koputus kuuluu ovella, ovi kannattaa aina avata, antaa joulun astua sisään, omalla tavallaan, outoja lahjoja mukanaan...

RAUHALLISTA JOULUA

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne

Nyrjähdyksille altis mieli...

Maailman kauppaliikkeissä, ostoskeskuksissa ja tavarataloissa, verkkokaupoista puhumattakaan, käydään tällä hetkellä kauppaa rahasta, tavarasta, rakkaudesta ja oikeasta joulusta.

Mitä me itse asiassa haluamme antaa, antaessamme joululahjoja? Ovatko ne kenties asioita, joita lahjat eivät kykene koskaan korvaamaan, edustamaan tai antamaan?

 

Desktop Nexus

Kykenemättömänä todelliseen, annamme epätodellisen, joka jollakin tasolla saattaa tyydyttää ulkopuolisten odotuksia ja hetkeksi myös lahjan saajaa, mutta joka ei todellisuudessa vastaa sitä, mitä lahjan antaja halusi antaa ja sen saaja saada?

Miksi haluta tai antaa paljon, kun vähempikin riittäisi? Kuvien ja kertomusten joulut harvoin kohtaavat todellisuuden. Jos koskaan ja nyt varsinkaan, joulu ei merkitse suurimmalle osalle maailman ihmisistä samaa, monelle se ei voi merkitä mitään...

Desktop Nexus

Olemme jo äidinmaidossa imeneet itseemme mielikuvia ihanne-joulusta. Entisaikojen joulu on ollut mahdollinen vain muutamille, aikansa etuoikeutetuille, suurimman osan taistellessa elossa olosta laitakujien varjossa, ilman joulukuusta, ainoatakaan lahjaa...

Tätä vanhanajan joulukuvaako me haemme, haluamme ja mielessämme toivomme? Tähän jouluun ei ole paluuta, jos kohta oliko sitä koskaan. 

Kiireettömyys, keskittyminen olennaiseen, toisista huolen pitäminen ja yhdessäolosta nauttiminen, eikö se riitä, mitä vielä enemmän vai olisiko sittenkin tarpeeksi vähän vähemmän?

Desktop Nexus

Sitäkö tämä on, hysteerinen kaupoissa loikkiminen, velaksi ostaminen ja yksin olemisen torjuminen, sijaistoiminnoillako peitetään kaipuu entiseen?

Monella meistä on takanamme yksi tai useampi joulu, joka on särkenyt sydämemme ja on kuin käyttäisimme kaikki tulevat elämämme joulut korvataksemme menneitä jouluja, yrittäen saavuttaa jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa.

Google

Jokainen meistä kantaa sisällään omansalaista mielikuvaa joulusta, siitä ainutlaatuisesta ja iki-ihanasta ajasta, jolloin kaikki on hyvin ja ihmisillä hyvä tahto, pahan maailman hiipiessä joulun ajaksi nurkkien pimentoon.

Jokaisen joulukuva on erilainen, sisältäen suodatettuja muistoja oman elämän parhaista jouluista, tulevaisuuden  joulujen toiveista ja ennen kaikkea ympäriltä omaksutuista joulukuvista, kertomuksista ja musiikista.

Nyrjähdyksille altis mieleni on päätynyt siihen lopputulokseen, että me haluamme vanhanajan joulun nykyajan mukavuuksilla.

Google

Melkein jokainen meistä, tänäkin jouluna, pettyy hivenen. Mitä koreammat joulukuvat silmissä kimaltelevat, sitä nopeammin suomut silmiltä putoavat.

Ja kuitenkin, elämä kulkee omia polkujaan, kaukana kuvien maailmasta. Carl Larssonin maalaama joulumaailma on melkein kuin Strömsössä, mutta niin kaukana todellisuudesta, melkein kaikkien todellisuudesta.

Google

Näihin kuviin, samoin kuin vanhojen joulukalentereiden, lehtien kansien ja postikorttien antamaan kuvaan oikeasta joulusta me olemme hukkuneet.

Etsimme jokaisena elämämme jouluna täydellistä kuvaa, todeksi muuttunutta postikorttijoulua, vaikka se kuva on todellinen vain mielissämme, millaiseksi itse joulumme teemme, se kuva on aivan erilainen.

Desktop Nexus

Unelmien jouluna ei ole kiirettä, lahjalistoja ja sen miettimistä, riittääkö annettava lahja sen saajalle ja toteutuvatko kohtuuttomat mielikuvat onnellisesta joulusta. 

Unelmien jouluna on turvallinen olo, lämpöä ja läheisyyttä, ei kiirettä minnekään...

Kuin meren piirtämät aallot hiekalla...

Keskiviikkon iltana, joskus viiden ja kuuden välillä ukkosen sellot soittivat äänekästä konserttoaan salamoiden väläytellessä oudon kauniita valonäytelmiä pilvien yllä.

Miten monilta jäävätkään luonnon ja taivaan ilmiöt huomaamatta, niiden piiloutuessa ihmisten luomien ilmiöiden alle, sekoittuvat kuin luonnollisena osana sitä valo- ja äänimaailmaa, johon ihmiset ovat jo turtuneet.

Desktop Nexus

Valosaasteen värjäämän pilvikerroksen yläpuolella loistavat vaakasalamat välähtelivät ja kaukaa kuului ukkosen kumu kuin taivaalla olisivat kalliot pirstoutuneet.

Harvan silmille avautui käynnissä oleva taivasnäytelmä, sillä se oli verhoutunut tummiin pilviin, työmaiden ja ylitse lentävien lentokoneiden äänimaailmaan.

Desktop Nexus

Ilman sadetta ja tuulta ukkossää tuli ja meni. Se, mikä normaalisti olisi herättänyt pelkoa ja ahdistusta, oli valo- ja melusaasteeseen hukkunut luonnonnäytelmä, joka avautui muutamille harvoille.

Ukonilman jälkeen tuli sade sekä myrskyssä ratsastava tuuli, joka rakasteli rajusti koivuja, taivuttaen ne kivun asentoihin.

Desktop Nexus

Myöhemmin selvisi, että monikaan muu ei ollut huomannut ukkosta ja salamointia, arki voitti luonnon ilmiöiden kosketuksen mielen maisemissa. 

Sateen ääni lävisti tajunnan ja monissa eteisissä kumisaappaat siirtyivät eturiviin, sateenvarjojen löytäessä paikkansa ovien pielistä.

Desktop Nexus

Maanantain ja tiistain välisenä yönä taivaalla vaelsi uskomattoman kaunis pilvien lautta, maalaus vailla vertaa. Eteenpäin lipuessaan ne muistuttivat meren kuvioimia aaltoja hiekalla.

Tuulen kiidättäessä aaltoilevia pilviä nopeutuvalla vauhdilla, niiden välit levenivät. Siellä täällä tähdet tuikkivat kirkkaina, aallot repeilivät reunoiltaan, raahaten perässään harsomaisia vanoja.

Desktop Nexus

Merenranta hiekkaan muodostuvine aaltoineen löysi peilikuvansa pilvien merestä. Kuulaan sinisellä taivaalla kuu loisti salaperäistä valoaan, värjäten ohittavat pilvilautat spektrin väreillä. Oli kylmän kirpeä yö.

Kädet kylmästä nipistellen, sydän lämpöä säteillen katselin taivasta, sen kannella lipuvaa pilvinäytelmää ja olin onnellinen. Miten niin ohimenevistä hetkistä voikaan niin paljon iloita...

Desktop Nexus

Mikä onkaan taivas ja mitä sen mahtipontiset tapahtumat kaukaisuudessa?

Yksiulotteinen kuva moniulotteisesta avaruudesta, joka silmien verkkokalvoilla kadottaa syvyytensä, näyttäytyen vaakasuorana pintana, johon tähdet, kuu, aurinko ja planeetat ovat kiinnittyneet.

Desktop Nexus

On kuin ihmisen ymmärrys ei riittäisi enempään... 

Arki ja elämän säännöllisyys ryöstää ihmisiltä unohtumattomia hetkiä, ilon ja onnen täyttämiä, ihmeiden äärellä viivyttelyjä, jotka koettuaan on mahdollista elää arki täydemmin.

Desktop Nexus

Lauantaille, 10. päivä joulukuuta, osunut täydellinen kuunpimennys hukkui raskaaseen pilvivaippaan, joka suostui raottumaan vasta pimennyksen väistyessä. Näin vaihe vaiheelta esiin tulevan, loistavan täysikuun, jonka kuoriutumista pilvikäärmeet välillä peittivät.

Joskus kuunpimennyksen väistyminen voi olla yhtä upea kokemus kuin kuun kulku maan heittämän täysvarjon läpi.  

Desktop Nexus

Miten surullista taas kerran oli huomata, että saatoin olla alueen yksi harvoista, joka seurasi tapahtumia taivaalla. 

Täydellinen kuunpimennys osui alkavaksi sopivasti kello 16:06 ja 52 minuuttia myöhemmin se oli ohitse. Siitä huolimatta, ketään lähialueella ja -piirissäni ei kiinnostanut lumoava taivasnäytelmä.

Desktop Nexus

On kulunut melkein kaksi kuukautta siitä kun viimeksi kuljetin kameraa mukanani yöllisillä retkilläni. Nytkään se ei ole ollut käteni jatkeena, sillä tällä hetkellä kuvaan mieluimmin silmilläni, pieniä lumoavia hetkiä yksin yössä, jolloin poissa ovat käsien turhat liikkeet, kamera ja sen kanssa askartelu.

Vain katseen siirto, luomien värähdys ja hetki on taltioitunut mieleni kuva-albumiin, otettavaksi esille jonain sellaisena hetkenä, jolloin haluan paeta todellisuutta tai olla onnellinen.

Desktop Nexus

Tätä tekstiä kirjoittaessani, yöllisen sateessa kävelyn antama fyysinen hyvän olon tunne on edelleen kietoutuneena ympärilleni kuin pehmeä peitto, joka säilyttää vielä hetken lämpimän onnellisuuden sisälläni.

Desktop Nexus

Yes, I'm alive again...



Pahus tätä YouTubea, kun video pätkii, takkuilee ja hidastelee, mutta on herroilla sellainen esitys, että kannattaa suosiolla painella tuota YouTuben symbolia ja siirtyä kuuntelemaan musiikkiesitystä isona ja toimivana. Pahuksen pahus...:)

Ensilumi maalasi maiseman...

Maanantain ja tiistain välisenä yönä, kellon lähestyessä neljää, maailman täytti valkoinen ihme, pehmeä kuin pumpuli ja valkea kuin höyhen, kevyesti ilmassa tanssiva lupaus talvesta, joka peittäisi alleen pimeyden, kosteuden ja paljauden.

Mikä kiire minulle tulikaan ulos, olin kompastua jalkoihini ja pariin karvaiseen kaveriin, joilla oli erheellinen mielikuva nautinnollisesta pyöriskelystä lumessa.

Desktop Nexus

Ja kuin pieni topattu menninkäinen kiirehdin katulampun alle, tarkkailemaan valoa vasten lumihiutaleiden armadaa, joka maalasi valkoisella maan.

Kostea, synkkä pimeys muuttui hetkessä valoa heijastavaksi valkeudeksi, joka hohti hauraan vaaleanpunaisena punertavaa yötaivasta vasten.

Desktop Nexus

Puu puulta, oksa oksalta, lumen hiutaleet laskeutuivat hiljalleen, peittäen pehmeään vaippaansa aiemmin tummaan kosteuteen kietoutuneet, syksyn ja talven välitilaan ajautuneet, luonnon yksinäiset jättiläiset.

Koivujen tuulessa hulmuavat oksat painuivat lumen painosta laineille ja norkot pukivat ylleen valkoisen vaatteen.

Desktop Nexus

Yön valkea satumaisema muutti koko ajan muotoaan ja kerros kerrokselta luminen kuvanveistäjä toteutti omia mielikuviaan.

Pihlajiin vielä tiukasti takertuneet, syysmyrskyiltä pelastuneet, marjatertut saivat ylleen valkean kuorrutuksen, joka muutti ne lystikkään epämuotoisiksi palloiksi, kuin kutistetuiksi pääkalloiksi.

Desktop Nexus

Kaiken yllä lepäävä valkoinen vaippa muutti rumuuden kauneudeksi, vaikka vain hetkeksi. Silotteli särmät, kuopat ja roskat erilaisten muotojen kiinnostavaksi peitteeksi.

Ja siinä minä seisoin, katulampun alla, ihailemassa melkein pystysuorassa laskeutuvia hiutalenauhoja, pyydystäen niitä kielelleni, maistellen innoissani...

Desktop Nexus

Lumisateen lakattua alkoi taustalla kuulua syksyn aikana tuttuakin tutummaksi tullut rytmikäs äänimaailma. Putoavan veden ääni, joka joko tipahteli tai putosi raskaasti alustoiltaan, mätkähtäen, liukuen kaiteilta ja autojen katoilta laattoina maahan.

Ulkona oli lämmin, liian lämmin lumen pitempiaikaiselle vierailulle ja niinpä sen muuttuminen olomuodosta toiseen tapahtui kuolettavan nopeasti.

Desktop Nexus

Putoilevan veden ääni muistutti kiusallisesti siitä, että tämän yön ensilumi oli vain hetken kauneutta, joka aamun saapuessa olisi sulanut murto-osaan yön pehmeästä vaipasta.

Talojen lämpimillä katoilla lumi aloitti vauhdikkaan sulamisensa, sadevesikouruihin valuen ja rännejä myöten alas äänekkäästi solisten. Aamuyössä kuului enää vain erilaisia veden ääniä, lumen ohetessa, sulaessa ja maahan valuessa.

Desktop Nexus

Ilma tuoksui lämpimältä, vedeltä, hetkelliseltä valkealta väriltä.

Repaleiset, vaaleanpunaiset pilvien kappaleet liukuivat nopeasti taivaankannella ja niiden välissä vilkkuva sininen lopetti ensilumen tuoneen lumisateen.

Desktop Nexus

Hetken kauneutta, mutta ehdottomasti kokemisen arvoista...

Melankolian mielettömässä maailmassa...

Kirjoittaessani itseäni ulos itsestäni olen melkein tukehtunut omaan oksennukseeni. Pelkästään jatkuva minä-sanan käyttö sai koko olentoni pahoinvoivaksi, kunnes kyseenalaistin miksi, minähän olen minä ja kirjoitin itsestäni. 

Näin jälkeen päin ajateltuna, kaikki melankolian merkit olivat olleet olemassa jo hyvin pitkään, mutta minulla oli kiire juosta ajatuksiani karkuun, enemmän kuin milloinkaan, enkä halunnut tuntea tuskaa uudestaan.

Desktop Nexus

Liian paljon tapahtui, liian lyhyessä ajassa ja niinpä löysin itseni koko ajan pakenemassa. Olin kuin kaksi eri ihmistä, se joka tiesin olevani sekä se, joka oli vallannut olentoni. Ja niinpä se mitä todella halusin, oli liian usein eri mitä valitsin.

Tarkkailin maailmani tapahtumia ulkopuolisen välinpitämättömänä, keskittyen vain hengissä pysymiseen, miten aina vain syvemmälle vajoamiseen vielä kykenen.

Desktop Nexus

Niin monta turhaa vuotta itsensä kolarointia, unohtamista ja täydellistä sokeutta. Tämän viimeisen vuoden aikana kolaroin eniten, kadotin naurun, ilon ja itseluottamuksen sekä pahimpina kaikista, lämmön sekä intohimoisuuden.

Jokainen tämän vuoden aikana kokemani menetys vei minut kerta kerralta enemmän takaisin menetyksistäni suurimpiin. Ja vaikka kuvittelinkin aikanaan käsitelleeni ne mielessäni, päästäneeni irti, todellisuudessa ne eivät koskaan olleet irroittaneet otettaan minusta.

Desktop Nexus

Oli helpottavaa tajuta pitkä jatkumo sen alkulähteestä päätepisteeseen, suorastaan kevenin enemmän kuin hitusen. Selkäni suoristui kuin taikaiskusta, pystyin vihdoinkin vapauttamaan itseni mahdottoman taakasta.

Melankolian mielettömässä maailmassa on mahdollista sekin, että sinä hetkenä kun luopuu ajatuksistaan, ne alkavat kuin itsestään avautumaan.

Ja kun ihminen on varustanut itsensä ylikehittyneellä itsesuojeluvaistolla, on siitä väistämättä seurauksena se, että eniten ihminen suojelee sisintään itseltään.

Desktop Nexus

Varmana siitä, että olin kadottanut huumorintajuni iäksi, mietin hartiat jännittyneinä erilaisia vaihtoehtoja päästä nousemaan tästä mielentiloista mahdottomimmasta, mutta ajatukseni kieltäytyivät toimimasta.

Yritin naruttaa synkkää varjoani lukemalla toinen toistaan heikkopäisempää vitsiä, mutta vitsit eivät olleet hauskoja luettuina, vain hyvän kertojan esittäminä.

Komedioita en suostunut ymmärtämään lainkaan ja ne päätyivät suoraan roskakoriin, YouTubestakaan ei ollut apua, vain pahanilkisiä pätkiä ihmisten epäonnistumisista.

Desktop Nexus

Ja edelleen mietin mielessäni eikö tämä lopu koskaan, ovatko synkkyys ja viileä elottomuus tulleet jäädäkseen.

Olin jo niin täynnä pimeyttä ja tumman syviä virtauksia, että olin herpaantua itseeni, odottaen ja kuulostellen mitä vielä, eikö tämä pääty ikinä. Halusin vaihtaa mielen maisemaa, silmien verkkokalvojen vangitsevan jotain valoisaa...

Desktop Nexus

Peloista pahin oli se, miten helppoa olisikaan jäädä ikuisiksi ajoiksi pimeyteen, vajota itsesäälin syövereihin, upota syvyyteen.

Onko synkkyys todennäköisimmin toteutuva ennakkoasenne ja ilo vahingossa irti päässyt kummajainen? Ilon ja naurun etsiminen vaatii enemmän, uppoaminen vakavuuteen huomattavasti vähemmän...

Desktop Nexus

Eräänä sateisena viime viikon yönä kävelin rannalla, kuunnellen askelteni ääniä hiekalla. Olin lopussa ja lopen kyllästynyt itseeni, ajatuksiini ja muistoihini, synkkääkin synkempään olotilaani.

Tajusin, että juuri nyt, tässä mielentilassa, pimeässä kulkeminen lisää pimeyttä ja siirryin kohtaamaan valon yksinäisyydestä tutuilla paikoilla, joissa muut ihmiset harvemmin liikkuivat. Jo saman päivän iltana tunsin, miten paino harteillani keveni, mustimmat ajatukset pakenivat ja saatoin nukahtaa rauhassa.

Desktop Nexus

Seuraavana aamuna heräsin hymyillen ja tiesin heti muutoksen alkaneen, jopa musiikkivalintani olivat muuttuneet...

Viikkojen ajan olin sulkenut kaikki ihmiset ulkopuolelleni, haluamatta kenenkään häiritsevän tätä matkaa itseeni. En vain kestänyt ihmisiä, väenpaljoudella täyttyneitä ostoskeskuksia tai keskustan katuja, puhelinta tai sähköpostia, en edes ystäviä, tuttavista puhumattakaan.

Desktop Nexus

Olin yrittänyt irrottautua synkästä seuralaisestani, tietoisena siitä, että en voinut jäädä olotilaani, mutta oli kuin yö olisi viskannut päälleni raskaan verhon, halunnut pitää minua vallassaan, heittäen eteeni lisää kuvia, joita en suin surminkaan olisi halunnut katsella.

Paikallani pyristellen, karkuun pääsemättä, ymmärsin vihdoin ja viimein, mitä oli tapahtunut ja miksi olin jäänyt oppilaaksi elämän odotushuoneeseen. Ei ollut mahdollista edetä elämää, ennen kuin olisin sokeudeltani nähnyt syyt ja seuraukset siihen, miksi nyt oli aika pysähtyä, tutustua itseeni.

Desktop Nexus

Voi näitä valvottuja öitä ja levottomia aamuja, väsymyksen täyttämiä päiviä ja iltoja. Olen näiden viikkojen aikana oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan, tutustunut itseeni lapsena, nuorena ja aikuisena.

Keskittymällä siihen, mihin en kyennyt, minulta jäi huomaamatta kaikki se, mihin kykenin. Ja pakonomainen tarve olla vahva, selvitä kaikesta, oli suojamuureista pettävin, sillä se ei suojellut minua itseltäni.

Desktop Nexus

Kaikkein vaikeinta maailmassa on ilmeisesti rakastaa ja kuunnella itseään, olla itselleen läsnä. Kun päämääränä on pakeneminen, törmää jossain elämänsä vaiheessa väkisinkin tyhjyyteen.

Muistojen reppu keveni, mursin vaikenemisen myytin, edelleenkään tuskin suupaltiksi muuttuen, mutta läheisiäni kohtaan vähemmän vaitonainen.

DesktopNexus

On helpompi välittää muista kuin itsestään, kuunnella muita kuin itseään ja miten helpoksi ihmiset tekevätkään sen, että ihminen ei jätä mitään itselleen.

Ja nyt, olen lopen kyllästynyt itseni ymmärtämiseen, vanhojen aaveiden poistamiseen, varmoja merkkejä siitä, että olen valmis uuteen, eteenpäin menemiseen.

Desktop Nexus

Tällä hetkellä poden vielä täydellistä matkaväsymystä, surua siitä, että tämän matkan kulkemisen aika oli vasta nyt. Koko olentoni tuntee luopumisen vapautta ja väsynyttä heikkoutta, vielä hetken tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta.

Kohta on aika kiinnittää jälleen ilon iho itseen, nauttia naurusta ja elämän hullunkurisista sattumuksista.

Desktop Nexus

Nauru alkaa jo löytää sijaa, vähäeleisesti, mutta pikku hiljaa pinnalla kuplien. Huumorintajukin näyttää palanneen, taustalla vaimeasti huitoen.

Lapaluiden alla kutisee mukavasti, tunnen pienet nystyrät, vapauden lupaukset. Nyt on vihdoin oikea aika juopua tuulesta, kasvattaa kauniit siivet, rakastaa itseään ja opetella lentämään...

Wolfgang Amadaeus Mozart, Piano Concerto No. 21 - Andante