Kuin maailma päättyisi tänään...

Ravens

Paluu kotimaahan, outoon talveen, jota oli vaikea haluta. Hetki vierautta, kunnes löysin taas itseni, totuin ympäristööni ja olin vihdoinkin kotona.

Jo tammikuussa, kaukana Suomesta, luin uutisia Kiinassa mellastavasta paholaisesta, viruksesta, jonka nimi on nyt kaikkien huulilla. Maa maalta rajat sulkeutuivat, onnekseni ehdin palata hyvissä ajoin ennen voimaan pantuja rajoituksia.

lino cannizzaro

Sain tietoa eri medioista, miten seniorit ja uhmakkaat hyppivät marketeissa kuin vaunulastillinen marakatteja, hamstraamassa kuin tuomionpäivän edellä. Kuin maailma päättyisi tänään...

Ensin syyllistettiin seniorit, hallitsemattomia kuin kirppusirkuksen elävät, mikä niitä vaivaa, kun eivät pysy sisällä. Heitä seurasivat oman elämänsä kapinalliset, yskien päin, nauttien pelottelusta, kun normaalissa elämässä heitä ei pelkää ketään. Ja jotkut elävät, kuin heitä ei koskisi mikään.

Dark twisted path through my heart by Hanson Mao

On kuin monella olisi elämä hukassa, aikaa on enemmän kuin haluaisikaan, vain omat ajatukset ja pelot seurana, kun taas ihmiset ruuhkavuosissaan ahdistuvat, on huolehdittava liian monesta ja liian paljosta, rauhasta ja omasta ajasta ei tietoakaan. 

Ja kuitenkin, ehkä jo naapurissa, seinien sisäpuolella asuu myös yksinäisyys, kuristavampana kuin koskaan, kuin silloin kun ihmisiä edes näki, kulkemassa ikkunoiden takana.

Painted Eyes by Albert Foronda

Kuolema kylvää syvää kauraa, jättää jälkeensä sielunkellojen kuminaa,  saattokellojen soidessa yksinäiselle, ennen niin runsaslukuiselle saattoväelle, hiljaisena heräävälle hautausmaalle. Se on ihmisen peloista viimeinen...

Elämme aikaa, jona läheisinkin voi olla vihollinen, joka tuo mukanaan vaarallisen kosketuksen virukseen, jota kukaan ei halua vieraakseen...

Soft Red Walls

Maailman mahtimiehet ja eliitti riitelevät, hiekkalaatikolla käy melske siitä, kenen kakku on mahtavin ja kenen lahjoitukset mihinkin riittävät. Ja mitä ihmettä voisikaan tehdä pieni ihminen, kuin seurata medioissa uutisoitua kuhinaa ja sitä, miten syyttävä sormi aina löytää jonkun, johon osua...

‘Bern Door’ by Luke Griffin

Kun kevät luonnossa jo tekee tuloaan, ihmiset odottavat, varovat ja pelkäävät kodeissaan.

Elämä ei ole niin yksinkertaista, että voisimme noudattaa jokaista rajoitusta 100 prosenttia ajasta, ihmiset eivät ole ohjelmoitavia robotteja ja jokaisen elämä on erilaista. 

Tahallisuus on eri asia kuin mahdottomassa tilanteessa kipuilevat läheiset omaistensa kanssa, puhumattakaan heistä, joilla ei ole ketään ja jotka suorastaan räjähtävät sisällään toivottomuudesta. 

Moni on yksin ihmisten keskellä...

Tumblr

Ja kuitenkin on myös heitä, joille pakollinen pysähdys antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen, huomata elämän kauneus ja arvokkuus itsessä ja ympärillä. Toisille välttely on luontaista, eikä läheisyysrajoitusten noudattamisessa heillä ole mitään hätää.

Jokaisella on oma tapansa selviytyä, löytää uusia tapoja toimia, piirtää uusia polkuja elämänsä kartalla. Elämä ei ole vain henkisyyttä, itsensä löytämistä ja kasvamista ihmisenä, pitää myös maksaa laskuja ja syödä. Suurin haaste onkin nyt selviytyä... 

Photograph Guitarra by Diego Milanese on 500px

Kuuntelen yleensä sävellyksistä monia eri variaatioita, eri taiteilijoiden esittäminä, myös eri instrumenteille sovitettuina ja joskus voin vain todeta, että jotkin niistä ovat vähintään yhtä hyviä, elleivät joinakin harvoina kertoina vaikuttavampia kuin alkuperäinen. 

Alla oleva Ursine Vulpine -versio saa kylmät väreet kulkemaan ihollani, Annacan viiltävän terävän äänen luodessa aivan uusia ulottuvuuksia, nostaen mielen perukoilta itsellenikin yllättäviä, outoja tunnetiloja. Tosin, alkuperäinen Chris Isaakin kappale värähtelee aivan omalla tasollaan, tuoden mieleen aikoja ja paikkoja, tapahtumia ja ihmisiä, joiden paikka on kaukana, eilisessä...


Musiikkia kuvittava, käsittämättömän upea video Norjan maisemissa on syvääkin syvempi sukellus aikoihin, jolloin vaellusviettini syntyi. Lapsuudesta teini-ikään jokavuotiset vaellukset pohjoisten erämaissa, tuntureilla ja vesien äärillä, ei mikään ihme, että jäin elämänpituiseen koukkuun...

Ja alla alkuperäinen, hyvinkin tunnevoimainen kappale. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, jäädyin paikalleni, peliä voi pelata toisinkin päin, kertojana tällä kertaa nainen. Joten siksi siis Ursine Vulpinen versio ja Annacan ääni teroittamassa muistoja...

Ja mitä teki YouTube, se perhana asetti upean videon ikärajaverhon taakse...*#//*#


Ehkäpä nyt on hyvä hetki kaivaa naftaliinista synnynnäinen ominaisuutemme, kykymme välittää ja pitää huolta läheistämme, unohtamatta heitä, jotka kipeästi tarvitsevat apuamme.

Eivät vain ihmiset, mutta myös luonto ja eläimet...

John Donne

Tähän loppuun sopii englantilaisen papin, John Donnen runo, joka sisältyy kirjoitukseen "Rukouksia sairasvuoteelta" ja josta runosta Ernest Hemingway lainasi maailmankuuluksi tulleen kirjansa nimen. Olen aiemminkin päättänyt blogikirjoitukseni tähän runoon, sen sisältö on edelleen yhtä ajankohtainen kuin aikana, jolloin John Donne sen kirjoitti:


Kukaan ei ole saari, täydellinen itsessään,
jokainen on osa mannerta, kappale kokonaisuutta;
kun meri huuhtoo mukaansa palan maata, Eurooppa pienenee,
samoin niemimaa, ystävien maatila tai oma maatilani;
jokaisen ihmisen kuolema pienentää minua, koska olen osa ihmiskuntaa;
älä siis lähetä kysymään kenelle kellot soivat;
ne soivat sinulle.