BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 19. lokakuuta 2019

Hornankattilat porisevat...



Ei puun puuta missään, vain kovettunutta laavaa ja lätäköitä siellä täällä. Pimeän valo, taivaalla sykkivä revontulten ketju heijastumassa veden pintaan, luoden siihen unenomaisia, uskomattomia kuviaan...


Alkavaa elämää, vihreitä alkuja raoissa, joissa ei uskoisi kasvavan mitään. Kylmä kosteus, meren huminaa etäällä, käsieni alla karhea laava hengittää... 

Tuulet ja sateet, meri, kylmyys ja lämpö, aurinko, muovaavat luontoa, eikä vuosisatojen, tuhansien vuosien kuluttua paikkaa ole mahdollista enää tunnistaa. Ja jossain syvällä magma kiehuu, etsien tilaisuutta ruhjoa maisemaa...


Hornankattilat porisevat, laavakerrosten alla maan sydän lyö, välillä rauhattomana, välillä rauhallisena kuin yö...


Haavoja maassa, syviä ja teräviä, vailla suonissaan virtaavaa elämää. Aikojen arpikudosta, pinnalta jäykkää, syvääkin syvemmällä haavoittuvan pehmeää. 

Kosteus vaanii kaikkialla, muovaten maan ihoa, kaikilla tavoilla. Maa vetää henkeä, kuin kohdatakseen uusia koettelemuksia hetki hetkeltä enemmän...


Aika menettää merkityksensä, kuin olisin ollut samassa paikassa jo vuosisatoja sitten, keskustelemassa itseni kanssa, unohtuen hetkeen. Samat ajatukset, pelot ja odotukset...

Todellisuus muuttaa perspektiiviään, kuin kaikki se mikä on totta muualla, olisi täällä vain kaukaista unta.


Meren tuoksu, kylmä, kostea ja suolainen. Tuuli soittaa bassoaan, tummia ja särähtäviä sävelkulkuja, joissa melodian sanat kulkeutuvat aikojen takaa.


Kauas horisonttiin jatkuvaa laavakenttää, peittyneenä mehevän kostealla sammaleella ja varputupoilla, kuin kumpuilevaa vihreää samettia, silmiähivelevää rauhaa, kuulautta ja puhtaita värejä...




Kovuus ja pehmeys, paljas ja peitetty, karun maan ankaruus ja äänettömyys. Tässä paikassa ihminen voi kadota itseensä, unohtaa ajan ja elämänsä tällä hetkellä. 


Maiseman melkeinpä sietämätön kauneus on yksinkertaista ja eleetöntä, ajatuksilla on tilaa vaeltaa rauhassa, osana jäätiköitä ja maailman ikiöitä. Lapsuudessa kuulluilla saduilla ja kertomuksilla on mahdollisuus muuttua todeksi paikassa, jossa ihmiset vielä kertovat tarinoita...


Tarinoihin ja pikkuväkeen uskovien maa, jossa sivistyksen pintakiilto on äärettömän ohut ja ikiaikainen usko maahan ja keijuihin väreilee ilmassa, pikkuväen asuttamissa maisemissa.

Ajatukset istahtelevat sammaltuoleilla, silmät tarkentavat katsetta vailla kiinnekohtaa, fyysisen kehon ottaessa tuulesta tukea. Mikä tahansa on mahdollista, kun pitää mielensä ja sydämensä avoimena.


Vesiputouksia ja sateenkaaria, yllä kaartuva taivas, tähtiä ja revontulia... 

Henkeäsalpaavia kuvia silmien verkkokalvoilla, hengitän syvään ja on aika vain nauttia. Haluaisin jäädä vuosiksi paikalleni kuvaamaan ja kirjoittamaan, sormet solmussa ja ranteet tulessa, pääni sisällä lukematon määrä aivomyrskyjä kieppumassa eri tempoisia spiraalejaan.


Jäätiköiden kutsu kuuluu kylmää hohkaavina, valkoisen kaikkia sävyjä heijastavina laattoina illan sinertävässä valossa, valuen lasinterävällä pinnalla, ollen yhtä jään kanssa. Ja jäätikkö lepää edessäni rauhallisen viileänä ja etäisenä, täynnä historiaa, jolla ei ole sanoja...


Kun yön peitto lipuu taivaan kannella, Pimeät linnat paljastavat rosoiset siluettinsa, yhtä aikaa henkeäsalpaavina ja pelottavina, kuin kivettyneet, murenevat legendat ajalta ennen ajanlaskun alkua...


Kuka tietää, ehkä tuulen kaukaisessa helinässä, aaltojen kuohuissa kuultu pauke ja kilinä, ehkä siellä jossain pikkuväki nauraa ihmiselle, jolla on vaikeuksia elää ja olla ihminen...


On aika jatkaa matkaa, yli valtameren, uudelle mantereelle, kohti vuoria ja erämaita, kohdata suuruutta, joka halvaannuttaa, haltioitua taas kerran luonnosta...

2 kommenttia:

seita kirjoitti...

Miten kauniisti kerrottu Islannin luonnosta.

Kiki kirjoitti...

Aivan ihanaa uskomattoman taidokasta sanojenvirtaa ihmisyydestä, ajattomuudesta ja tuosta käsittämättömän upeasta maasta, jossa en ole koskaan käynyt, mutta josta olen paljon lukenut ja ohjelmia katsonut. Mahtavaa, että pääsit käymään siellä ja kokemaan kaiken tuon ja meille sitä myös noin ainutlaatuisen ihanasti välittämään!