BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Ajan valtiaat...

Tiedossa on kellojen väkivaltaista kääntämistä tunnilla eteenpäin, mielen harhauttamista ajalla, jota ei todellisuudessa ole.

Jollakin oudolla tavalla ihminen on rikkonut ajan, keksinyt sen omaksi huvikseen, voidakseen säädellä sitä, hallita maailmaansa ja siellä eläviä lajitovereitaan. Se, joka keksi ajan ja teki siitä elämän mittarin, se myös rakensi mielettömän portaat ihmisen psyykeeseen.



Olemme syntyneet ajan taju mielissämme, oppineet noudattamaan ajalle asetettuja määreitä ja rajoja, jotka harvoin osuvat yhteen oman psyykemme kanssa.

Itse olen todellinen yöihminen, yökyöpeli, yöpöllö ja yöstä elävä. Järjestäytyneessä maailmassa en voi toteuttaa omaa luonnollista unirytmiäni, sillä ajan hiekka elämäni tiimalasissa on määritelty toisaalla.



Aina, kun löytyy vain pienikin mahdollisuus valvoa kokonainen yö, käytän aikaa häikäilemättömästi hyväkseni. Miten monta uskomatonta auringonlaskua, yöllistä kävelyä metsissä ja rannoilla, täydellistä hiljaisuuden hetkeä, jolloin koko luonto nukkuu, huikaisevan henkeäsalpaavaa auringonnousua, olenkaan kokenut ja tulen vielä kokemaan...




Ajan sääntely edellyttää tarkkaa tietoa siitä, että on eilinen, tänään ja huomenna. Tulevaisuuden aikataulutus saa monta mieltä särkymään, toisilla on tulevaisuus aikataulujen maailmassa, toisilla tulevaisuus on vain rivi lukittuja ovia, joihin ei löydy avaimia.

Kun yritän katsoa liian kauaksi tulevaisuuteen, jätän tämän päivän elämättä ja menneisyys jää syntymättä. Mieleni peilisalissa kuljen edestakaisin kolmen peilin edessä, eilen, tänään ja huomenna. Vain elämällä kykenen vaikuttamaan peilien kuvajaisiin, en pysähtymällä paikalleni.

Kellojen viisareiden siirtäminen muuttaa peilisalini rauhaa, askeleeni haparoivat, kunnes löydän taas tasapainon, hetkeksi aikaa.




Muutaman viikon ajan olen taas tunnilla sekaisin, omien antureideni sopeutuessa vähitellen elämään rikotussa ajassa, jota taas tänä yönä siirrellään omavaltaisesti, outoihin syihin vedoten, tunnilla eteenpäin. Niinpä opettelen taas kerran elämää kellomaailmassa, jossa ajatuskin siitä, ettei aika ole tarkistettavissa jokaisena hetkenä, saa ihmisen raiteiltaan.


Fantasy Myspace Comments

Meidät on ihmeen helppo orjuuttaa ajalla, pelotella huonolla omallatunnolla siitä, ettemme käytä aikaamme oikein. Pahinta on, mikäli vain elämme ja tuhlaamme aikaa. Kysynpä kuitenkin, missä on se pankki, josta voin nostaa säästettyä aikaa silloin kun tarvitsen sitä? Ei missään ja siinäpä se.

Täydellisen vapaana ihmisenä eläisin täysillä, tuhlaten aikaa runsaskätisesti, nostaen kaikki aikasäästöni pankista ja jos mahdollista, rikkoisin kaikki tielleni osuvat kellot. En vielä ole niin vapaa, mutta unelmia vapaudesta kyllä riittää...


Katsellessani ajan hiekan valumista elämäni tiimalasissa ja kirjoittaessani tarinoita, kuuntelen musiikkia, joka rauhoittaa mieleni hiljaisia saleja...


5 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

On menneisyyden nykyisyys, nykyisyyden nykyisyys ja tulevaisuuden nykyisyys.

Sara kirjoitti...

Päivä on järjen aikaa, yöllä pääsee tunteet ja luovuus valloilleen.

Itse rakastan myöskin yötä ja liian usein venähtää nukkumaan meno sen vuoksi, että on innostunut kuuntelemaan samaa kappaletta tunti tunnin perään... Päivällä musiikkiin tai muuhunkaan taiteeseen ei saa samanlaista tunnesidettä, kai yö sitten vapauttaa ajattelun järjen kahleista...

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Piti kuunnella oikein kahdesti tuo Silkkkitein tunnari, hypnotique.

Ari kirjoitti...

Päivät ovat amatööreille, niissä on liikaa häiriötekijöitä. Eläköön yö ja ajatusten vapaus.
Oletko muuten käyttänyt
http://www.metacafe.com muusiikin etsimiseen esim, Kitaro valikoima on paljon suurempi siellä ;)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Näitähän löytyy, mutta yksinkertaisena tapauksena päätin pysyä lestissäni ja käsitellä asiaa siten, että itsekin ymmärrän, mitä kirjoitan. Hyvä huomio...:)

Tere Sara!
Tuon saman kappaleen kuuntelemisen moneen kertaan tunnistan hyvin. Joku kappale vain osuu tunnelmaan tiettyinä yön tunteina ja kuulokkeet päässä vaivun nirvanaan.

Päivät ovat täynnä sosiaalista toimintaa, melkeinpä liiaksi saakka, yöllä taas yksityinen rauha saa otteen ja silloin uskon olevani todellisempi kuin päivän sosiaalisena apinana.

Hei Oma tila ja ajatuksia!
Näinhän se on, Kitaron musiikki kulkeutuu sellaisiin mielen tasoihin, jossa haluaa viipyä mahdollisimman pitkään. Kitaro on vuosia ollut yksi ykkössuosikeistani eikä loppua näytä tulevan.

Hei Ari!
Jess, allekirjoitan heti amatööri-kommenttisi.

Kiitos metacafe-vinkistä, enpä ole ennen siihen törmännyt. Olen lataillut Kitaroa ja kumppaneita koneelleni CD:ltä, joten etsintää en ole joutunut suorittamaan. Käynpä kurkkailemassa metacafe.com-sivustolla ja katsotaan mihin aarteisiin siellä törmään.:)