BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Olen eksynyt öihin ja uniin, tuhansiin pirstoutuneisiin mielikuviin...

Toisinaan elämässä tapahtuu niin paljon yhdellä kertaa, sellaisella kiihkolla ja kiidolla, että on pidettävä elämää hännästä kiinni pysyäkseen vauhdissa mukana.

Aika liikkui nopeasti, päivistä tuli viikkoja, viikot muuttuivat kuukausiksi. Huomaamattani, syksy vaihtui talveksi ja nopeissa hetkissä elin elämääni kuin unessa todeksi.



Ihmiset lähellä ja kaukana, lähtöjä ja palaamisia sekä elämää koskettavia kokemuksia. Läheisistä läheisin kasvoi kotkaksi, lentäen korkealla, ilmavirtausten hohkaessa kylmän aaltoja siipien alla, johtaen maisemiin joihin monet eivät tohdi astua.


Veer

Kotkat lentävät vapaina, ne eivät vangittuina kykene hengittämään ja ne kuolevat lentämättömyyttään. Ne sietävät yksin olemista, kokevat seikkailut, ilojen ja surujen päivät, tekevät ratkaisuja jotka eroavat valtavirrasta. Kotkilla on mahdollisuus muuttaa maailmaa, jakaa kokemastaan sellaista josta monet vain uneksivat. 

Tuulet huuhtovat ilmaa, kannattelevat siipiä jotka lento lennolta voimistuvat ja kotkalla on koko olemuksellaan mahdollisuus etsiä ja toteuttaa itseään, lopulta löytääkseen sen joka vielä odottaa löytämistään.


Millä maalla ihmiseni kulkevatkaan, he ovat henkisesti minua paljon lähempänä kuin läsnä, kädenmitan päässä, heidän läheisyytensä tuntuu sydämessä. Ajatusten kosketus, selventämättömät sanat, ne ovat minussa ja elämässäni mukana.

Ja kaiken aikaa, talvi kierteli maisemaa taustalla...

Miten harmaina ihmiset kulkivat, kuin osia varjoista jotka heitä seurasivat. Ehkä se oli hämäryys, lumessa tarpomisen raskaus, kenties uupumista siihen että kevät on vielä niin kaukana, muistikuvat valosta ja ehjistä varjoista. 

Ja lumi, painavana kuin valkeana maahan painautuva kostea harso, sitä rajuna pyörteilevä tuuli työnsi edessään kuin ilmojen aura taivaalla. Lumi kinostui kasoiksi vapaille pinnoille, kuorrutti kalliot ja oksat valkean raskaiksi.



Hetkellinen satumaisema satutti valkeudellaan, lämpimän ilman sivaltaessa rauhallista maisemaa. Pilvien lumiaurat väistyivät, kadut vaikenivat ja luonto odotti hiljaa.

Se oli kauniin raskas taakka, kevyestä kosketuksesta ei tuntuakaan, vahingoittaen luonnossa hennoimpia, se puski puskemistaan, asettui taloksi minne halusi, vahvemman oikeudella.


Se painoi askelten jälkiin asfaltilla tummia jälkiä mustelmien ja muutamien tuntien kuluttua hankien sileillä pinnoilla näkyi jälkiä tippuvan veden jättämien arpien. Oksat kiilsivät lumen pikaisesta vierailusta, nopeasta morfoosista, jossa ei ollut ilon tuntua. 

Siitä huolimatta, rakastan talvea ja sen mukanaan tuomaa valoisaa valkeutta, rumuuden peittävää kauneutta. On varmasti turha toivoakaan, että olisi mahdollista saada äänettömiä lumiauroja.



Sanat ovat hakeneet lauseitaan, etsiytyneet kaltaistensa seuraan ja taustalla lumen leijat ovat laskeutuneet rauhattomana odottavaan maahan.

Vielä tällä hetkellä värit ovat sammuneet ja yksipuolistuneet, ihmisten piiloutuessa keinotekoiseen sähkövalotodellisuuteen.


Talven selän sanotaan jo taittuneen ja kuitenkin jossain, metsän runkojen ja rannan aaltojen salaistakin salaisemmassa maailmassa, talvi vielä odottaa uutta tulemistaan.

Ihmiset kävelevät kumarassa, kuin varoen liukasta nuoskaa kenkiensä alla, niin ilottomina, valoisan ajan odottamiseen väsyneinä, ummistaen silmänsä ja toivoen olevansa jo keväässä.



Miten paljon musiikkia onkaan virrannut korvakäytävilläni, miten sanat ovat muodostuneet kadotakseen taas mielestäni. Olen eksynyt öihin ja uniin, tuhansiin pirstoutuneisiin mielikuviin.

Pirstaleiden joukosta poimin kuvat todellisimmat ja sanoilla puhallan ne henkiin, nauttien saumojen karheudesta ja palasten mosaiikista, joka vastaa mieleni kuvakudosta.


Ei päivää eikä yötä, ei illan pimeyttä eikä aamujen salaperäistä valoa, vain alati paikallaan muuttuva luonto, kuin ihmisiä ei olisikaan.

Ja miten niin pienen pienistä asioista ja tapahtumista voikaan rauhassa nauttia, seistä hetki paikallaan ja ennen kevättä antaa talven tapahtua...

Beyond the northern wind

Ja unohtamatta tärkeintä, olen onnellistakin onnellisin siitä, että minulla on ihmisiä sekä läheisistä läheisin, joita minulla on mahdollisuus ikävöidä. Sillä onko surullisempaa ihmistä maailmassa kuin se, joka ei ja jota ei ikävöi ketään...


Alla oleva musiikki on vain yksi upea esimerkki 2002-nimellä säveltävän ja levyttävän avioparin, Pamela ja Randy Copus, tuotannosta. New age-musiikkia kyllä, mutta miten kuulasta ja arjen yläpuolelle nostavaa. On kuin sen myötä kevät jo olisi täällä, kulman takana ovea kolkuttamassa.

Mikäli tähdet Malesian taivaalla eivät herätä vastakaikua, video erilaisine kuvituksineen löytyy täältä.

River Of Stars - 2002

Tämän

18 kommenttia:

Eko kirjoitti...

Hienosti kirijotit - ylös merkittit...
Lueskelin - hatarala mielelä.
Muuta aatellen...
Totta merkittit - jatkua oottelen.
Kommettini harvasa - sorryyy..
Käyn kyllä vierailula.
Talaviset terhveiset...!

Sussi kirjoitti...

Upeaa sanan ja kuvan käyttöä!

Jäin pohtimaan. Talven ja kevään kohtaaminen, onko se väistyvä, kevyt kosketus vaiko kovempi yhteenotto?

Aili-mummo kirjoitti...

Kotkan vapautta voimme kadehtien katsoa, mutta huonot puolensa silläkin on..;))

Kiitos postauksesta, Pitsit, hienoja kuvia ja sanankäyttöä!<3333

Birgitta kirjoitti...

Oi miten olen kaivannutkaan sinun tekstejäsi ja maailman kuvausta. Olet ollut erilaisella matkalla, eksyneenä?, en tiedä, mutta ainakin kokien talvea ja läheisiä.

Kyyryt hahmot talvella, eksyin sinne itsekin. Nyt ojennan niskaani, kohotan päälakeani kohti sitä kotkan ilmanalaa. Odotan siipieni kasvamista, jotta joskus vielä, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin voin levittää ne ja nousta ylempiin sfääreihin, laajakatseisempaan elämään.

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Hienot kuvat ja tekstit. Olet todella taitava!

Harry Kalenius kirjoitti...

Kuvat täydentävät tekstiä aivan upeasti. Syvällinen teksti joka laittaa miettimään. Olet hyvä.

arleena kirjoitti...

Kotkan vapaus on ylvästä.

Liplatus kirjoitti...

Kirjoitit niin ajankohtaisista asioista, että lumoutuneena luin uudelleen ja uudelleen.

Ei ole montakaan päivää, kun katselin Malesian taivaan yllä valkovatsakotkien uljasta kaartelua. Näkyi myös bramiinihaukkoja.
Hyvin symblolisoivaa rinnastusta kotkamaisiin ihmisiin, noinhan se on.

Kuuta katsoessa se näkyi kohtisuoraan yläpuolella. Sitä mietti, että miten erilaista on toisella puolella maapalloa vaikka saman kuun ja tähtien alla ollaan.
Kontrasti on suuri Suomen kylmään valkeaan talveen.
Tunteet läikehti somasti.

Malesia näytti myös arjen kasvot, se nosti arvoon suureen, kuinka Suomessa on hyvin asiat.
Vaikka ainahan valittamista löytyy, jos tahtoo.

Tällä hetkellä kylmyys koettelee, mutta sitä hunajaisempaa on kevään lämmin tulvahdus, kunhan sinne astellaan vielä muutamia viikkoja.

Tekstiä tulee niin paljon, että tällä erää jarrutan.

Kiitos tästä läikähdyttelevästä sanomastasi.
Upeat kuvat, niin kuin tapanasi on nivoa tarinaan.

Musiikki oli nostattavaa auvoista.

Kaarnikka kirjoitti...

Kiitos mieltä läikähdyttävästä, ihanasta postauksestasi. Olenkin kaivannut sinua kovasti tänne blogistaniaan :).
Ajattele kevään valo on taas pian täällä, huikaisevana ja kirkkaana. Sitä odotellessa kuuntelen upean musiikkiesityksen uudelleen ja uudelleen.

a-kh kirjoitti...

Hyvä mitallisen runon alku tuo otsikkosi.

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Oh Dear Heart you Always find the most Wonderful images to go with the tale you weave ;) Love the River of Stars :), i only wish the sky were as clear in the summer when it's warm out and you can look at the sky long into the night :), but alas only in the Winter do they shine like diamonds *brrrrr* :\
Yes,i am very bad girl and have been cheating on blogger with Etsy! Ha! maybe Blogger should be Nicer..... they have been terrible for months...., on most of my blogs the templates have been frozen, i erase them yet they are still there, then you can't change fonts.... it is a mess and no-one seems to be doing a thing about it :( then to top it off no more music! mixpod is gone! :(( The only thing i have found recently is you can make a playlist with Youtube, and it will play entire playlist , but it does not start automatically, you have to turn it on...... just too many changes going on with the blog! :( and of coarse not much going on. This Winter lots of little snows 1 to 3 inches at a time, which is easier to clean :) but not so good for Faerietale pictures :( So i impatiently wait for Spring! Then of coarse too busy outside to blog....lol :)

A Big kiss & Warm Hug back at you ;) ♥ xo ♥

and lots of kitty Kissiez fur da Boyz ^.,^ ♥♥♥XOXOXO♥♥♥

Mustis kirjoitti...

Kiitos Pitsit kun tulit ja taikatalvesi alta ja kurkistit maailmaani. Luin ja mietein sanojasi kuten teen aina ja yritin tavoittaa Sinua, mutta liikut johonkin ulottumattomiin, jonka koen toisaalta lohdullisena, koska aavistan että Sinulla on joku...Et harhaile yksin?

Ihminen, joka ei ikävöi mitään tai ketään, jolle mennyt on ainoa turva on surullisesti tuttu. Hänellä ei ole tulevaa, eikä kunnolla nykyisyyttä, hän vain on ja nukkuu elämäänsä pois, ajelehtii ja toivoo turhaan löytävänsä. Sitoutuu sitten laituriin, joka tuo hetkeksi turvaa ja unohtaa kaipauksen, vajoaa hiljaa laiturin pieleen... On siinä ja odottaa.

Arnoya Ari kirjoitti...

Soljuvasti liitelevät sanasi maailman ääriin, tärkeintä on uskaltaa nousta siivilleen.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Eko!
Kiitos vierailusta. Pakko tunnustaa, että itsekin ehdin aivan liian harvoin vierailemaan muiden blogeissa. Ja kun ehdin, luen koko paketin kerralla, kaikki lukemattomat kirjoitukset. Sinunkin blogissasi olen käynyt pöyhimässä ja voi pojat, oli siellä kuva poikineen, hienoja ja liikuttavia, talvisia kuvia Kuusamosta, leikittelyjäsi ja vaikka mitä. Älä siis pyydä anteeksi...:)

Hei Sussi!
Kiitos sanoistasi, sekosin pitseissäni. Mielenkiintoinen kysymys ja joka vuosi vastaus selviää vasta kevään tanssiessa avautuvilla ruohon orailla...:)

Hei Aili-mummo!
Totta kirjoitit, yritin piiloitella rivien välissä paljon jos kohta kotka tietää itsekin vapauden olevan häilyvä määre. Näetkö miten pitsini heiluvat pelkästä siitä ilosta, että käväisit täällä...:)

Hei Birgitta!
Ihana kommentti. Nii'in, pari kuukautta meni että humpsahti vain. Elämässä ja läheisten elämässä tapahtui paljon ja jatkuvana virtana, oli valittava ihmiset tai kirjoitukset. Tiedät jo nyt mille puolelle vaaka kallistui. Kirjoittamatta en ole ollut ja seuraava kirjoitus on yksi esimerkki muistiin kirjoitetusta tapahtumasta melkein kaksi kuukautta sitten. Tunnetko jo pientä kutinaa selässäsi, siellä kasvavat siivet ja kohta pääset liitelemään ilmavirtojen mukana...:)

Hei Pia!
Taisi mennä punastumisen puolelle, mutta menkööt vain. On mukava aina kuulla, että joku pitää kirjoituksistani. Kiitos ja pitsien leiskahdus...:)

Hei Harry!
Pahus, nyt lentelevät pitsit pitkin kattoja, olen punainen kuin punajuuri ja aivan hämmentynyt, mutta mukavalla tavalla. Kiitos sinun...:)

Hei Arleena!
Totta, lento on ylvästä, mutta usein vapaan ja ylvään liitelijän elämä ei ole pelkkää ilmavirtojen mukana liitelyä. Kaunista ja mielenkiintoista, harvemmin helppoa...:)

Hei Liplatus!
Minulla oli selkeä syy laittaa tuo Malesia-video kirjoituksen lopuksi. Malesiasta ei ole kyse, vähemmän vieraillusta lähivaltiosta, video vain osui nappiin ja toi esille siellä näkyvän taivaan, joka näyttää erilaiselta kuin oma taivaamme. Merkillistä... Miten niin sattuikaan, että olit juuri palannut Malesiasta, ei ihme, että video antoi sinulle aivan toisenlaisia mielenyhtymiä...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Kaarnikka!
Täytyy itsekin myöntää, että pitkäksi venynyt blogitauko nosti huimasti kynnystä kirjoittaa. Oli kuin en olisi enää löytää sanoja ja kyennyt muodostaa niistä lauseita. Onneksi pääsin kynnyksen yli ja täällä sitä taas riehutaan kuin ennenkin. Ja kevät, se on tulossa, pikkuhiljaa kuin salaa. Kuuntelen itsekin 2002-duon musiikkia melko paljon, varsinkin silloin kun haluan rauhoittua ja sellomusiikki on liian tummaa...:)

Hei a-kh!
Ei kai nyt vaan, hyvä tavaton. Pelkkä ruikulainen otsikko ja pitkä sellainen, mutta ajoi asiansa kun en muutakaan keksinyt...:)

Hi Angel!
Blogger is not an easy blog partner but it is the free of charge and quite easy to use. When problems occur the hell is more than near. The old interface was simplier and easier to use. I like to use html-code and it is not the same with this new one even though they have improved it all the time. Oh dear Angel, as great as it is to make posts to blogger it is even better to go outside and find life out there, and the garden and nature, everything. Damn, Mixpod gone, I wonder what happened to it. YouTube is great but it is not the same. I really truly from the bottom of my heart wish that everything will be alright some day. We'll see. Until then try to hold on and enjoy of your garden and your pack of four legged furry friends. Lots of hugs from my guys to your boys and girls and take care...:)

Hei Mustis!
Jätän pitsinriekaleita vähän sinne sun tänne ja siksi minua on vaikea saada kiinni. Vikkelä taikatalvi piti minut poissa blogimaailmasta. Tarinoita olen pitkin matkaa kirjoitellut muistiin ja yksi niistä tarinoista ilmestyi juuri blogiini. Ja oikein aavistit, minulla on läheisiä ja muutamia erittäin läheisiä. Hmmm, yksin. Olen aina ollut yksinäisen tähden harhailija, mutta olla yksin ei tarkoita sitä että olisin yksinäinen. Ota tästä nyt selvää, mutta kun olen niin pitsit sekaisin, niin sitten vain olen. Tulitko hullua hurskaammaksi. Yhteenvetosi laajensi viimeistä lausettani juuri siten kun sen tarkoitin. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka sopivat sen sisälle, surullista mutta totta...:)

Hei Ari!
Sinä sen sanoit, taas kerran. Mistä ihmeestä sinä tuota viisauttasi ja kiteytystaitoasi oikein ammennat, Jäämeren rannoiltako? Kauniisti kiteytetty ...:)

Mangustiina kirjoitti...

Eilen illalla näin vahingossa mitä upeimman tähdenlennon kun menin riehuvaa eläinlaumaa paimentamaan sisätiloihin yöpuulle. Kirkas, ja yllättävän kauan kestävä tähti lensi oman matkansa, ainoasta mahdollisesta pilven raosta kimaltaen. Joskus niinkin lyhyt hetki voi pysäyttää pitkäksi aikaa, varsinkin kun sitä ei yhtään osannut odottaa. Sen sijaan ruisleipää ja mätiä odotellaan senkin edestä.

seita kirjoitti...

Niin kaunista ja koskettavaa, kuvin ja sanoin. Kiitos tästä.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tere Mangustiina!
Totta, pieni hetki saa sisällä oudosti liikehtimään ja tähdenlento on aina hyvin erityinen kohtaaminen äärettömän universumin valtatiellä. Kun muistaa välillä katsella taivaalle, saattaa nähdä uskomattoman kauniita ja hengästyttäviä näytelmiä. Espanjan taivas on erilainen ja taivasnäytelmät siellä tuovat aivan omat mausteensa mukaan. Katsojan paikalla on mukava kokea elämyksiä, ehkä nelijalkaiset ystävätkin kokivat jotain vaikka hääräsivätkin vilkkaina jaloissasi...:)

Hei Seita!
Kiitos itsellesi, kauneutta tavoittelin ja silloin kun se koskettaa muitakin, kirjoituksen päämäärä on saavutettu...:)