BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 3. helmikuuta 2012

Talvi, petollisen raaka rakastaja...

Tämän viikon aikana luonto on muuttanut oikullisen naisen tavoin olemustaan. Jäätävän kylmyyden rakennellessa huurteisia taideteoksiaan, lumi muovaili kuvanveistäjän taidolla maisemaa.

Kirpeän sininen taivas, harsomaisena hohtava nouseva kuu, yksinkertaisen, pelkistetyn kauneutta, jota katsellessa silmän liike hidastuu...

Wardy (Alan Ward)

Auringon valaisemaa, kylmääkin kylmemmän sinistä taivasta vasten piirtyneet, koivujen valkoisella huurretut ja lopuksi kimaltelevalla pölyllä silatut oksat melkeinpä pakahduttivat olemukseni.

Pää ylöspäin kohotettuna seisoin ihailemassa luonnon kaunista katseenvangitsijaa ja olin niin tolkuttoman onnellisessa olotilassa, että olin humpsahtaa nurin silkasta elämän ihanuudesta.


Jään kukat ilmestyivät ikkunoihin, piirtäen haurasta pitsiään lasien pinnoille. Kova auringonvalo pehmeni, suodattuen lumisten oksien läpi ja maisema muistutti vanhaa öljyvärimaalausta, kaunista, liikkumatonta ja hiljaista.

Kuiva pakkanen salpasi hengityksen, poltti hetkessä sormet kylmiksi, kamerakin temppuili ja kuvaaminen loppui siihen. Säkenöintien taltiointi lumella oli siirrettävä seuraavaan, pakkasen raottamaan, hetkeen leudompaan.


Sisällä, lämpimissä huoneissa, tuuli soitti ilmastointikanavissa, muuttaen sävelkulkujaan törmätessään venttiilien sulkijaan. Huilumaiset äänet nousivat ja laskivat, muodostivat selkeitä melodioita, jotka yht'äkkiä vaihtuivat, rakeisiksi vaimenivat.

Tuuli sävelsi pientä musikillista konserttoaan, varioiden kerta toisensa jälkeen samaa melodiaa, muuttaen sävelkulkuja huimapäisen viulistin tempperamentin mukaan. Kyllä, ilmanvaihtokanavissa vaeltava tuuli piti omaa konserttiaan, kenenkään estämättä kulkuaan.


Huurre ryöpsähteli puissa, takertuen tiukasti oksien paljaille pinnoille, muodostaen kiteisiä rakennelmia, jotka säkenöivät timanttipölyn lailla, valon kipinöidessä niiden terävillä kulmilla.

Kylmyys pakotti luonnon mukautumaan, pukeutumaan vastasataneen lumen valkeaan, ja yhä metalliakin kovemmaksi muuttuva pakkanen otti maailman omakseen...


Lumi laskeutui puiden latvuksille, kunnes hiutaleista se viimeinen, pudotti kertyneen lumen, aina vain alemmille oksille. Tuuli tarttui vapaasti laskeutuvaan lumeen, levittäen sen ilmaan kuin harsomaisen kangaskaistaleen. Valo lävisti kiteet ja spektrikaarien nopea liike himmeni silmän iirikseen.

Miten pientä, levollista ja kaikki aistit täyttävää. Ilo hieroi sisintäni, onnellisuus resonoi iholla, senhetkisistä hetkistä täydellisin, tunkeutui syvimmälle.


Tiistaina jäin pitkäksi toviksi seisomaan kaupan edustalle, ostoskassit maassa retkottaen. Pilvettömällä taivaalla melkein täydellinen puolikuu hohkasi kylmyyttään ja sen viereen piirsi lentokone valkoisia vanoja vesihöyryllään.

Ja jälleen kerran, pää ylöspäin kääntyneenä, katselin taivaalla muovautumassa olevaa kuvaelmaa, ilosta aivan typertyneenä. Hetkessä tapahtuva, ainutlaatuinen kohtaus, jonka jälki sisimmässä kestää pidempään ja joka sai ihmisen pysähtymään, yksinään.


Talvi voi olla hyvinkin julma vuodenaika, kauneudellaan sivaltava, vaaratilanteita luova ja  turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamisesta huolimatta peltikolareita, loukkaantumisia ja kuolemaa kylvävä petollisen raaka rakastaja.

Ja kuitenkin, valkoistakin valkoisemman lumen maalaamasta, vaarojen täyttämästä maailmasta huolimatta, hyrisen ilosta ja onnesta, täristen terävillä hampaillaan purevasta pakkasesta huolimatta syvässä hangessa...


Camille Saint-Saëns:n upea sävellys hivelee rauhallisuudellaan, kamarimusiikin kauneutta vielä pakkasesta paleleville korville ja viluisille käsille. 

Kylmästä kohmeiset sormet kietoutuvat ison teekupin ympärille, silmät sulkeutuvat ja ajatukset ajelehtivat sellon täyteläisen äänen siivittämänä timanttipölystä kimaltavien hankien äärelle, kuuran kiteiden kauneuteen...



Suuresti ihailemani sellistin, Yo-Yo Ma:n tulkinta samasta sävellyksestä löytyy tästä linkistä. Niin kaunista ja herkkää, sello värähtelee taitavien sormien alla ja jousi kulkee sulavasti kielillä, vieden kuulijansa toisiin todellisuuksiin. Tulkinnoissa on eronsa... 

Edelleenkään Yo-Yo Ma:n YouTubeen ladatuista konserteista ei löydy upotuskoodia, joten linkki on ainoa mahdollisuus.

14 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Onpa upeaa tekstiä ja hienoja hetkiä lumen ja talven keskellä.

Kun osaa pysähtyä, katsoa ja kuunnella niin näkee maailman kauneuden.

Ja sitten kun posket ei enää kestä pakkasen purevuutta, niin sisätiloissa on ihanaa istuskella ikkunan ääressä ja katsoa ulos luonnon valaisemaan maisemaan.

Ihanaa viikonloppua sinulle =)

xristos bellos kirjoitti...

Πάρα πολύ ωραίες φωτογραφίες

arleena kirjoitti...

Ihanat kuvat, lumoavat.

Mustaleski kirjoitti...

Niin talvi minkä teit.. kasvit olivat nupullaan, koivutkin pitkän vesisateisen syksyn jälkeen. Toivotaan että ehtivät vetäytyä kuitenkin tarpeeksi syvälle ennen pakkasia, edes lumi ei ollut suojana. Ihania kuvia pitsi, nauti talvesta, minä tungen villahousuja farkkuihin ja isken pipon syvälle päähän ja kohellan nokka jäässä töihin..

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Tus fotografias son muy buenas,pero más me gustan los comentários que hace de ellas.
Tu cultura y tu amor a la naturaleza siempre estan presente.
Me congratula que vuelvas a entrar en mi blog y que te sigan gustando mis fantasias.

José Ramón kirjoitti...

Cuanta belleza en este reportaje tiene un blog fabuloso
Saludos desde
Creatividad e imaginación fotos de José Ramón

Pia kirjoitti...

Ihanasti upposin kuvien ja tekstin lumoihin..Hienoja kuvia.

Liplatus kirjoitti...

Kiitos ihahanasta nojatuoli matkasta talvenvaltakuntaan, tekstisi ja kuvasi lumoavat.

Musiikki myös tuo hyvänolon.

Leena Lumi kirjoitti...

Sellomusiikkia ja Suomen kansallislintuja...voiko enempää pyytää.

Ensimmäinen kuva on kovin jännittävä. Kaikki lumi, kuura, arktinen vetoaa minuun.

Kaunista sunnuntaita sinulle!

Aili-mummo kirjoitti...

Satumaista: kuvat kuin harsomaista pitsiä, kertomus on runoutta parhaimmillaan.<3

Oikein mukavaa ja kaunista viikon alkua sinulle, Pitsit.<3

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga Pitsit.Eres observadora
captaste mi idea al hacer el bodegón,
Desde Andalucia te envio un fuerte abrazo

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Eres culta,amas a la vida,amas la cultura,amas a la naturaleza,y mas a tu pais.
Debes de sentirtr dichosa al reunir esas cualidades.
Desde Andalucia te mando un fuerte abrazo

seijastiina kirjoitti...

Aivan mielettömän ihanat kuvat tarinasi kera.
Ankara ja julma on talvi, kuten sanoit, mutta kaunis.
Näpit jäässä itsekin koettaa kameraa ulkoiluttaa, vaikkei edes kamera siitä pidä.
Hyvää päivää sinulle ♥

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Birgitta!
Kiitos, kiitos. Aikatten topattuna pyöriskelin ulkona ja vain rasvasta kiiltelevä nenänpää pilkisti kaikkien lämmikkeiden joukosta. Oli kuitenkin sen arvoista...:)

Γεια Χρήστος! Σας ευχαριστούμε και ωραίο να σας δούμε να επισκέπτονται το blog μου ... :)

Hei Arleena!
Kiitos...:)

Hei Mustaleski!
Jep, topattuna paksusti lyllersin lumessa, sormet melkein sinisinä kohmeesta. Kameralla revittelyt eivät oikein toimineet, mutta pääkopan sisällä kihisi sitäkin enemmän, kun olin ensin saanut aivoni sulatettua...:)

Hola Juan!
A medida que usted escribió, el servidor de la foto se fue hacia abajo y que comenzó mi agonía durante unas tres semanas. Y sí, yo aman la naturaleza, siempre, es la esencia de toda mi vida.

Y es fantástico estar de vuelta, visitar su blog creativo y aprender de su forma de ver la naturaleza y el mundo circundante. ¿No es que la razón los seres humanos somos aquí ...? Todo lo mejor, cuidar y abrazos ... :)

Hola Ramón!
Gracias por tus amables palabras. Y me complace ver que visitar mi blog ... :)

Hei Pia!
Kiitos, kiitos...:)

Hei Liplatus!
Voi kiitos kauniista sanoistasi. Talvi on niin pökerryttävän upea vuodenaika, että menen suorastaan sekaisin onnesta. Tosin, niinpä menen sekaisin kaikista vuodenajoista, mutta jokainen kerrallaan...:)

Hei Leena!
Niin, siinä se koko suomalaisen talven euforia. Muuten, tuo ensimmäinen kuva on maalaus, ja sen on maalannut ruiskuväreillä autoja maalaileva skotti. Aivan huikaisevaa taitoa ja haluaisinpa nähdä hänen maalaamansa autot...:)

Hei Aili-mummo!
Kiitos, taidanpa jopa leiskautella pitsejäni noin kauniista sanoista, ja ylenmäärin vaatimattomana naisena taidankin sitten lopun edestä punastella pitsieni seassa...:)

Hei Seijastiina!
Jotenkin minulle on tullut sellainen kaistapäinen mielikuva, että kaikki pönäkät ja siniseksi muuttuneet ihmiset ulkona ovat väkisinkin kuvaajia. Näpit jäässä, kamerat kauhuissaan kylmästä ja lopputulos välillä sitä sun tätä, mutta ainakin blogeissa näkyy upeita lopputuloksia. Onkohan monilla käytössään lämpösormikkaita tai jotain, hmm...:)