BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ja viileys tanssii tyhjässä salissa...

Miten aika juokseekaan eteenpäin kiirehtien, välillä odottamaan pysähtyen kuin ihmetellen miksi en liiku askeltakaan..

Jossain matkan varrella olin kadottamassa itseni, toisten elämän laajentuessa suuremmaksi enkä enää löytänyt tilaa hengittää vapaasti. 


Ja niin minä lähdin, pois kaikesta kohti uutta, löytääkseni sammaloituneet polut ja ajan patinoimat kiertotiet, jättäen jälkeeni maailman ruuhkaiset valtatiet, joiden varrella ajatukset eksyivät toisistaan.



Avara taivaan alla sypressit ja palmut kurottelevat korkeuksia, kuin nöyrästi rukoillen sadetta. Mandariini-, appelsiini- ja sitruunapuut, oksat sadosta raskaina, loistaen kauaksi vihreästä pilkottavina oransseina ja keltaisina aurinkoina, avokadon vihreitä hedelmiä pudonneina maahan kaikkialla...

Kuiva maa tuoksuu ahtaalta, vaimeita ääniä taustalla, kulkien tuulten mukana kaukana, ohittaen laiskan uneksijan se jatkaa rauhatonta vaellustaan.



Kultaakin kalliimpia hetkiä keskustella ajatustensa kanssa, tavoitella tasapainoa ja saavuttaa se vaienneen tuulen virrassa, keskellä itselle vieraiden lintujen laulua, kasvien valtavaa kirjoa ja alituista lehtien havinaa, hiuksiin nojaavaa tyyntä hiljaisuutta. Olen kaukana, kotona...

Monsieur G photographie

Tumman turkoosista nopeasti pimeyteen sukeltaen, koko taivaankansi sädehtien. Tähtien paljous, taivaan suuruus, yksinäinen yö ja ajatusten esiin pulpahteleva hulluus. Mikä rauha ja hiljaisuus, ei kiirettä, pakkoa tai tarvetta antaa ihmisten rikkoa ansaittua pakoa.

Avaran yötaivaan alla etsin tuttuja tähtikuvioita, Orionin vyö alas osoittavine tikareineen tuolla ja Otava kirkkaampana kuin kotona. Sirius, oma tähteni, loistavin kaikkien tähtien joukossa, näyttäen täällä koko värikirjonsa. Tähtikartta oppaana opettelen uusia tähtikuvioita...


Yö laskeutuu nopeasti, koirien väittelykerho aloittaa kokouksensa, joka kestää pitkälle aamuyöhön asti. Kissojen nau'unta kehtolauluna väsyneen mielen taintua unimaailmaan, joka virtaa vuolaasti kääntyen syvimmällä hetkellään kohti mystiikkaa...

Taivalla myrskypilvet ajavat takaa toisiaan, värit vaihtuvat ja pilvien reunat muuttuvat, kuin maalattu tuhon maisema sinisellä kankaalla. Puiden lehdet soivat vaimeina ja lintujen laulussa on vieras melodia.



Noitamuseon hämärissä huoneissa, menneisyys luo kuviteltuja muistoja... 

Käytössä ollut Iron Maiden sai ihoni huutamaan, tunsin sen sisältä virtaavan kauhun ja pelon, päässäni kiersivät tuskan äänet ja kirkuna joka vain jatkui jatkumistaan, kunnes sillä ei ollut enää ääntä huutaa. Veri valui pitkin kylmän metallista pintaa, piikkien päissä hyytyneitä pisaroita, ruoste oli verta ja veri kalvoi raa'aksi taottua metallia.



Ihmisten julmuus, usko pahimpaan ja pyhien kirjojen sanojen välissä eletyt elämät, anfangit peittämässä kuviteltua tai väärinymmärrettyä totuutta. Kuka uskoo ja ketä, julmuudellakin on omat sosiaaliluokkansa, pelolla helposti valittavat uhrinsa. 

Giljotiini toimintakunnossa ja espanjalainen ruuvi, joka on raa'an kuuluisa. Mitä vain ihminen on keksinytkään lähimmäisensä kiduttamiseksi, se kaikki on täällä.



Menneisyyden kauhut, ihmisten merkit jäljellä järjettömästä kidutuksesta, elämän päättyminen kun se oli vielä alussa. Eikä mikään ole muuttunut tänäänkään, samat syyt, uusia vireillä, veri virtaa nyt kuin silloinkin, mihin ihminen päätyneekään...

Noituuden kaikki muodot, yrtit ja uutteet, kidutusvälineet sekä sekasikiöeläimet, Grimmin sadut todeksi muuttuneena, enää puuttuvat vain tynnyri, naulat ja tuore terva...



Historia läsnä kaikkialla, kuiskauksia menneisyyden loistosta, peloista ja vainoista. Tavallisten ihmisten tavallista elämää, merkkejä luonnossa, jossa kasvillisuus valloittaa jälkeen jätetyt talot ja vajat, yksin jäänyt tuuli pyörteilemässä hiekan valloittamissa maisemissa...



Hylätyt talot ja linnat, tuhansittain otettuja kuvia. Vuorten rinteillä raunioiden villiintyneet puutarhat, kylmenneet askeleet pihoilla, kulkukoiria varjoina piilossa. 

Ilma on rauhaton autiudesta ja surusta, menneisyyden pölyt nousevat pinnoilta ja sypressit keinahtelevat tuulessa, kuin mennyttä ei olisi ollutkaan, kuin tämä hetki olisi ainoa....



Raollaan olevien ikkunaluukkujen takaa valonsäteet huuhtovat kivistä lattiaa, kulmiin kudotut hämähäkinverkot liikahtelevat laiskasti ilmavirrassa, sisätilojen autius ottaa valtaansa ja viileys tanssii tyhjässä salissa...


Salainen puutarha, lukittujen porttien takana. Köynnöksiä kaikkialla kiipeilemässä puiden rungoilla, pikkukäärmeet luikertelemassa muureilla, lehdet liikkuvat korkealla ja latvat, ne hajoavat tuulessa...


Puutarhan yhdessä nurkkauksessa, japanilaistyylinen puutarha sammaleella kuorrutettuna, ajan ja ihmisten unohtamana se henkii rauhaa ja elävää kuolemaa, ihmisiltä kätkössä, paikka istua ja uneksia. Valkeat kivet jalkojen alla, kaktuksia rykelminä, rapautuneet kivilyhdyt lehvästöön piiloutuneina...



Tunnelma on sekoitus unohdettua, suljettua ja kiellettyä, eilisen salaisuudet koskettavimmillaan.


Mihin tieni vievätkään, tämä paikka ja nämä tunnit puutarhan piilossa, turvassa, maailmalta näkymättömissä, säilyy mielessäni aina. Ajatusten täydellinen vapaus, mielen pitelemättömyys ja hetkien ohikiitävyys, niissä on tämänhetkinen nykyisyys...



Joskus on lähdettävä kauas, löytääkseen takaisin, tarpeeksi muuttuneena, tarpeeksi samana, täynnä rauhaa ja elämäniloa...



Alla virallinen video ilman itsetehtyjä soittimia, mikäli puhe edellisen videon lopussa häiritsee kuuntelukokemusta.



Ja lopuksi kiitos teille, jotka näytitte tien eksyneelle, mahdollistitte itseen uudelleen tutustumisen. Avasitte kotinne ovet selkosen selälleen ja sydäntenne kätköistä löysin läheisyyden, joka ei vaatinut mitään, jäljelle jäi onnellinen ikävä...

11 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Vaikuttavia sanoja ja kuvia, minulle syntyi niistä monia, vahvoja mielikuvia.

a-kh kirjoitti...

Hyvä ilmaisu tuo kuivan maan ahdas tuoksu. Sen aistin.

Birgitta kirjoitti...

Miten kauas lienet matkannutkaan. Teksti on vahvaa ja sointuvaa, pimeää ja valoisaa. Ihanaa, että mukanasi oli ihania sieluja, joiden kanssa näit ja olit.

Paljon levollisia, hyviä ja kauniita ja rakastavia päiviä ♥

Unknown kirjoitti...

Aika juoksee ja siksi on muistettava elää niin että, jokainen päivä voi olla se viimeinen.

goatman kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tulipa kunnolla sekoiltua. Poistaessani roskaposteja, siirsin goatmanin kommentin roskapostiin. Tässä se palautettuna ja goatmanille vilpitön anteeksipyyntöni.

As I removed the junk e-mail, I moved goatman's comment to spam. Here it is, back again and my sincere apologies to goatman...:)

goatman (http://moonbeams8.blogspot.com/)
Your words are back.
Translated to English they are still poetry with some of your language left in. And with violin as accompany.

And a nice time was had by all.
Thanks for brightening my day.

Leena Lumi kirjoitti...

Ihana tarina, jossa jäin kiinni siihen huoneeseen, jossa tanssii...oliko se viileys ja sitten pääsin mystiseen puutarhaan, sellaiseen unieni puutarhaan.

Wau♥

Saraheinä kirjoitti...

Vaikuttaa ihanalta irtiotolta! Onneksi löysit takaisin ja jaoit nämä sanat ja mielikuvat.

a-kh kirjoitti...

Selasin vielä noita kuvia. Kas kun ei Väinämöisen viikate jäänyt ensikatsannolla mieleeni.

A kirjoitti...

Hienoa että kaukaa linnunradalta löysit tien takaisin, Pitsit:)

Oikein antoisaa pääsiäisenalusviikkoa sinulle! ♥♥

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Sussi!
Mielikuvia halusinkin kirjoittaa enemmän kuin tapahtumia. Välimatka ihmisiin ja asioihin selkeytti paljon mieltäni. Joskus vain on lähdettävä pois, jotta olisi mahdollisuus nähdä kaukaa laajempia kokonaisuuksia. Yksityiskohtiin on liian helppo eksyä...:)

Hei a-kh!
Ahdas tuoksu, sitä se oli ja se tuli ensimmäisenä mieleeni. Ahdas tai tukahduttava, kuivuus vain oli vallitseva tosiasia...:)

Hei Birgitta!
Matkustin kauas, ihmiseni ovat levällään maailmalla. Onneksi vastavuoroisuuden periaate pelaa koko ajan. Ihmiseni tulevat kesällä Suomeen ja silloin minulla on tarjota heille rauhallinen paikka. Tätä matkaa ja ihmisiä tarvitsin, löytääkseni ja rakentaakseni liian monista levällään olevista yksityiskohdista uuden kokonaisuuden, joka sopii minulle. Kauniita ja valoisia päiviä myös itsellesi...:)

Hei Harry!
Olet oikeassa, voimme elää vain päivän kerrallaan, muu on unelmaa...)

Hi goatman!
As you noticed, I removed your comment by accident but I returned it back immediately. I think the words have come back, just the lack of courage is now on my way but not for long. Sometimes I use Google translator to check how my text turns to other languages and I must say, results are somewhat weird sometimes. Thank you for bothering to understand mixed language, it demands quite a lot of effort from you. Take care and have a nice day...:)

Hei Leena!
Itsekin koin kirjoittamani tapahtumat eletyksi tarinaksi, kuin ne eivät olisi tapahtuneet, mutta kuitenkin... ne tapahtuivat ja mahdollistivat mielenrauhan palaamisen. Autioituneet talot, rauniot ja kasvillisuuden valtaansa ottamat paikat, niissä oli jotain pakahduttavan kaunista. Ja jokaisessa paikassa historia kuiskaili tuulen mukana ja sillä hetkellä olin osa vierailemaani paikkaa. Uskomattoman kauniita kokemuksia, rauhoittavia hetkiä hylätyissä paikoissa, joissa elämä vielä hengitti voimakkaasti lattioilla ja seinillä...:)

Hei Saraheinä!
Matka onnistui todella upeasti. Paikka, ihmiset ja eläimet, omaa rauhaa mittaamattomia määriä, enempää en olisi osannut toivoa. Sain paljon, enemmän kuin tajusinkaan...:)

Hei Aili Mummo!
Onneksi löysin oman paikkani linnunradalla, onneksi osasin myös takaisin. Jäljelle jäi vain pitää huoli siitä, että saavutettu mielenrauha ja elämänilo jatkuvat...:)