BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

tiistai 9. lokakuuta 2012

Syitä ja selittämättömyyksiä...


Miten tekniikka taas paiskasikaan aivoille uutta opeteltavaa, hämähäkinseitit päässä rikkoutuivat ja pitsit päälläni muutosten myrskyissä vain lentelivät ja tuulettuivat...

Kauan Blogger uudistuksellaan uhkasi, herjasi ja nalkutti, kunnes siirtyi lopullisesti uudistettuun käyttöliittymään ja Pitsin päässä poksahti. Pitäessäni kynsin hampain kiinni vanhasta ja turvallisesta sekä pitsipäälle soveliaan yksinkertaisesta käyttöliittymästä, jouduin lopulta taipumaan pakon edessä. 


Ei tehnyt mieli sitten yhtään ja sekin oli yksi syy muiden joukossa olla kirjoittamatta blogiin. HTML-koodin kanssa häärääminen on mennyt mahdottomaksi, koodi kulkee kuin etana kuvien päällä ja yritä nyt siinä sitten näperrellä omia koodeja. Pahus, olen vihaisempi kuin vihainen...




Google+ lähestyi minua sähköpostilla todeten, että Pitsit sekaisin ei heidän tietojensa mukaan ole todellinen henkilönimi. Oikeassa olivat, mutta miksi sen pitäisi ollakaan, oikea? 

Pitsit sekaisin on blogi-identiteettini, minulle tärkeä nimenä ja sanaparina... Google antoi 7 päivää aikaa tehdä jotain eli antaa heille oikea nimeni ja jos en niin tekisi, he kiittäisivät kokeilusta ja poistaisivat Google+ -tilini. Sanoin itse hyvästi ensiksi.




Enää en voi antaa g+ -tunnustuksia enkä kuulua kenenkään piireihin, mutta muualla internetin ihmeellisessä maailmassa kuljen vielä Pitsit sekaisin.

Ja kaiken aikaa, pirskatin Blogger, blogin lukijat näkyvät ja katoavat. Yhden gadgetin jo kiukkupäissäni poistin, sillä joku mainos-paholainen tunkeutui reviirilleni. Ja sehän ei käy, ei sitten millään. Että ketutti, ketuttaa vieläkin...




Vieläkin hihat käryävät, savut lentelevät päälaellani ja reviskelen pitsejä raivoissani. Ei ole ilmaisia lounaita, ei aamiaisia eikä edes illallisia, tuskinpa edes kahveja, yöpalasta nyt puhumattakaan...  

Kuulkaahan nyt kiukutteluani Google ja Blogger, siamilaiset kaksoset, minusta ette julkista tee, ette naita mainoksillanne ettekä sotke ihmissuhdeverkostojani. Pirskatti sentään, olen vihainen ja kärttyinen!!!!!!



Mitä pidemmäksi tahaton blogitauko on venynyt, sitä korkeammaksi on kirjoitelmien blogissa julkaisemisen kynnys noussut. Kirjoittamista en ole jättänyt koko aikana, mutta se on jo eri tarina...

Olen antanut Blogistanian olla rauhassa. Kirjoittamatta ja lukematta, vierailematta blogeissa, kommentoimatta. 



Tarvitsin aikaa itselleni, väljyyttä ajatuksilleni ja tottumista muutoksiin sekä siivet selkääni ennen syvän tummaa sukellusta suoraan syksyyn ja kirjoitelmiin.

Olen elänyt elämääni, ollut ystävä ystäville, ihminen ihmisille. Olen kulkenut tietäni tunteiden myllerryksessä, tapahtumien keskiössä, räpiköinyt pinnan alla ja pinnalla, nauttien ja/tai kiukutellen jokaisena hetkenä varsinkin sen jälkeen kun ne ovat ohitse, selvitetyt ja täydesti eletyt.



Tällä hetkellä tunnen olevani kuin muusikko joka on hylännyt instrumenttinsa, peläten ja uskoen siihen etten kykene enää koskaan julkisesti soittamaan. Nuotit hylättyinä ja unohduksissa, viulut ja sellot koteloissaan, nurkassa. Piano kätkettynä maailmalta, kadoksissa.

Kun sisällä palaa on kuljettava, kuin unessa, yöstä raukeilla teillä ja kaduilla, sateen valuessa hiuksilla ja kasvoilla.



Ja kyllä, on aika taas kirjoittaa, vierailla blogeissa ja kommentoida. Lukemattomia en välttämättä enää ehdi lukemaan, mutta aina jossain vaiheessa istahdan paikalleni ja lueskelen lempiblogejani, kauaksi taaksepäin siihen hetkeen, jolloin hiljenin...



Syksyn mustanpimeisiin iltoihin, sateen ääniin asfaltilla sekä kaikkialla ympärillä pyörteilevään kipeän koleaan kosteuteen sopii alla soiva kauniin surullinen pianokappale. 

Olin jo taipunut tekemään musiikkivalinnan Chopinin Tristessen hyväksi, mutta sitten tuli SE tunne, kaiken kääntävä tunne siitä, että valinnan tulee kohdistua alla olevaan kappaleeseen.


Nimestään huolimatta kappaleella ei ole Ludvig van Beethovenin kanssa muuta tekemistä kuin se, että Ernesto Cortázar II ihaili säveltäjän töitä ja nimitti siksi oman sävellyksensä Beethovenin kunniaksi. Vaikka kyseessä ei siis olekaan Beethovenin sävellys, se on kuitenkin kaunista kuunneltavaa.

Ernesto Cortázar II:sta löytyy yllättävän vähän tietoa, siitä huolimatta että hän ja hänen perheensä olivat/ovat latinalaisessa Amerikassa erittäin tunnettuja.



Näppäimistö on saanut kyytiä, pitsit ovat tauon aikana rähjääntyneet, jopa repeilleet, mutta ette te minusta niin vain eroon pääse. Kaupasta lisää pitsiä, näppäimistö hetkeksi pakastimeen ja siitä se taas alkaa, kirjoittaminen...

14 kommenttia:

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Oh Dear,,,,, Help!!!! I can't find the Translator..... :O

Hugs to you & "the Boys"~
♥♥xoxo♥♥

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Oi! Onpa pirteää lukea pippurin ryydittämää tekstiä. Vaikka eihän se tietenkään ole kiva jos itse joutuu tulista pippuria nielemään. Sitä verkkomaailma ja tietokoneet kuitenkin välillä syöttävät. Toivon, että tulet Google+:aan takaisin; Sinnehän voi perustaa SIVUJA, joille voi antaa haluamansa nimen. Iselläni taitaa olla Runosta Lauluksi-sivusto. Perusta sinne Pitsit Sekaisin -sivusto tai useita. Niin ei tarvi omalla nimellä kirjoittaa mitään...
Hyvää jatkoa mystisen hienolle blogille.

A kirjoitti...

Pitsit, elämässä harmeja riittää jokaisella. Uskon että ketuttaa, mutta vielä se joskus aurinko paistaa!<3

Hyvää viikon jatkoa sinulle, ja kiitokset postauksesta!<3333

Kiki kirjoitti...

Olen iloinen, että olet palannut takaisin, Pitsin sekaisin, juuri sellaisena kuin olet!

Nämä jumpuran bittiavaruudet ja niitä hallitsevat tuntemattomat itsevaltiaat nörtin tökeröt...! Ne ovat mitä ovat elleivät niitä käyttävät ihmiset hirveästi ärähdä, ja usein ei sekään auta. Mutta jos nyt poistettaisiin meiltä koko tämä virtuaalimaailma, niin se se vasta hurjaa olisi, meille tähän tottuneille...

Ilolla ja kiinnostuksella luen jatkossakin tekstejäsi, vaikka oma tuotteliaisuuteni Bloggerin puolella onkin vähentynyt, kun monenlainen valokuvaukseen liittyvä (kuvaus, siistiminen, kaikkien maailman ihmisten upeat kuvat G+:ssa jne) vie niin valtavasti aikaa... Aikaa, sitä kalleinta luonnonvaraamme...

Luovaa, inspiroitunutta syksyn jatkoa ja paljon kauniita lämminhenkisiä hetkiä Sinulle!

Hietatar kirjoitti...

Niin tuttuja tuntuja on sanomassasi, itse sitä haluaa päättää miten verkostoutuu ja haluaa näkyä.
Erehdyin google+kokeilemaan, mutta olen korjaillut näkymisiäni viimeisen viikon ja parinkin aikana.
Aivot menee solmuun sekavien sääntöjen kanssa, mikä vaikuttaa mihinkin.
Google+ poistohan ei poista blogia, vaan jos googlen poistaa.

Bloggerin näkyvyydet riittää netteilyn tarpeisiini oikein mainiosti.

Hyvää syksyä Sinulle!

Birgitta kirjoitti...

Voi pitsit sentään, kaikki myötätuntoni sinulle. Ymmärrän täysin tuon nimiasian ja olisin varmasi myös repinyt kotihousuni (olivatpa ne sitten höyhenistä tai kangasrievuista).

Olen iloinen että palasit, vaikka ihanaa on että olet ollut ihminen ihmisille ja ystävä ystäville tänä aikana. Älä jätä sitä myöhemmin kuitenkaan, se on sitä minkä takia me täällä elämme =)

Minä taistelen edelleen sinun ja erään toisen blogin kanssa siitä, että oletteko te blogger-listallani vai ette. Nyt olette taas näkymättömissä, mutta kohta taas kuitenkin näytte. Kyllä tämä on ihmeellistä.

Anna hulmuta <3

Unknown kirjoitti...

Enpä taida sanoa muuta kuin pidän kuvistasi. Kiitos niistä.

arleena kirjoitti...

Onpas ihmeellistä touhua. Minulla on myös pieni ongelma ongelmaasi verrattuna. Haluaisin hieman leveämmän tekstialueen, mutta mikään bloggerin tarjoamista pohjista ei sovi. Nyt mietin, että uskallanko leventää itse vai menevätkö kaikki vanhat postaukset vinksalleen.

Mukava, että taistelit lopulta kaiken järjestykseen.

Nyt ei muuta kuin postauksia ja eteenpäin.

Irja Viirret kirjoitti...

Ihanaa Pitsit että olet taas täällä! Arvaa olenko ollut huolissani ja koska olet ollut no body on ollut vaikea löytää ketään kenestä oli huolissaan:)

Minustakin nämä omituiset jutut ovat joskus tuskastuttavia, joskus paljastuu liikaa ja joskus liian vähän, mutta enää en välitä mistään mitään, repikää mitä on revittävää, minä kirjoitan mitä sattuu.. Kaunista syksyä pitsit ja olen ihan zekaisin ja on jo yö..

a-kh kirjoitti...

Ajattelin jo, että altistuit houkutuksille ja menit kirjoittamaan siviilinimelläsi johonkin nettilehtiyritykseen.

a-kh kirjoitti...

Ninä tiedän, mitä teet. Olen itse saanut seuraavan ohjeen: "Mene vähäksi aikaa sängyn alle ja vihellä."

Se rauhoittaa kummasti.

a-kh kirjoitti...

Ensinnäkin pitäisi alkuun tulla ämmä ja toisekseen tämän piti tulla vikaan postaukseen.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hmm, mitähän pahaa oikein olen tehnyt, kun kaikki kirjoittamani vastauskommentit katosivat kuin tuhkat tuuleen? Varmasti paljonkin. No, ei auta muu kuin kirjoittaa kaikki uudestaan, huoh...:)

Hi Angel! You already find the Google translaton, I haven't lost it, eventhough in this Google mess it could be very possible...:)

Hei Heikki!
Nii'in, pippuria taitaa olla vähän liikaakin, mutta kun olen tainnut nieleskellä kunnon turkinpippuria, niin väkisinkin se tulee läpi tekstissä.

Kiitos muuten vinkistä, en tosiaan tiennyt tuosta mahdollisuudesta laitella sivuja Google+:aan. Tällä hetkellä tosin olen äärettömän allerginen koko plussalle ja vaatii varmasti hetken aikaa, ennen kun kykenen suhtautumaan siihen kuin tavalliseen tekniseen mahdollisuuteen...:)

Hei Aili-mummo!
Annoit mielentilalleni hillitymmän ja kauniimman vertauksen. Olin kylläkin kuin raivostunut villisika kristallikippoja kaatelemassa. Ja onneksi, aurinko tosiaan paistaa täydeltä taivaalta, ei elämä kaadu johonkin pahuksen Google+:aan. Mukavaa viikonloppua sinulle...:)

Hei Kiki!
Palattu on ja tuhdisti pippurilla paneroituna. Myönnän, että tämän vuoden tekniset haasteet ovat saaneet minut pomppimaan tasajalkaa, useammankin kerran. Lepyn yleensä nopeasti, mutta blogin kohdalla jo mietin melko vakavissani, että antaa olla koko virityksen. Kuten huomaat, tulin toisiin ajatuksiin.

Ymmärrän hyvin, että olet hurahtanut kuvaamaan, mutta pienellä äänellä kuitenkin toivoisin, että näkisin kirjoituksiasi. Niissä on aina aivoille tärkeitä sanoja, samoin sydämelle palsamia ja tunnettavaa. Kiitos sanoistasi ja ihanaa syksyä sinulle, onnistuneita kuvauskeikkoja ja muuten vain rauhallista nautiskelua luonnossa...:)

Hei Hietatar!
Tiedät omasta kokemuksestasi raivonpuuskani aiheen. Itselläni aivot vääntäytyivät tippaleiväksi ja olin aivan ymmyrskäisenä kuvitellessani, että blogini katoaa Google+:stya eroamisen myötä. Onneksi maltoin lukea ohjeet uudelleen ja tarkemmin. Ainakin tällä hetkellä voin hengähtää rauhassa, mutta miten kauan, siitä ei ole mitään tietoa Raikkaita syksyn ulkoiluja ja upeita mandaloiden aiheita sinulle...:)

Hei Birgitta!
Huoh, ajattelehan mikä revitty, nuhjuinen pitsikasa pölyttyykään nurkassa. Onneksi tänä syksynä musta pitsi on muotia ja pääsen riehumaan kauppoihin, toteuttamaan pitsien himoa. Ihmiset tosiaan ovat olleet tällä hetkellä ne, jotka kävelevät mennen tullen blogiin kirjoittamisen yli. Ihmiset eivät odota ja ystävyyksiä pitää vaalia, samoin eräs suuri projekti siinä sivussa pitää saattaa loppuun. Kyllä tämä tästä, onneksi selviää aina jollain mystisellä konstilla. Ja voit olla varma, että pitsihelmat hulmuavat ja lentelevät, mihin sitä tavoistaan pääsisi mihinkään...:)

Hei Harry!
Kiitos...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Arleena!
Kirjoitin tuosta html-koodiin kirjoittamisen vaikeudesta nykyisellä blogger-alustalla. Mikäli laitan kuvat ennen tekstiä, en pääse kunnolla käsiksi koodiin ja siinä sitä sitten ollaan.

Pääset sivusi templatessa leventämään tekstialuetta. Kyse ei ole kovinkaan mutkikkaasta toimenpiteestä, pitää vain tietää missä kohtaa koodia on palstan eli kirjoitusalueen leveys. Melkeinpä ehdottaisin sitä, että googlaisit haulla "palstan leveyden muuttaminen blogissa" tai jotain vastaavaa. Suomen kielisinä löytyy uskomaton määrä ohjeita ja pääset suoraan html-koodin tekemään muutoksia.

Ja taistelua tämä pahus on ollut tosiaan. Kuvien siirto on vielä kesken, mutta sain taas vähän lisäaikaa, kunnes jostain päästä ehkä pamahtaa. Siinä vaiheessa kuvat ovat jo Picasassa, toivotaan, ja vanha kuvapalvelin saa mennä menojaan...:)

Hei Mustis!
Mikäs Pitsin leikkikehältä pois pitäisi, ei niin mikään. Tauot vain tulevat välillä tuskallisen pitkiksi, varsinkin kun sormet syyhyävät tekstien kirjoittamisesta. Ja kummallista sekin, että pitemmän tauon jälkeen omien kirjoitusten julkaisukynnys on kummasti noussut korkeuksiin. Yritän rauhoittua ja tungen itseni vaikka pakastimeen, mikäli taas olen syttymässä tuleen jonkun typerän teknisen seikan takia. Ja upeita, tunnelmallisia syysiltoja ja päiviä myös sinulle, puhumattakaan hienoista blogikirjoituksista ja -aiheista...:)

Hei a-kh!
En altistu, en edes silloin jos joku pläjäyttää maailman upeimman pitsipakan eteeni. Olen pitsi-sissi ja arvostan vapauttani. Kiinnostavia tarjouksia on tosiaan tullut, mutta Pitsit pysyy omana yksityisenä leikkikenttänäni, eikä se siirry mihinkään enkä sitä hylkää.

Jahas, tuli tosiaan kommenttisi vahingossa tämän kirjoituksen yhteyteen. Hmm, samaa riehumista sekin kirjoitus oli, joten nou hätä. Sopii kommenttisi tämänkin yhteyteen...:)