BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tähdenlentoja metsästämässä...

Linnut lentävät jo levottomasti, viileys kirpaisee iholla ja yön kuulaus on tummempaa, syvempää kuin muutamia öitä sitten. Maa tuoksuu yhä enemmän pudonneilta, kadonneilta kukilta ja lehdiltä, käsissä maan kosteus ja mielessä palaava syksy ja sen odotus.


Aamu-usvat vierailevat yhä useammin niityillä ja metsissä, alavilla mailla. Aamut ovat sumeat ja kosteat kulkea. Jaloilla kasteen pisarat, hiuksilla usvan kostea käsi liikkuu hiljaa. Olen kuin unessa, aika kulki nopeaan ja kesä on jo lopuillaan.


Yöt ovat täynnä pimeyttä, tummaa kauneutta, jonka vain yössä vaeltava voi tuntea. Jälleen kerran, sydän kiihkeästi pamppailen valmistaudun tuleviin aamuöihin, tähtien sirkukseen, sinkoileviin tähdenlentoihin kylmenevässä yössä, kalliolla istuskellen ja kuvaillen, kahvia lämpimikseni nautiskellen.


On taas se aika vuodesta, jolloin Perseidien meteoriparvi lennättää tähdenlentoja taivaalla usean yön aikana. 

Tähdenlentojen yöt, hetket taivaalla, ovat huikaiseva kokemus, vertaansa vailla ja niiden vuoksi aika kallioilla ei kulu turhaan...


Perjantaina, yhdeksän jälkeen illalla, taivas oli vielä paksun pilviverhon peitossa, mutta viime vuoden tähdenlentojen tarkkailusta viisastuneena, tutkailin vähä väliä valosaasteen värjäämää taivasta ja taas kerran, se piti lupauksensa ja avasi verhojaan.

Mutta mitä tapahtuikaan varhaisina aamuyön hetkinä? Taivaalla vaelsi revennyt pumpulipeite, raotellen vain muutamia aukkoja avoimeksi tähdenlentojen tarkkailijalle. Kalvakka kuunsirppi hohkasi kylmyyttään ja odotus, se jatkui edelleen.


Tuuli harhaili vaimeana riippakoivujen oksissa eikä pilvipeite liikahtanut tarpeeksi paikaltaan. Perjantaiyö kääntyi aamuun ja tähdenlentojen metsästys siirtyi seuraavaan yöhön.

Kalliolla istuskellessa, ajatukset vaelsivat omia ratojaan, luoden mielikuvia, antaen ratkaisujaan kysymyksiin jotka olin jo ehtinyt unohtaa.


Tähdenlennoilla tai ilman, yöllinen odottelu, ajan viettäminen itsensä kanssa, on aina mieltä avaavaa. Ei välttämättä alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta luonnossa ei pety koskaan...

Ja reppu, se jäi odottamaan yötä seuraavaa...


Lauantain ja sunnuntain vastainen ilta ja yö kuluivat pilvien liikkeitä seurailemalla. Kylmä koski ihoa ja pilvet, ne pysyivät edelleen taivaan peittona. Repeileviä aukkoja siellä täällä, pumpulipilvien vaeltelua ja lupaavaa lipumista ilmavirtojen mukana.

Miten minä odotinkaan, innosta ja kylmästä vapisten kalliolla, jalusta ja kamera valmiina tuulen liikkuessa vaivihkaa läheisten puiden oksilla.


Yö ei palkinnut odottajaa, taivas ei raotellut tarpeeksi verhojaan ja tiedossa on vielä lisää öitä istuskella kallioilla, juoda kahvia ja ihmetellä elämän totuuksia.

Onneksi on vielä öitä, tähdenlentoja joita odotella sekä ne hetket, jolloin odotus palkitaan...


LINKKEJÄ:

Lisää tietoa tähdenlennoista sekä niiden esiintymisestä elokuisella yötaivaalla löytyy seuraavilta sivuilta:

18 kommenttia:

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Toivon sinulle pilvetöntä taivasta, tänne on taas luvassa paksu pilvipeitto, joten jään itsekkin peiton alle.

arleena kirjoitti...

En nähnyt minäkään tähdenlentoja ellei ensi yönä, jos jaksan valvoa.

ricardo alves / são paulo,brasil kirjoitti...

crazy and lysergic!

Irja Viirret kirjoitti...

Eihän näitä enää näe, toivon kuitenkin parempaa metsästystä vaikka lokakuulle. Kivaa kuvausta tilanteen odotuksesta ja toiveesta. Valosaaste estää usein omat havaintoni, ellei satu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pilvet, eikä ole kaukoputkeakaan, kiikarikin on kotona, paljain silmin en näe kertakaikkiaan paljon mitään, eikä ole rillejäkään kun unohdan ne aina johonkin, koska lähelle näen mutta en kauas... Etenen lahjakkaasti käsikopelolla:)

A kirjoitti...

Kiitos osuvasta kuvauksesta, näin hiipien se syksy tulee---.

Parempaa onnea seuraavilla kerroilla, Pitsit!<3333

Arnoya Ari kirjoitti...

Kyl se taivas aukee, käsittääkseni öitä on tulossa lisää... toivon ma.

Birgitta kirjoitti...

Odotus on selvästi kiihkeää, vaikka pilvet ovat peittona taivaalla olleet.

Kuulin tästä taivaan leikistä vasta eilen, en jaksanut millään jäädä odottamaan illan pimenemistä vaan tainnuin aikaisin illalla.

Kenties vihdoin tänä iltana jaksaisin ihailla taivasta. Kenties ensimmäisen kerran näkisin tähdenlennonkin. Olisi aivan upeaa. Upea alku uudelle kaudelle, sillä niin kuin kauniisti kirjoitit, ilma alkaa olla viileä. En vielä haluaisi päästää irti kesän säästä, mutta kohta huomaan kuitenkin nauttivani raikkaasta uudesta ilmasta.

Ihania iltoja ja öitä sinulle. Toivon monia lentoja ylitsesi ja pilvetöntä taivasta tietenkin <3

Kaarnikka kirjoitti...

Terkkuja :) Ehkä minäkin taas piiitkästä aikaa ehdin kameran kanssa merenrannalle istuskelemaan... tänään on aikomus aloittaa.

Hietatar kirjoitti...

Ei ole tullut katseltua pahemmin yläilmoihin täällä kaupungin laitamilla.
Pitäne muistaa sekin suunta.;)

Upeita kuvia sain jälleen ihailla ja slidea.
Kiitos myös linkeistä!

Lämpimiä elokuun iltoja toivottaen Hietatar!

a-kh kirjoitti...

Aurinko on maata lähinnä oleva tähti. Toivottavasti se nyt kuitenkin pysyy paikallaan.

Hallatar kirjoitti...

Voi mää tahdon sun kaa katselemaan tähdenlentoja! Yksin en kehtoo mennä ja tuo Hani vaan nukkuu silloin kun tähdet lentelevät. =)

Felisberto T. Nagata kirjoitti...

Hello, Good afternoon!
Alright?
shooting star life is passing very quickly and once it is momentary, brief, fast .... at a time it is there, not in another, as is the leaf, cloud and shadow. the iverno the summer ... and hope that your wishes are met ...
Thank you!Julee Cruise...video belo
Good Friday!
Kisses

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Tiitsa!
Ilmeisesti toivomuksesi kuultiin jossakin kaukana ja korkealla, sain useana yönä ja aamuyönä aivan uskomattomia kokemuksia paljaan taivaan alla.

Sanat eivät yksinkertaisesti riitä kuvaamaan niitä syviä kokemuksia, joita koin sametinsinisen taivaan alla. Kuin menneisyys ja nykyisyys olisivat kohdanneet ja vastanneet moneen avoimeksi jääneeseen kysymykseen...:)

Hei Arleena!
Kieltämättä, tähdenlentojen katselemisessa tarvitaan sitkeyttä, useita tähdenlennottomia iltoja, öitä ja aamuöitä. Ymmärrän hyvin sen, etteivät ihmiset jaksa tuijotella taivasta tuntitolkulla ja silti tähdenlennot jäävät näkemättä...:)

Hi Ricardo Alves!
Gee, thanks...:)

Hei Mustis!
Itselläni kulkevat kiikarit mukana, samoin muu pakollinen rekvisiitta, sillä odotukset ovat usein pitkiä ja kylmiä. Ja kun taivaalla kiitä vaikka vain yksi tähdenlento, kaikki odotus palkitaan.

Tosin, nautin suunnattomasti taivaan katselusta, vaikka ilman tähdenlentoja tai muita avaruuden näytelmiä. Sen suuruudessa on jotain niin lohduttavaa, vapauttavaa, se antaa luvan päästää irti, ajatella ja löytää vastauksia kysymyksiin.

Se taitaa olla niin lähellä meditointia kuin ihmisellä vain on mahdollista olla, ilman ajatuksia ja kuitenkin maan pinnalle palattua, mukana on iso joukko vastauksia...:)

Hei Aili-mummo!
Onneksi tuli seuraava, seuraavia kertoja ja pääsin vapisemaan onnesta kallioilla. Uskomaton kokemus joka kerta...:)

Hei Ari!
Aukenihan se, kunnolla ja öitä tuli lisää, varmasti tulee vielä lisää sillä tähdenlentoja voi nähdä muulloinkin kuin elokuussa Perseidien parven välkkyessä taivaalla...:)

Hei Birgitta!
Kyllä, tähdenlentojen odotus on aina kiihkeää, tosin seurailen myös muulloinkin yötaivaalla esiintyviä näytelmiä.

Toivon, että todella näet tähdenlennon, useammankin, sillä se tunnemaailma sen jälkeen on aivan uskomaton, melkein puhdistumiseen verrattavissa oleva kokemus.

Ja kyllä minä näinkin tähdenlentoni, useita ja useina öinä ja aamuöiden tunteina...:)

Hei Kaarnikka!
Huomasin blogissasi vieraillessani, että olitpa ehtinytkin pidemmäksi aikaa merenrannalle. Sekin on kaunis kokemus...:)

Hei Hietatar!
Itsekin pääkaupungissa asuvana koen valosaasteen häiritsevänä ja siksi sinnittelen yö yön jälkeen kallioilla. Ja ymmärränpä hyvinkin sen, etteivät ihmiset useinkaan tuijottele yläilmoihin. Taivas asutuskeskusten yllä on erilainen kuin asumattomilla seuduilla. Mukavia elokuun iltoja myös sinulle...:)

Hei a-kh!
Jep, olisi paha jos aurinko ottaisi esimerkkiä tähdenlennoista. Enpä taitaisi istuskella kallioilla tuijottelemassa taivaalle, enpä totisesti...:)

Hei Una!
Olen välillä saanut raahattua ystäviäni kallioille tuijottelemaan yötaivasta. Näiden viikkojen aikana yksi ystävistäni näki tähdenlentoja, mutta ei tuntunut kovastikaan kolahtavan. Olemme niin erilaisia, se on rikkaus ja joskus erottava asia.

Kieltämättä, olisi kerrankin mukavaa että mukana olisi joku, joka olisi yhtä lailla haltioissaan tähdenlennoista. Olen aina tuntenut itseni omituiseksi sen takia, että olen ainoa koko laajasta ystävä- ja tuttavapiiristäni, joka notkuilee luonnossa ja kallioilla...:)

Hi Felisberto Junior!
My wishes came true. I saw lots of shooting stars and you can only imagine how happy I was. And you're right about Julee Cruise, her music is just something incredible. Thanks for visiting and for your comment. Take care...:)

a-kh kirjoitti...

Muistuupa mieleeni, kun Vantaan Hiekkaharjussa viljapellon laidalla makoilin yksin makuupussilla ja tuijotin taivaalle. Mitään en toivonut, sillä käsitykseni mukaan toivoa voi vain jos yhtaikaa toisen kanssa näkee saman tähdenlennon.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
hmm, niinhän se taitaa olla, kaksi toivomassa. Onneksi en sitten tyrinyt tuotakaan sanontaa, tyriminen näissä "viisauksissa" kun tuntuu kuuluvan tapoihini...:)

a-kh kirjoitti...

Tiedä vaikka molemmat toivoisivat toisensa hemmetin kuuseen.

Ronja kirjoitti...

Moi! Rakastan tapaasi kirjoittaa, ja mietinkin, että olisiko sinulla kenties kiinnostusta alkaa kirjoittaa nettilehteä? Kyseessä on uusi nettilehti Nollapiste, jota itsekin olen alkanut kirjoittaa. Saisit aikaan tosi kauniita tarinoita, vaihtelua lehteen! :) Jos kerrottavaa ja innostusta piisaa, niin haepa ihmeessä! http://www.nollapiste.net/etusivu

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Rikissa!
Arvaapa vain läikähtikö kommenttisi... Voi tsimppu sentään, olen aika pahuksen kiinni muutamassa projektissa ja nettikirjoittelu on väkisinkin jäänyt lapsipuolen asemaan. Kunhan saan raivattua aikaa, mietiskelen asiaa, nyt jotenkin olen vain sellainen aikatuhlari, että olen sekoamaisillani pitseihini...:)