BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 25. elokuuta 2012

Ihmeellisiä aamuja ja öitä, taivaalla kiitäviä tähtiä...

Tähdenlennot taivaalla eivät taipuneet helpolla silmille havaittaviksi valovanoiksi, eivät vaikka kuinka monta yötä ja aamuyötä niitä odottelin, kylmyydessä värjöttelin ja vartioin taivasta väsyneillä silmilläni. 

Kunnes yhtenä yön tuntina taivas repesi, lennätteli meteoreja kiivaasti ja haltioituneena vain katselin niiden kiitoa taivaan kannella, muistamatta kuvata.

Alex Ruiz

Se yö alkoi samankaltaisilla  pilviverhoilla kuin tähdettöminä öinä aikaisemmin, tiukasti kiinni vedettyinä, valosaasteen värittäminä, lupaamatta mitään. 

Elokuinen yö kutsui kallioilla istujaa ja kuin vanhasta tottumuksesta kiipesin korkealle, puista kiinni pitäen, valmistautuneena pelkkien pilvien katselemiseen...


Illan ja sydänyön jälkeen, aamuyöllä noin kello neljä, taivas oli kirpeän kuulas, puhdas, yönsininen ja raikas. Vielä en antanut periksi, en. Kohdistin katseeni kauas, ylös tähtiin ja toivoin tähdenlentojen kipinöivän esiin.

Ja ne tulivat, nopean hetken ajan, kiitivät yhtenä isona ryppäänä kaukana, tuskin silmin erotettavissa, mutta kuitenkin. Siellä ne erkanivat toisistaan, lähestyivät maata, katosivat.


Taivas valaistui ja hajosi, eheytyäkseen jälleen kunnes se lopulta jätti verhonsa levälleen ja taivasnäytelmä saattoi alkaa uudelleen.

Kallioiden äänettömyydessä eksynyt tuuli etsi paikkaansa ja taivaalla tähdenlennot syöksyivät kiihkeästi, nopeaan...


Takamuksen alla muovipussiin hätäisesti tungettu tyyny, repussa termospullo, kamera ja jalusta. Mitä muuta ihminen voi tähdenlentojen yönä mukaansa toivoa...

Se oli niin pakahduttava tunne että ajatuksissa vilahti kysymys, voiko yhteen ihmiseen mahtua onnea niin paljoa kerrallaan.


Ja minä olin kuin yhtenä tähdenlentona, mukana kiirehtimässä, välkkymässä kymmenien muiden joukossa, niin vapaana, nopeana ja onnellisena.

Ja miten minä vapisin paikallani, katse kohdistuneena taivaisiin. Joskus, joinakin mieleltä anastettuina hetkinä toivoin, että joku jossakin olisi jakamassa kanssani näitä huikaisevia hetkiä, jolloin olin melkeinpä irti itsestäni.



Itseä suurempi tunne silmien edessä tapahtuvan valonäytelmän keskellä oli hetkittäin pyhä, koskematon kuin viileä suoja ympärilläni. Kykenemättä liikkumaan, olemaan paikallaan, vain katselemaan ja hengittämään samaa ilmaa...

Tähdenlentojen aikaan en lausunut toivomustakaan ja siksipä minulla oli kaikki aika vain nauttia ja keskittyä silmieni edessä esitettävään ainutlaatuiseen näytelmään...


Eräänä toisena tummanpuhuvana yönä tarkkailin taas taivasta, pilvetöntä ja tumman samettista. Ja hetken odoteltuani, katse ylös kohdistettuna, näin ensimmäisen välkkeen jota seurasi eriaikainen sarja sinkoilevia valonauhoja kylmän valkoisesta vaaleaan keltaiseen, eripituisia ja värisiä,  nopeita.

Muistan, miten jo pienenä tyttönä rakastin tähdenlentoja, tummia öitä ja yksin kallioilla istumista. Niiden mukana sain paeta, kauas ja kovaa, kiitäen taivaalla yhden valaisevan hetken, sammuakseni kokonaan...


Niiden kylmä maailma oli sama kuin omani, ne kulkivat taivaalla yksin, palaen puhtaasti...


Ei kahta kysymystäkään siitä, mikä musiikki soi korvillani kirjoittaessani tekstiäni yöllisistä tähtinäytelmistä sametinsinisillä kylmänkipeillä taivailla...



Kaikissa selaimissa video ei välttämättä avaudu sitä napsauttamalla. Mikäli haluat kuunnella kappaleen suoraan YouTubessa, linkki kuuntelu- ja katselukokemukseen tässä

Itse taltiointi on avaamisen arvoinen, Sivert Høyemin musiikki vie mukanaan, tämä kappale erityisesti...

17 kommenttia:

ricardo alves / são paulo,brasil kirjoitti...

insane and cosmic!!!

Arnoya Ari kirjoitti...

Onni on etsiä onnea sillä etsivä löytää.

A kirjoitti...

Hienoa että sait tähdenlentokokemuksesi, Pitsit!<3333
Kiitos myös näistä jaetuista kokemuksista, upeista kuvista ja musiikkividosta!

Ihanaa viikonloppua sinulle!<33333

Vikki kirjoitti...

Tässä katsoessa ja lukiessa tekstejä tuntee itsensä aika pieneksi piipertäjäksi :)
Mutta NAUTIN ihan valtavan paljon tästä kaikesta, KIITOS!

Hietatar kirjoitti...

Oma pienuus nousi Minullekkin mieleeni tämän huikean tähtitaivaan alla.
Pimeässä valokuvaaminen ei olekkaan ihan helppoa.

Toi muistoja mieleeni lapsuudesta. Pimeinä iltoina nukkumaan mentyä, katsoimme sisareni kanssa taivaalle, näkien siellä kaikenlaista. Tähdenlentoja bongattiin ikkunasta, sekä ulkona liikkuessa.

ps.musiikki video ei toimi, enkä linkilläkään päässy nauttimaan.
Palaan vielä katsomaan.

Pitsit sekaisin, blogissani on tunnustus Sinulle. Tervetuloa!♡

Hietatar kirjoitti...

Joku katko oli...
Nyt toimii. Kiitos!:-)

kaisu marjatta kirjoitti...

kuvat tukevat hyvin tunnelmaa. Ihmisen pienuus tähtien alla tulee hyvin esille

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Hello :)) Thanks for popping over to say *Hi*, Yes the season has gone by quickly as always. I must say I am looking forward to it being cooler. It was so Hot! this year......., well, not quite sure what your post is about because the translator didn't come up :((, well that's ok, because recently someone visited me and when I went to return the visit, I found I couldn't understand their blog. I went to copy the link for the translator from my blog to give to them, and found the translator had Disappeared from my blog ??!?? :\
Anywho I gather we are talking Stars,,,,, I jus love the Nightsky...... the only bad thing is..... the clearest nightsky is always in the Winter ..... *Brrrrrr* ....lol Well end of month is a Blue Moon ;))

Hugs & Kittie Kissez to you & the Boyz :)) ^.,^ ♥♥xoxo♥♥

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Dear Angel,
I do know very well the problem with my texts. My writing style does not bend into any kind of translator in use, they just get nuts with the words I write. Anyway, you tried and that is a lot. And yes, it had something to do with stars, shooting stars to be exact.

You know, it is again the time of the year the streets and paths are all mine, nobody else walking on the beach, woods and I'm able to sense all the changes in nature, happening so quickly. I just love the deep and dark smell of fall. Lots of hugs and all of that from my rascal guys to your four legged friends out there. Take care and hugs...:)

Birgitta kirjoitti...

Ihanaa, ihanaa, ihanaa <3

Sarppu kirjoitti...

Kaunista, yöt ja tähdet ovat jotenkin niin jännittäviä. Tähdenlento puolestaan kiehtova ja niin harvoin osuu silmään, kyllä sitä pitää oikein etsiä. Ja vain etsimällä voi löytää :) OIkein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle toivotaan enemmän paistetta kuin sadetta.

Lydia kirjoitti...

My visits to your blog are among my most pleasurable moments. This glorious post! Oh my, we are both star lovers. My husband and I went to the annual star party when the Perseid meteor happened this summer. It was in a large dark forest so we had no light pollution. There were many telescopes around the grass to see clusters, etc. (I am in love with Andromeda.) As we stood there I saw the HUGEST shooting star I have ever seen in my life! My husband was looking in another direction, but a woman standing next to me gasped in awe with me! We knew we had seen something very special. It looked like the one you show in your post flying through the sky.

Thank you for the wonderful video also. I have never heard of this group...all new to me and now I will go to youtube and google to hear and learn more. Such beautiful music for this perfect post!

Happy September to you.

Eko kirjoitti...

Hienoa ja kaunista...
*Yöllistä-Runoutta*.
Kiitos vierailuista Eko

Roscio kirjoitti...

Parole ed immagini si fondono in maniera potente immergendo il visitatore in un mondo surreale. Ciao

a-kh kirjoitti...

Täällä ollaan vielä elokuisissa tunnelmissa.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Ricardo!
Well, that was huge, as for a comment. I liked it, thanks...:)

Hei Ari!
Niinhän se on ja voit olla aivan varma, että etsiskelen sitä niin maan perusteellisesti. Ilmeisesti ainoa toivo löytää onnea on meikätyllerön kohdalla se, että törmään siihen vauhdilla ja lujaa ja sitten vasta tajuan missä mennään. Naama ruvella ja pitsit sekaisin ja ihmetellen, että mikä minuun oikein iski.

Onni on harvinaista herkkua, mutta ei niin harvinaista etteikö meillä kaikilla ole mahdollisuus siitä nauttia...:)

Hei Aili-mummo!
Voi että, niin olen öisin ja aamuöisin lennellyt isoa taivasta ihailemassa, nuuskinut jokaista kohdalle osunutta tuoksua, tarkkaillut syksyn kulkua luonnossa ja nauttinut aivan mahdottomasti.

Ja kaiken elämisen, kiireen ja muutosten keskellä on yksi onnellisuuden pyhättö, joka ei koskaan petä. Se on luonto kaikessa suuruudessaan ja suurenmoisuudessaan.

Upeaa alkanutta viikkoa sinulle...:)

Hei Vikki!
Pieniä piipertäjiähän me kaikki olemme. Luontoon suorastaan hukkuu ja syksy tuli nopeana ja sykkivänä kuin myrsky, joka hetkessä muutti sään ja luonnon aivan toiseksi. Kyllä siinä vauhdissa itsensä tosiaan pieneksi tuntee, onneksi...:)

Hei Hietatar!
Pimeässä kuvaaminen ei todellakaan ole helppoa. Kyllä olen erinäisenkin manauksen päästänyt suustani ja turhautuneisuuden kyyneleen virtaamaan poskellani. Joskus vain kuvat onnistuvat ja joskus menee niin päin sysimustaa männikköä, että kuvaajan parkumisella saisi vuorenpeikonkin juoksemaan karkuun.

Jollakin tavalla nautin suunnattomasti siitä, että voin olla pieni suuren taivaan alla. Se on turvallista ja kaunista, äärettömän puhdistavaa, asiat loksahtavat kuin itsestään oikeisiin mittasuhteisiinsa ja tällaiselle ruutipipolle se jos mikä tekee hyvää.

Kiitos, kiitos tunnustuksesta. Kuten jo varmasti huomasit, elämä otti kiinni ja pyöritti suloisen sekaisesti Pitsiä ja tuli suunnittelematon tauon paikka. Kunhan taas pääsen ajan tasalle, hilppasen blogeihin lukemaan, nauttimaan, riehumaan ja kuullostelemaan...:)

Hei Aikatherine!
Kiitos, itsellenikin kuvat ovat iso osa kokonaisuutta ja vietän melkoisesti aikaa kuvia valitessani, jotta ne sopisivat tunnelmaan jonka haluan kirjoituksillani luoda. Kerrassaan hienoa kuulla, että onnistuin kuvavalinnoissani. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle...:)

Hei Birgitta!
Odotahan kun pääsen lueskelemaan sinun blogiasi, nauttimaan ja keinumaan sanojen aalloilla. Silloin kyllä juopottelen ison kupin teetä ja otan rauhallisesti. Perästä kuuluu...:)

Hei Sarppu!
Totta puhut, tähdenlennoissa vain on jotain sitä, outoa ja salaperäistä, kaunista ja nopeasti kiitävää.

Vaikka olen elämäni aikana nähnyt tähdenlentoja paljonkin, en koskaan väsy niiden katselemiseen. Ja totta sekin, että vahingossa niiden näkeminen ei ole kovinkaan yleistä ja kyllä siinä erinäinenkin tunti tulee tuijoteltua taivaalle kunnes taivasnäytelmä osuu silmiin. Ja joka kerta se on vaivan ja odotuksen arvoinen.

Upeaa alkanutta viikkoa sinullekin. Eiköhän tuijotella taivaalle aina vähä väliä...:)

Hei Eko!
Kiitos sanoistasi ja nyt kun olen taas palannut ruotuun, käyn ihastelemassa sinun kuviasi ja ihmettelemässä mitä sinä olet sillä kertaa keksinyt. Pääset aina yllättämään...:)

Hei a-kh!
Jep, pääsi elokuu vähän venähtämään. Ja sitten suoraan lokakuuhun ja heti rähinätekstillä takaisin. Odotahan kun pääsen seikkailemaan sinun blogissasi ja päivittämään yli 6 viikon kuvasaaliisi. Vähän hirvittää, sillä aloit lataamaan sellaisella vauhdilla kuvia, että mahtaako edes yksi viikonloppu riittää. No, se sitten nähdään...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Lydia!
I just loved to read your comment. It is exactly what I want to tell with my writings. And I'm glad you had your moment with shooting star. Somehow they fly straight to our hearts and stay there comforting in sadness and when struggling with life's surprises.

And yes, Sivert has a great voice. It is almost impossible to understand that so few people know about his music and I'm glad if even one of the visitors in my blog find his music and wants to listen more of it.

Ciao Roscio!
Ti ringraziamo per il tuo commento bella sul mio blog. Sarò una visita di ritorno in un prossimo futuro ... :)

Hi Chris!
Thank you for visiting my blog. I visited the International Directory Blogspot blog via the link you gave me and I noticed that the majority of European countries are represented there. Finland was missing, but probably not for very long.
The idea of your blog is great and certainly well-suited to those blogs which are looking for many readers. Finnish language makes its own demands, and even Google Translator is in trouble with the Finnish language. My writing style is so distinctive that the translator cannot make it out. This is also the reason why my content appears mainly to Finnish-speaking readers. Take care and hugs...:)