BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 22. maaliskuuta 2012

Pirskatti, kuvapalvelin nurin TAAS...

Voi itkujen itku ja kiroilujen kiroilut. Nyt tekisi mieleni kirjoittaa vain kirosanoja kirosanojen perään. Kuvapalvelu tömähti nurin ja kauhulla, tukka pystyssä, odottelen joudunko taas kerran poimimaan kuvan kerrallaan blogiin takaisin.

Sähköinen maailmamme on haavoittuvaisempi kuin koskaan ja haavoittuvaisemmaksi se tulee rakentumaan. Virtuaalimaailmamme ilmestyy ja katoaa yhtä mystisesti kuin sähköinen raha, jonka määrää ei kukaan enää kykene ennustamaan.


Nyt istun tumput pystyssä ja odottelen hetken mitä tuleman pitää. Jos mitään ei tule eikä mikään pidä, on vielä  kiukun käryt hiuksissa savuten etsittävä uusi kuvapalvelin tai jokin paikka, jossa kuvat eivät katoa virtuaalimaailmasta kuin Atlantis aikoinaan muinaistarujen maailmasta.


Ymmärrettävistä syistä olen vihainen, kärttyinen ja kiroilen...

Istun lattialla parkuen ja itseäni hiuksista repien. Todella "kypsää" ja aikuismaista käytöstä, mutta joskus tilanteet vain, varsinkin toistuessaan, saavat ihmisen kerrassaan tolkuttomaan tilaan.

Toivottavasti ei kukaan läheisyydessäni juuri nyt mainitse sanaa "kuvapalvelin", sillä reaktioni voisivat yllättää itsenikin...

6 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Minähän olen sen sata kertaa sanonut, että elinikäodotteeni on 99,9 vuotta, mutta tekniikka ja etenkin sen toimimattomuus tappaa minut paljon ennen sitä.

Nyt vain reippaasti kamera käteen ja kuvaamaan;-)

A kirjoitti...

Moi Pitsit!

Sinulla on noita käsiteltyjä kuvia, joten vahinko lienee vielä suurempi, jos kuvat todella katoavat. Toivotaan ettei enää satu vahinkoja, ne kyllä hatuttavat ihan oikeasti;/

Parempaa loppuviikkoa sinulle, Pitsit.<3

Asta kirjoitti...

Hatuttaa puolestasi aivan vimmatusti!

Eko kirjoitti...

Joopajoo...
Kyllä sitä kaikkeen voi varautua - miten? - täällä sähköisten bittien maailmassa.
Huiskis vaan ja jokainen kuva ja teksti on häipynyt bittien 'manalaan'.
Hiilihanko-mies niitä sitten siellä hämmentelee.
Olenki yrittänyt varautua - olen ottanut kopion jokaisesta blogi-sivusta Microsoft-Wordille.
Toivotan parasta - pelkään pahinta...!

Liplatus kirjoitti...

Kauhea tapaus, hirvittää.
Empatiani Sinulle!

Joskus näitä kuvan katoamis vahinkoja itsellenikin sattunut, kylläkin pienemmässä mittakaavassa.

Palauttikin mieliini, pitää muistaa varmuuskopioida kovalevylle koneella olevaa.

En ole aikoihin muistanut kopioida blogia, pitäne sekin tehdä.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Leena!
Olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Jo pelkästään tämä raivoaminen lyhentää varmasti muutamia minuutteja elämää, puhumattakaan muusta tekniikan aiheuttamasta kiusasta. Kamera on pyörinyt kädessä, olen plumpsahdellut pitkin ojia ja kädet kohmeessa etsinyt kameran laukaisijaa... Kyllä se tästä...:)

Hei Aili-mummo!
Oli melkoinen kauhugalleria päässäni taas kerran, tammikuussa edellisen kerran. Kuvapalvelimet ovat melkoisen oikullisia paikkoja, mutta toinen vaihtoehto olisi oma serveri ja siihen en kyllä ryhdy. Onneksi en joutunut palautusruljanssiin, mutta läheltä taas piti. Itselläni on varmuuskopiota jos jonkinlaista, opin tammikuisesta sotkusta, mutta siitä huolimatta. Aina nämä kuvapalvelinongelmat koskettavat ja saavat minut ainakin suorastaan tolaltaan. Onneksi nyt on taas kaikki hyvin...:)

Hei Asta!
Kiitos, tässä päässä minä jo pureskelin hattujani ja olin tulla aivan sekopäiseksi. Uskot varmasti kun totean, että keksin suomen kieleen aivan uusia kironsanoja, melkoisen liudan...:)

Hei Eko!
Varmuuskopioita on täälläkin, monessa eri muodossa, ulkoisilla kovalevyillä, poltettuina ja pdf-muodossa, tekstitiedostoista puhumattakaan. Kun kuvapalvelin menee nurin, lohduttaahan se, että on varmuuskopiot, mutta simppu sentään mikä työ on nyppiä ne yksi kerrallaan takaisin opikeisiin kohtiin. Että ketuttaa sellainen. Onneksi nyt en joutunut tekemään kaikkea alusta, kuten kävi tammikuussa. Mutta kaikkeen täytyy näemmä varautua...:)

Hei Liplatus!
Kiitos empatiasta. Sille oli tosiaan käyttöä. Pahimmat painajaiset olivat toteutumassa, sillä tammikuisen ison rysäyksen jälkeen olen tukka pystyssä hirvitellyt seuraavaa rysähdystä. Tulihan se, pikemmin kuin odotin, mutta onneksi selvisin tästä shokista kuivin jaloin. Kuvat palautuivat paikoilleen enkä joutunut tekemään yksittäispalautuksia. Huh, kyllä se tästä, taas kerran...:)