Maaliskussa säät ja lämpötilat, valon määrä ja pimeyden syvyys ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen. Maaliskuuhun kulminoituu kahden vuodenajan taistelu vallasta, talven aika luopua ja taipua sekä kevään riemukas esiin ryntääminen.
Yöllinen taivas on näyttäytynyt milloin tähtikirkkaana ja huikaisevan kauniina, välillä pilvien peittämänä ja valosaasteen valaisemana värien leikkinä.
Joinakin öinä lumi on langennut maahan tiheinä hiutaleverhoina kun taas toisina öinä kostean tahmea, tiheä usva on pyyhkäissyt maisemalta sen selkeät ääriviivat, huitaissut likaisella rätillä yöllisen luonnon hiljaista kuvaa.
Ja kuitenkin, utuisuus läpäisee maiseman saaden siitä esiin enemmän kuin aikaisemmin. Umpihangesta vetisiin sohjolammikoihin, putoilevista jääpuikoista tappaviin piilojäihin.
Muutamien viikkojen ajan olen kävellyt luonnossa, pää keväästä entistä sekaisempana nuuhkinut tuulta ja talvea, odotellut varhaisten kevään merkkien ilmenevän niinkin vähäisessä kuin tuulessa ja sen tuoksuissa.
Umpihangessa loikkiminen on sekin tuonut omat mausteensa kevään odotukselle, jääpuikkohavaintojen tekemisestä puhumattakaan.
Kyllä, kevättä on ilmassa, välillä pienempinä ja välillä isompina annoksina. Pienen pienet muutokset, päivä päivältä väistyvä lumi, puiden rungoilta kadonneet jää- ja lumikuorrutukset.
Lintujen laulu ennen aamuviittä sekä ennen kaikkea valo ja sen lisääntyminen. Miten riemastuttavaa onkaan tajuta, että ulkona on valoisaa jo ennen puoli seitsemää ja luonnossa täysi tohina meneillään.
Muutamien viikkojen aikana myös oma mielentilani on muuttunut yhä enemmän ja enemmän kevättä enteileväksi. Olen juuri niin sopivasti sekainen, levoton ja pitelemätön, että mikään ei paremmin voisi olla merkkinä keväästä, valosta ja lintujen laulusta.
Viimeisen kolmen viikon aikana olen myös syventynyt katselemaan taivasta, odottanut sen yöllistä avautumista innokkaan odottaville silmille, revontulten ja planeettojen näytelmää yksinäiselle katsojalle, jäisillä kallioilla seisoskellen.
Yön on arvoituksellinen seuralainen ja taivas sen oikukastakin oikukkaampi suojatti. Se ei aukea käskystä, toimi toiveiden mukaan eikä odotuksista huolimatta repäise pilvistä esirippuaan
Eräänäkin yönä tuijottelin jääpuikkojen välistä samettisen tummansinisellä taivaalla kasvavaa kuuta ja ikuistin jääpuikkojen salaperäisen terävää kirkkautta kylmää valoa vasten.
Auringon säteet ja lämpö tunnustelivat vielä talvesta arkaa ihoa ja olemuksessa oli havaittavissa pientä levottomuutta. Paikallaan oleminen on entistä vaikeampaa...
Jääpuikot, huikaisevasta kauneudestaan huolimatta, ovat kuin hain hampaat, tiheitä, teräviä ja äärettömän tappavia. On kuin niiden kauneuteen sisältyisi aina vaaran uhka.
"Katso meitä kaukaa, ikuista meidät miten haluat, kuvina, sanoina, musiikkina tai maalauksina, mutta älä, älä missään tapauksessa tule liian lähelle..."
Yön jäiset maisemat eivät taipuneet kuviksi kameran muistikortille, vastahakoinen maisema väisti kaikki yritykseni ikuistaa mieleni syvyyksiin piirtyneet sadunomaiset kuvat, ja turhautuneena turvauduin niihin ainoihin linsseihin jotka eivät koskaan petä, silmieni verkkokalvoihin.
Päivällä nuo samat, alati muotoaan ja kokoaan muuttavat, jääpuikot kimaltelivat auringon paisteessa, sulivat lämmön kosketuksesta ja muodostivat omalaatuisia reittejään sekä muotojaan...
Miten nautinkaan kevään tulosta, solisevista puroista, veren kohinasta suonissani, päättömistä ajatuksista ja ennen kaikkea valosta, huumaavan kirkkaasta valosta, joka vapauttaa tunteeni, ajatukseni ja olemukseni pitkästä pimeyden ajasta...
Alla olevan musiikin on säveltänyt Chuck Wild, mies jonka koskettimilta on lähtöisin monia sielunmaisemaa kuvittavia sävellyksiä Huikaisevimman kokemuksen saa suurentamalla videot koko näytön kokoisiksi ja sen jälkeen kaikki on vain suurta kosmista nautintoa.
Ne ovat matkoja halki universumin, kohti uskomattoman kauniita kaasupilviä rauhallisen musiikin siivittäminä. Levoton sielu saa rauhan ja nukahtaa musiikkiin...
Emme ole yksin, emme ole ainoat...
YouTubessa katseltavissa olevat videot on kuvittanut sunsty1e uskomattoman kauniilla koosteilla universumista, joka ei avaudu yöllisen kulkijan paljaille silmille, mutta näiden videoiden välityksellä on mahdollisuus matkustaa avaruuteen, uneksia ja kuunnella musiikkia, joka keinuttaa oman äärettömyytensä laineilla...
Säveltäjästä, Chuck Wild, löytyy enemmän tietoa miehen omilta sivuilta tai Liquid Mindin sivuilta