BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 17. syyskuuta 2011

Edelleen sama maailma...

Aamun kylmyys ja kosteus sekä värien yltäkylläisyys olivat melkeinpä typerryttäviä ja askeleet johtivat väkisinkin ja itsestään maarunskan valloittamille, tuttuakin tutummille ja rakkaille luonnon ja luontoon eläytymisen paikoille.

Taivas oli yhtä sininen kuin ennenkin, pöyheän pehmeät pilvijonot kiitivät taivaalla tuulen paimentamina. Kaikki oli kuin ennenkin, mutta ei sittenkään...


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Kylmä kosteus oli eilistä kylmempää, kasteen ja usvan pisarat kiinteämpiä ja kirkkaampia, aamun väri oli kolean kirkas ja upea.

Kaikkialla voimakkaana aistittava tuoksumaailma oli koleudesta kovempi, kylmän kosteuden koskettamaa.


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Ihmiset olivat maailmastani kadonneet, tiet ja polut hiljaisuuden kattamat. Vedin syvään henkeä, nautin aamun kulusta sisälläni, ihollani tuntuvista kostean viileistä ilman taputuksista poskillani.

Miten nautinkaan näistä hetkistä syksyisessä luonnossa, askelteni äänistä märillä lehdillä, hiekan rapinasta jalkojeni alla ja petollisten liukkaiden kivien sammalpäällysteiden varottavasta vihreydestä...


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Other Wallpaper

Aurinko oli jo korkealla, paistaen terävästi silmiin. Sen väri oli kalpean haalistunut, kova ja paljastava. Oli kuin aurinko kalpean terävillä säteillään olisi halunnut näyttää todellisen maailman, nauraa ihmisen järjettömyydelle ja sille, miten helposti kesän keltaisempi värimaailma loi valheellisia illuusioita, joihin ihmiset niin helposti lankesivat.


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Forests Wallpaper

Nojasin kevyesti männyn hilseilevään runkoon, tuntien sen pehmeän kovuuden, samanaikaisesti kuunnellen puiden pauketta tuulessa, naksahduksia ja taipumisen suhinaa.

Lehtien havina hyväili korviani, hellien ajatusten lentoa mieleni metsissä. Luovutin menneiden aikojen kauhtuneet kummitukset syksylle, vapautuen turhasta painolastista tämän hetken elämässä.

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Photography Wallpaper

Närkästyneenä touhuava piskuinen orava katseli vähän väliä mäntyyn nojailuani. Mielessäni käväisi, että olinko valinnut oravan oman puun ajatusteni lennättämisen paikaksi, vai olinko vain muuten liikaa sen maailmassa.

Sillä hetkellä oravan närkästyksen kohteena oleminen ei liikuttanut minua vähääkään, ei edes se, että myös lintujen napisevat äänet ilmoittivat minun olevan liikaa, tuovan ihmisen maailman liian lähelle, olevan varaaksi siellä eläjille.


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Forests Wallpaper

Sienten monilukuinen joukko kansoitti kankaat ja piiloutui aluskasvillisuuden alle. Toinen toistaan kauniimpana ja herkullisempana, tuntemattomuuden peitossa lymyilevää myrkyttäjää ja herkkusuun aarretta, toistensa läheisyydessä, suloisessa sekamelskassa keskenään.

Tietämättömänä voin vain tarkentaa kameran objektiivia, tallentaa värejä ja muotojen moninaisuutta talven varalle. Sienten tuoksu tuntui voimakkaana, kosteus oli sivellyt niiden pinnan himmeän kiiltävällä kalvolla ja värit toistuivat sen vaikutuksesta moninkertaisina.


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Mountains Wallpaper

Luonnon äänimaailma oli vähäisempi monien lintulajien poismuuton vuoksi. Jäljelle jääneet siivekkäät olivat kuin menneen kesän kaikuja, vaimeampia ja vähemmän.

Hämmentävän erilainen vierailu luonnossa oli päättymäisillään ja jäin miettimään kaikkea kokemaani. Mikä oli niin erilaista, mikä muuttunut kokonaan ja mistä ei ollut enää jälkeäkään? Ehkä vasta tänään todella tajusin kesän ja syksyn vallanvaihdoksen, jälkijunassa ja pitkällä viiveellä, mutta viimeinkin.


Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Fantasy Wallpaper

Ja maailma oli edelleen samanlainen, mutta kuitenkin niin erilainen... 

13 kommenttia:

Liplatus kirjoitti...

Hyvältä tuntuu lukea tekstiäsi, hetkiä luonnossa. Kuvat lisäävät tenhoa.
Tässä riittää koettavaa vielä toistekkin luentaan.

Ehditkö käydä blogissani, on Sinulle asiaa.

Eko kirjoitti...

Hienosti soljuu syksyinen tekstisi...
Tuolla järven rannalla kuljeskellen voin yhtyä syksyiseen tunnelmaan.
Muutama sadepisara - sateenkaari taivaalla ja sanoin kuvaamaton erämaan tuoksu...
Ei sitä osaa oikein kuvata kameralla...
Usein olen kuitenkin yrittänyt....!
Viikonloppu terveisin....

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Ihanat tekstit ja kuvat ja nordman!

a-kh kirjoitti...

Sama maailma, jossa ei voi kahta kertaa astua samaan virtaan. Edellisellä metsäretkelläni suppilovahverot jäivät odottamaan poimijaansa. Ehkä joku ehtii ennen minua.

JUAN FUENTES kirjoitti...

Tus fotos parecen salidas de un cuento de adas

Saludos

arleena kirjoitti...

Sanat ja kuvat, hienoa yhdessä.

Hallatar kirjoitti...

Näin se menee. Syksy ihan väkisin taas saapus...

Asta kirjoitti...

Myönnettävä on, totta turiset!
Sellainen ihanuus se syksy on. Ots lauleli ammoin kuvaavasti sen selkeän paradoksin: Kaipuun syömmeen syksy toi mulle,onnen tunteen ihmeellisen.
Tänä aamuna sait kuitenkin naurunsaranat vinkumaan tuolla Nordmanin videon kuvakerronnalla. Hyvät hyssykät, olin jo aivan unohtanut. Kiitän lämpimästi!

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.CREO Que nos parecemos en nuestras fantasias e elucubraciones.



Gracias por tu visita y comentário

Abrazos

A kirjoitti...

Syksy on maaginen vuodenaika; maaginen on myös blogisi, Pitsit sekaisin<3

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Liplatus!
Hilppasin blogissasi ja jätin viestiä kommenttiosaan. Kiitosta ja kumarrusta kaikkien heilahtelevien pitsikasojen voimalla. Taidan taas seota niihin oikein kunnolla, mutta onpahan tuttu olotila...:)

Hei Eko!
Niin, luonnossa ei vain voi koskaan kuljeskella liikaa. Aina sieltä löytyy uutta nähtävää ja aistittavaa ja mikä parasta, harvemmin kohtaan ihmisiä. Luonto ja siellä liikkuminen ei taida oikein olla muodissa...:)

Hei Pia!
Kiitos ja Nordmannia on tullut kuunneltua erinäisenkin kerran. Video kieltämättä on kuvitettu aikakautensa tyyliin, joka nyt voi herättää jonkin verran hilpeyttä, mutta siitä huolimatta, toimii...:)

Hei a-kh!
Pahus, tunnistit ja jätit suppilovahverot poimimatta. Nyt voisin jopa rähistä, mutta pitsillisenä henkilönä en rähise, mutisen...:)

Hola Juan!
Gracias, y tienes razón que se ven en nuestras fantasías, pero eso es exactamente lo que se trata la vida, para que las fantasías se hacen realidad ...:)

Hei arleena!
Kiitos, luonto jotenkin vain saa sanat tulvimaan...:)

Hei Una!
Näinhän tuo taas tulla tupsahti, saapui melkoisesti keikkuen, palauttaen välillä kesän muutamaksi päiväksi ja sitten taas syöksähti takaisin estraadille...:)

Hei Asta!
Jeps, Nordmanin video taisi olla aikanaan melkoista kuvakerrontaa ja nyt kun sitä katselee, tulee mieleen melko lempeitä ajatuksia. Nykyisin olisi kuvituksena ollut jotain paljon vikkelämpää, dramaattisempaa ja kenties vaatteettomampaa kerrontaa, joten ehkä tuo vanha kuvakerronta sittenkin sopii lauluun paremmin...:)

Hei Aili-mummo!
Kiitos, luonto vain saa jollakin mystisellä tavalla koko olentoni värähtelemään, siellä saan kasattua rikki menneen ehjäksi, löydän vastaukset lukuisiin kysymyksiini. Luonto on niin tärkeä ihmisenä olemisen ja opettelemisen perusrakennusaine, että en voisi kuvitella eläväni ilman sitä...:)

seijastiina kirjoitti...

Mukavaa kerrontaa taas kauniitten kuvien kera. Syksy on kauneimmillaan, vaahterat punastuu.
Iloista syksyä!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei seijastiina!
Kiitos, mukava nähdä sinunkin palanneen maisemiin. Kesä oli nopea ja kiihkeä ja nyt syksyn mukana ihmiset ovat palailleet blogiensa ääreen. Syksy on tosiaan kauneimmillaan, vielä joudun näköjään vaahteroiden punastumista odottelemaan. Kovasti saidasti syksy on niitä väritellyt...:)