BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

tiistai 30. elokuuta 2011

Kiduttavan kaunis kuolema...

Kesän ja syksyn taitekohdassa, tuulten sekoituskattilassa, kun ilmassa tuoksuvat vielä kesän viimeiset kukkivat tuoksut yhdistyen hiljalleen syksyn kosteisiin, painaviin maan tuoksuihin, aamuöiset kävelyt ohjautuvat kaikille niille paikoille, joissa olen tarkkaillut kesän runsaan värikästä puhkeamista, kukoistusta ja vihdoin vähitellen hiipuvaa lakastumista.


Omenapuissa oksat kannattelevat runsasta satoaan, mutta salaisessa puutarhassa hoitamattomiksi jääneet vanhat puut jaksavat kantaa enää pieniä ja rupisen kirjavia hedelmiä. Vadelmapensaat ovat tuottaneet satonsa, osa käpristyneistä vadelmista kuivuu oksissa kiinni, osa on jo matojen ruokana.


Luumupuissa herkullisen keltaiset luumut jatkavat kasvuaan, kunnes jonain aamuna käyn poimimassa salaisen satoni, istuen ajasta rapautuneella, kasvillisuuden peittämällä kivijalalla, luumuja syöden ja mietiskellen.

Luumusato ja sen korjaaminen on jo usean vuoden ajan kuulunut perinteisiini, ja sadonkorjuun aamu sinetöi lopullisesti syksyn saapumisen.


Nokkoset ovat kasvaneet jättiläismäisen suuriksi, alalehdet muistuttavat hirviömäisiä päitä ja katulampun kelmeässä valossa päillä on havaittavissa irvokas, jopa häijyn ilkeä irvistys.

Osa lehdistä on muuttanut värinsä kalvakan keltaisiksi, joissa on häivähdys vihreää enää siellä täällä, osa taas on likaisen vihreää, kosketettaessa pinnaltaan pölyisen nihkeitä.
´

Heinien korret loistavat himmeän mattakultaisina, taipuen jäykästi tuulessa ja horsman ihmistäkin pidemmiksi kasvaneet varret kihartuvat kuivasti nöyhdän keskellä.

Jättipalsamin runsaat rykelmät ovat hävittäneet altaan kaikki tutut kasvit. Palsamin kukat loistavat kauniin punertavina, mutta uuvuttavina merinä tutuilla kosteikoilla. Maisema on niiden myötä yksitoikkoistunut, vain palsamimerta ojien kantamattomiin...


Elämänlanka  hennon valkoisin kukin kiertää ennen niin meheviä ja runsaita pensastoja, lakoonnuttaen ne pitkiltä matkoilta tunnistamattomaksi viidakoksi.

Se tanssii outoja paritansseja vastentahtoisten kumppaniensa kanssa, muodostaen holveja, tuulessa runsaina hulmahtelevia pilareita sekä valkoisin kukin kirjottuja vihreitä mattoja, joihin on punottu kuristavan  kaunis ja kiduttava kuolema.


Sienet nousevat kuin yhdessä yössä, uskomaton värien ja muotojen kirjo sekä tuoksujen vaihtelevuus, niin erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia, syötäviä tai syötäväksi kelpaamattomia, herkullisia tai tappavia, ainutlaatuisia ja matkijoita.


Pihlajat kantavat punaisina hohtavia, raskaita terttujaan, lehtien vähitellen etsiessä keltaista väriään... Värien runsaus ja syksyn viileä tuuli kulkevat luonnossa, käsi kädessä, ravistellen puiden lehtiä, välillä pysähtyen maalaamaan niitä...

Ja tuulten pyörteissä lehdet putoilevat kuin vihreän keltainen sade, hiljalleen maata koskien. Loppukesän vihaisenkosteat myrskyt repivät ennenaikaisesti vielä lehtitupeissaan sinnitteleviä, lähtöään odottavia lehtiä. Niin vaikea on luopua kesän vihreydestä, mutta syksyä on jo ikävä...


Vuodenaikojen vaihtelu jaksottaa vuoden sopivan pituisiin jaksoihin, joissa kaikissa on paljon nautittavaa, ainutlaatuista koettavaa ja joista yhtäkään en haluaisi jättää väliin, kokematta...

Viilenevät, pimenevät illat tekevät tilaa syksylle, kesän vaipuessa pikkuhiljaa takaa-alalle, syksyn jo valmistellessa työvälineitään, suunnitellen uusia, taideteoksiaan hetkessä. Alkaa uudesta vuodenajasta nauttiminen, aistimaailman tunnistaessa muutoksen...

12 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Jos junat kulkee niin tule poikeaamaan Noormarkun markinoilla.

Teuvo Noormarkusta

a-kh kirjoitti...

Olipa tuttuja opetustauluja.

Ostin eilen kriikunoita.

Vivaldi ehkä toistaa sävellyksissään itseään, mutta upeasti.

Pieni Nainen kirjoitti...

En osaa sanoa mitään, kirjoitat niin tyhjentävästi. Mutta halusin, että tiedät minun käyneeni täällä.

-Asta- kirjoitti...

Kaunista kerrontaa, joka maalaa mieleen syyskesän tunnelmat. Kaikki vuodenajat ovat ihania. Lempeän pimeän syksyn syliin on ihana käpertyä, muistellen kesän kirkkaita päiviä.

Minulla on myös luumupuu, jonka satoa saan pian maistella.

Leenamarketta kirjoitti...

Tuon sienitaulun tahtoisin, huikee.
Vuodenajat ovat kaikki omanlaisesti ihania - syksyyn vain on totutteleminen mulla, ensin se tuntuu pieneltä kuolemalta kun kaikki lakastuu, mutta kun siitä yli pääsen, niin odottelen ensilunta ja sitärataa kevättä jne.
Kaunista katseltavaa ja mukavan jouheaa luettavaa.

Sara kirjoitti...

Heips!:)

Käväisin eilen tänne kirjoittelemassa jotakin, mutta onnistuin tuhoamaan viestin ennen sen lähetystä... jälleen kerran. Mitään suurta et kumminkaan siinä menettänyt! :D Mutta kerronpa nyt että yritin ainakin... :)

seijastiina kirjoitti...

Oli taas hyvä olla täällä, kauniisti kerrottua kaunein kuvin. Rautatie vaahterain lehtien peitossa oli koskettavin kuva. Ihana tuo sinun salainen puutarhasikin ja elämän lanka, on kaunis, mistä kerroit, nimikin jo paljon puhuva ♥
Syksy on kaunis, haikea hyväsiti jättää kesälle, mutta syksy on syksy ♥
Kuuntelen seuraavksi tuon kipaleen, kun en muista.
Hyvää ,värikästä ja iloista syksyä!

seijastiina kirjoitti...

Tykkäsin Vivaldista, rentouttavaa ♥
Kauniit syyyskuvat ,oli ihana hetki minulla.

Arnoya Ari kirjoitti...

Salainen puutarha olisi paikallaa, tosin täällä ei vielä ole hajuakaan syksystä kesä vain jatkuu ja jatkuu :)

Teuvon kuvat-teuvo images kirjoitti...

Nyt on pitsit sekaisin minullakun kun bogini katosi eetteristä. Uusi blogi on kuienkin syntymässä, tervetuloa katsomaan ja kerro pitäisikö joku vanha juttu laitaa tähän uuteen blogiin.

Teuvo Noormarkusta

Sarppu kirjoitti...

♥ ihana ♥ tuo elämänlanka on mielenkiintoinen kasvi ja tuossa kuvassa vielä tuo harvinaisempi vaaleanpunainen muoto, joka kotoisin Siperiasta. Hento mutta niin sitkeä ja voimakas kasvi, mielenkiintoinen.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Teuvo!
Kuten jo varmasti huomaatkin, Noormarkun markkinat jäivät kokematta, mutta ehkä ensi vuonna.

Ikävä juttu muuten tuo Gmail-tilin katoaminen. Toivottavasti sinulla on varmuuskopiot blogistasi, kuvistasi ja teksteistäsi. Josta tuli mieleeni, että täytyypä itsenikin ottaa näistä viimeisimmistä varmuuskopiot. Gmail voi yllättää päivänä minä hyvänsä...

Hei a-kh!
Jeps, herra Vivaldilla on tosiaan taipumus toistaa itseään, mutta upeasti. Välillä tosin epähuomiossa menevät sekaisin päässäni, mutta mitä väliä, musiikki on tärkeintä.

Vai että kriikunoita, niihin en ole törmännyt vähään aikaan.

Ja noita opetustauluja olen keräillyt melkoisen määrän, siis kuvina en tauluina ja niitä on aina välillä mukava katsella...:)

Hei Pieni nainen!
Mukavaa nähdä sinut täällä päin, itse nautin sinun sanailustasi suunnattomasti, toivottavasti myös moni muu löytää tiensä sanojesi äärelle...:)

Hei Valokin värsyjä!
Kyllä syksyssä vain on jotain niin ihmeellistä. Ne tuoksut ja värit ja viileys ja alati muuttuvat puut. Lienen enemmän syksyn ihmisiä, vaikka en voi hyljeksiä yhtäkään vuodenaikaa, ne kaikki ovat upeita, omalla ainutlaatuisella tavallaan...:)

Hei Leenamarketta!
Nämä vanhat taulut ja piirrokset ovat myös lähellä sydäntäni. Niissä vain on jotain niin tolkuttoman kaunista ja upeaa. Ennen vanhaan panostettiin piirroksiin, nykyisin ei varmaankaan enää kukaan lähtisi moisia väkertämään...:)

Tere Sara!
Tosi tuttua, onnistun myös usein kadottelemaan tekstejä sekä kommentteja, mutta ei auta muu kuin joko jatkaa tai luovuttaa. Kyllä se siitä...:)

Hei Seijastiina!
Jeps, Vivaldi on aina kaunista kuunneltavaa. Muuten se rata-kuva on myös yksi suosikeistani. Siinä syksy esiintyy kauneimmillaan...:)

Hei Ari!
Kyllä se syksy sinnekin ehtii, jos ei muu auta, niin lähetän palasina sinne riemuksesi. Salaisen puutarhan luumut muuten ovat sitten pahuksen hyviä, johtuneeko sitten siitä, että ovat niin salaisia vai siitä, että ovat vain niin hyvä lajike...:)

Hei Sarppu!
Elämänlanka ja jättipalsami tekevät kaunista tuhoaan lähiympäristössäni. Maisema on jotenkin oudosti muuttunut, yksipuolistunut. Mikähän karkulaiskasvi käy seuraavaksi näiden kahden kimppuun...:)