BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 27. elokuuta 2011

Ja kyllä nyt hävettää...

Kesällä on erikoinen taipumus, kertakaikkinen kyky karkottaa ihminen tietokoneensa äärestä, kulkemaan ja kokemaan, nauttimaan ja unohtamaan, kaikkea suloisessa sekametelisopassa, jossa sattumia pulpahtaa koko ajan pintaan.

Kurinalaisuudesta ei ole tietoakaan, blogistan, mikä se olikaan. Hätäiset käynnit blogeissa riittivät kertomaan ainoastaan sen, että muillakin on muuta mielessä, mutta he sentään kertoivat sen, minä en. Ja siksipä täytyykin surkeana myöntää, että kyllä nyt hävettää, ja niin maan perusteellisesti.


Valo sulatti kovimmatkin kerrokset, paljastivat sen, mitä eniten peittelen ja teki entistä vaikeammaksi lymyillä varjoissa, yön pimeydessä, siellä missä pimeyttä ei ole.

Valoisat kesäyöt suorastaan härnäsivät muuttamaan päivärytmiä yöhön, juoksemaan pöpelikössä pää kolmantena jalkana, keräilemään mustelmia ja naarmuja, hyttysten pistoja ja kaikkien eteen lentävien hirviöiden purelmia.


Tämän vuoden alkukuukausista lähtien on elämä heittänyt eteeni melkeinpä koko kirjonsa, useita kuolemia, ihmissuhteiden uudelleen punnitsemisia ja lopuksi unohtamisia, ystävyyssuhteiden syvenemisiä ja uuden, tärkeistäkin tärkeimmän, upean ihmisen kohtaamisen, jota vieläkin ihmettelen.

Mutta myös paljon muuta, josta vaikenen...


Vain uuden syntymä on enää kokematta tästä uskomattomasta vuodesta, jolloin monet irrallaan lentäneet langat ovat löytänneet vastaparinsa, osan langoista jääden ikuisesti lentämään tuuleen, ohentuen aikojen saatossa hiljalleen...


Mielen illalliskutsuilla on vieraita jokaisesta tunnetilasta, eri kerrosten asukit ovat astuneet alas kerroksistaan, liittyneet yhteisen illallisen ääreen, tekemään tilinpäätöstä ja mahdollisia jatkosuunnitelmia, joissa päätetään ketkä jäävät takaa-alalle, keillä on voimassa oleva jatkokutsu huomiseen...


Ja ennen syksyn pimeneviä iltoja ja öitä punnitsen, mietiskelen ja yhteen vetelen, kaikkea sitä mikä on jo tapahtunut ja sitä, joka on aloittanut uusien tapahtumaketjujen punomisen.


Nyt palaan arkeen ja rutiineihin, aikatauluihin ja oman ajan "varastamiseen" normaalin elämän vaatimuksilta. Vielä en haluaisi, mutta en voi muutakaan. Elämä on myös arjessa, vaikkakin vielä, vähän aikaa, annan itselleni luvan nauttia hetken vapaana...

Ja muuten, lukemista tulee riittämään, sillä tottahan toki tutut blogit on päivitettävä ja luettava ajan tasalle. Ei tästä kesän vapaasta ja vallattomasta humputtelusta tule pääsemään helpolla, ei todellakaan, mutta onko tarpeenkaan.

Yllä oleva Bruce "The Boss" Springsteenin esitys on jatkoa kesän musiikkivalinnoilleni. Kävellessä voi mieli muokkata montaakin asiaa, ajatusten kulkiessa terävinä mukana, ja näinkin ne kertovat tarinaa...

12 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Oikein hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua Sinulle.

Teuvo Noormarkusta

A kirjoitti...

Moi Pitsit sekaisin!

Olet kyllä aika ahkerasti kirjoitellut täällä, joten ei minusta sinulla pitäisi olla mitään hävettävää. Kommentointi on asia erikseen, mutta sehän on ihan vapaaehtoista, ei kukaan aina kerkiä...

Toivotan sinulle, Pitsit sekaisin, oikein upeaa ELOKUUN viimeistä viikonloppua, ja mieleenjääviä kirjoituksia<3

Eko kirjoitti...

Ei mitään hävettävää - hieno on ollut kesä ja ilmat kuin 'linnun-maitoa'.
Elämä kulkee latuaan - tapahtumat tulevat ajallaan.
Suomessa on hyvä elellä - vuoden-aika on juuri vaihtumassa...!

Itse olen ollut kokolailla laiskana - vierailut ovat jääneet vähäisiksi.
Olen löhönnyt ja kuljeskellut kameran kanssa tässä ihan Mökki-ympäristössä.
Jos olet kokenut kaiken muun kuin uuden-syntymän - voin ilmoittaa että meillä ei ole ollut muuta kuin odotusta - uutta syntymää...!
'Neljättä-polvea' odotellaan.
Nohh... kyllä se sieltä ensikuussa ilmestyy...!
Hyvää viikon vaihdetta...!

Taiteelliset eväät kirjoitti...

On se tuo vihreän sävyinen jokikuva niin mahtava kun sinne pääsisi vaeltamaan. Lämmintä ja värikästä syksyä.

Sara kirjoitti...

Otsikkosi sai hymyn suupielilleni, niin hauskasti muotoiltu! :)

Itse lähinnä toivon, ettei kukaan lukisi minun kesän kirjoituksiani, sen verran hutaistuja tekeleitä olivat... :D

Mutta nyt sitten uudella innolla kirjoittamaan ja lukemaan, kesä on nyt valitettavasti vetelemässä viimeisiään...

Irja Viirret kirjoitti...

Voi miten ihanaa että olet löytänyt IHMISEN elämääsi!!!Kerro heti miten se onnistuu tässä karusellissa jota elämäksi kutsumme.. Itsekin yöihmisenä huomaan rytmin kääntyvän usein aivan päälaelleen, mutta onneksi jonkun sortin työ pitää elämää vähän kuosissa.. mukavaa syksyn jatkoa Sinulle pitsit ja kiitos tästä hienosta ja upeasta blogista, jossa vierailen aina kun aika antaa myöten sillä olen alusta asti viihtynyt ja kokenut jonkun sortin sukulaissieluisuutta täällä...

Arnoya Ari kirjoitti...

Löytää puu metsästä johon nojata, mitä muuta voi kesältä vaatia ;)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Teuvo!
Kiitos, kesän viimeinen viikonloppu oli todella kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Tieto siitä, että syksy availee jo ovia sai minut kulkemaan tutuilla paikoilla, tarkkailemaan syksyn vaivihkaista hivuttautumista maisemaan. Nyt alkaa uusi vuodenaika, josta taas pääsen nauttimaan täysillä...:)

Hei Aili-mummo!
Nii'in, kirjoitellut olen, sitäkin laiskanlaatuisesti, mutta eniten hävettää se, etten ole ehtinyt käydä lueskelemassa ja kommentoimassa tuttuja ja tärkeitä blogeja.

En vain ole malttanut, kun sisällä istumisen ja tietokoneella hääräämisen sijasta olen voinut valita ulkona liikkumisen. Nähdä kaikki luonnossa muuttuva kauneus, kaikkina vuorokaudenaikoina, se vain on vienyt kaiken ajan.

Palattuani sisälle olen ollut melkeinpä pakahtua kaikesta näkemisestäsi ja kokemisestani. No, nyt on arki taas alkanut ja pitää sovitella ulkona liikkumisia leivän hankkimisen kanssa.

Nyt muuten tulee kameraa rääkättyä todella paljon, kyllä sitä tuli tehtyä kesälläkin, mutta se syksyn uskomattoman kaunis värimaailma...:)

Hei Eko!
Nytkö on syntymän hetki jo tapahtunut viikonlopun aikana? Jos näin on, niin todella paljon onnitteluja, jos vielä edessä, edelleen paljon onnitteluja.

Niinpä, vuosi ei ole vielä ohitse, mutta paljon on tapahtunut ja ilmeisesti tapahtuu edelleen. Näinhän se elämässä on, välillä on suvantovaiheita ja välillä elämä kulkee todella lujaa.

Kesä on mennyt täälläkin enemmän kesään ja ihmisiin keskittymisessä, kommentoinnit ovat jääneet, samoin jopa vierailut tutuissa blogeissa. Se todella sai aikaan tämän häpeä-kohtauksen, mutta kyllä tästä tokenen. Syksy on jo, joten arki alkaa aikatauluttamisen ja niinpä sitten taas pyörähtelen tutuissa blogeissa...:)

Hei Markku!
Näinpä, noihin kuviin itsekin suorastaan vajosin ja mielikuvitus taas kerran leikitteli. Ja syksy, mikä värien loistava paletti. Loikkiminen luonnossa jatkuu, mutta pimeyden rajatessa vuorokautta, kulkemiset väkisinkin siirtyvät aamu- ja iltapainotteiseksi. Tosin, en minä yökävelyitä jätä... Upeaa syksyä myös ja tuotteliasta aikaa sinulle...:)

Tere Sara!
On kyllä tämä kesä mennyt melkeinpä täysin blogistanin unohtamiseksi. Olen kuitenkin päättänyt lukaista kaikki tutuissa blogeissa julkaistut kirjoitukset kesän ajalta ja kommentoida niitä tietysti myöhäisellä sytytyksellä.

Kesä nyt vain oli niin koettava kokonaan. Syksy taas tuo omat upeat kokemuksensa, mutta ne eivät välttämättä ole yhtä kokonaan valtaansa ottavia, luonnon suhteen nimittäin.

Sen, mitä olen hätäisesti blogissasi piipahtanut, sanoisin että älä ihmeessä työnnä päätäsi pensaaseen. Ne ovat kirjoituksia, joissa on ollut todella miettimistä antamista asiaa...:)

Hei Mustaleski!
Hmm, joskus kun tapahtuu paljon ja silmät eivät oikein näe ja havaitse, pysähdys tekee terää... Silloin tosiaan huomaa sellaista, joka vauhdissa ei antaisi tilaa, mutta rauhallisessa mielentilassa siihen jää. Elämä se tipauttelee harvinaisuuksia tielle ja jos juoksee lujaa, ei niitä havaitse, onneksi nyt oli rauhallinen hetki.

Muuten melko mieletöntä tuo sukulaissieluisuus, olen törmännyt muutamaan muuhun samanlaiseen ja ilman blogistania tuskin elävässä elämässä olisi onnistunut. Tosin, tunteet ja tuntemukset ovat kaikille yhteisiä, kaikki eivät vain ehkä kiinnitä huomiota juuri niihin, jotka taas toisille ovat tärkeitä...:)

Hei Ari!
Taisitpa kiteyttää sanomaasi tämän kesän tärkeimmän asian...:)

Asta kirjoitti...

...no, kun meillä on tunteet niin kyllähän sitä voi välillä häpeääkin kokea, jos sitten vaikka turhaankin, tai kesän sietämättömän houkuttavan keveyden tähden. Kaikenlaisia tunteita on oltava, ei ihminen muutoin ihminen olisikaan. Mutta mahtava paljon iloa tuottava väriläiskä olet joka tapauksessa ja tunteiden monikirjavaista tulitusta sinulla varmasti riittää jatkossakin, muillekin jaettavaksi! Aurinkoista syyspäivää sinulle!

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Me congratulo de tu vuelta a la normalidad,y que tus vacaciones hallan sido muy frutífiras.
Como siempre tus imágenes son todas creatividad.
espero verte otra vez por mi blog.
Un fuerte abrazo

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Todas tus imágenes paracen haber salido de un cuento de hadas,al verlas mi mente retrocede a mi pubertad,pero tú música me vuelve a mi realidad.
En tu pais la nieve és cosa muy natural,en el mio jamas la he visto,
vivo en el sur de Europa muy cerca de Africa.
Si te gustan mis fotos,espero verte
por mi blog en otras ocaciones
Abrazos

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Niinhän se on, tunteita on oltava, tai sitten vain elettävä kuin tärkätty patsas. Arvannet, että se ei oikein meikätytölle käy, ei sitten millään ja tietysti ilotulittelua ja tulittelua jos kohta viileitä vilautuksiakin on tulossa. Se on elämää se, ei mitään tärkkipatsaita ja paikallaan seisomisia...:)

Hola Juan! Sí, el verano ha terminado y el otoño se encuentra en su camino a conquistar el escenario. Piense en todos los colores y el olor después de la lluvia. ¿Quién puede resistirse? Bueno, tengo algunas semanas más a la izquierda de mis vacaciones y propably me dirigiré a algún otro país nórdico. Vamos a ver ... Bueno saber de usted y de couse voy a visitar su blog, que ver esas fotos maravillosas de los suyos. Tenga cuidado y abrazos ...:)