BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Tyttö nimeltä Pertti, Timo, Mikko...

Ollakseni nainen, olen yllättävän monen miespuolisen ystäväni puhelinmuistiossa miehen nimellä. Miksikö, no sitä sopii ihmetellä, ihmettelen sitä itsekin, mutta näin vain on ja jos asiat eivät muuksi muutu, olen edelleen tyttö nimeltä Pertti, Timo, Mikko...

Tämä käsittämätön nimenvaihto on saanut alkunsa siitä, että muun muassa opiskelu- ja työpaikoilla olen tutustunut paremmin miehiin, sillä he puhuvat suoraan, toimivat reilusti, varsinkin kun tilanne selvitetään heti alkumetreillä ja heidän ajatusmaailmansa on lähempänä omaani kuin perinteinen naisajattelu.


Tämä yleistys koskee siis niitä miehiä, jotka tunnen, muista en voi sanoa välttämättä samaa. Miehet ja naiset ovat ensisijassa ihmisiä ja niinpä ihmisten joukosta löytyy menijöitä melko moneen junaan ja körötteleepä osa ihmisistä jopa resiinalla perässä maailman rautateitä matkatessaan, osan jäädessä notkumaan ikuisiksi ajoiksi asemalaiturille.

Muutamien miespuolisten ystävieni avo- ja aviovaimot sekä tyttöystävät ovat sattummalta olleet hyvin mustasukkaisia miehistään ja olettaneet jokaisen naisen yrittävän uida heidän miestensä housuihin ja olemaan valmis rikkomaan ihmissuhteita.


Muistutettakoon kuitenkin, että tämä tilanne on vain muutaman, itse asiassa kolmen, miehen kohdalla. Muilla on joko terve parisuhde tai tyttöystävä, joiden itseluottamus kestää miehen naisystävän, paino sanalla "ystävä". Ne, joilla ei ole vakituista naissuhdetta, metsästävät muissa maisemissa.

Ei ystäväporukassa ole mitään tarvetta heittää "blondi-vaihdetta" päälle, kikatella kanamaisesti saati leikkiä tyhmempää kuin onkaan.Tosin, enpä edes tiedä, mitä omalla kohdallani koko blondi-vaihde sanana tarkoittaa.  No jaa, ehkä kuitenkin, mutta ei ystäväporukassa.


Oletettavasti hervotonta repeämistä tyhmistä asioista tai sitten etukäteen ystävien varottamista siitä, että nyt tämä tapaus heittäytyy täysin tyhjäpääksi. Niin kuin sitä en tekisi ilman heittäytymistäkin...

Niin hullunkuriselta kuin tilanne vaikuttaakin, elävässä elämässä se on kaikkea muuta. Naiset usein pelkäävät sitä, että miehet "lörpöttelevät ja juoruilevat" heistä ystävilleen ja pahemmaksi asia muuttuu, mikäli ystävänä on nainen. 


Näinhän asia ei ole, ystävillä on muuta keskusteltavaa, pohdittavaa ja suunniteltavaa. Kotiasiat pysyvät tanakasti taustalla ja vain äärimmäisen harvoin saattavat pulpahtaa pintaan. Lasten syntymät lienevät niistä tärkeimpiä.

Olen jo vuosia sitten oppinut sen kultaisen säännön, että kuormasta ei syödä eikä omaa pesää liata. Ystävät kuuluvat omaan pesään. Ja tämä ajattelumalli taas johtuu siitä, että olen miesten kasvattama, mutta sen enempiä selityksiä ei sitten kasvatuspuolelta tulekaan. Nähty ja kuultu on paljon, sääntöä noudatettavan ja rikottavan...


Itse en voisi kuvitella tilannetta, jossa joutuisin muuttamaan puhelinmuistiossani miespuolisten ystävieni nimet naisten nimiksi. Kerrassaan läkähdyttävä ajatus ja tuskinpa siitä nauramatta selviäisin, varsinkin kun minun pitäisi miettiä kuvaavia naisnimiä miehille.


Se, mikä minua tässä mustasukkaisuusajattelussa eniten ihmetyttää on se, että miksi sotkisin "miehen puutteessa" ystävieni ja oman elämäni, kun maailma on täynnä upeita ja vapaita miehiä. En todellakaan ymmärrä...


Alla olevat kappaleet voisivat olla mielenkiintoinen esimerkki siitä, mitä tapahtuisikaan, mikäli puhelinmuistiossani miesten nimet muuttuisivat naisnimiksi. Ensimmäisenä tietysti se alkuperäinen ja oikea:


Ja tässä kotimainen versio

17 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Useimmat miehet ovat naisten kasvattamia, minäkin.

A kirjoitti...

Hyvin "kutsuvia" kuvia sinulla, Pitsit sekaisin!;D

Mikään vahtiminen ei auta mustankipeää puolisoa, menee jos on mennäkseen...

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Minulla on kullä puhelimessa kaikki numerot oikeilla nimillä. Ainoastaan yhden numeron vaimo on poistanut ja se numero kuului naiselle joka oli ennen häntä. Mutta asiaan, olen kokopäivän koettanut lähetää sinne sadetta, pitäisi jo olla siellä. Onko?

Teuvo Noormarkusta

arleena kirjoitti...

Olen tehnyt työtä miestenmaailmassa, koska ko ammatissa miehiä on noin 75% ja naisia 25% aikaisemmin suhde oli vieläkin suurempi miesten hyväksi, mutta aika tekee tehtävänsä. Hyvin on tultu toimeen, voi olla, että joskus on melkein ollut vipinää. Mutta kaikesta on kunnialla selvitty.
Puhun menneessä muodossa, koska elämäni miesten keskellä on päättynyt ja nyt mennään muita reittejä.

Asta kirjoitti...

Hienoa, Pitsit sekaisin. Ikään kuin ymmärtäisin tämän jutun todella. Siis todella. Sehän vikani onkin. Minulle tuo Leevi et Leavingsin kappale on kyllä omalla ilkikurisella tavallaan aivan mahdottoman syvällinen, mustaakin mustempi, totistakin totisempi, valoa etsivä, niin monen tuntemani ihmisen elämäntarina, ihan niitä elämän ja kuoleman kysymyksiä, perusasioita.Jeps! Jatka samaan malliin! Olet pieni aarre!

BlackRose kirjoitti...

Καλησπερααααα απο την Ελλαδα...Hellooo from Greece and Στάλες στο γαλάζιο blog team.

Very nice your post...

Acata kirjoitti...

Hei Pert... eikun Pitsit! :) Blogissani on herkullinen tunnustus Sinulle:

http://tilauksessaelama.blogspot.com/2011/08/tunnustelua.html

:)

Irja Viirret kirjoitti...

Tiedätkö pitsit, minulla on muka niin kiire ja väsy, etten ehdi näille Sinun ihanille sielunsiskosivuille kuten haluaisin. Mutta erittäinkin samaa mieltä esim. siitä että vielä tällä vuosituhannella joku nainen (ainakin maalla) vastaa puhelimeen sanomalla miehensä nimen, sitä en voi ikinä tajuta, mutta kun tunnen ja tiedän olen tottunut.. nämä kuvat ovat taas niin ihania että saisiko varastaa edes yhden:)

Anoppi sanoi aina että likapyykki pestään kotona ja siinäkin lienee vinha viisaus, mutta toisaalta rajansa kaikella?

Leenamarketta kirjoitti...

Käyn täällä lukemassa edellisiä kommenttejasi kommenttiini, se on minusta hauskaa, mutta nyt jostain syystä kommenttini onkin häipynyt jonnekin, en muista enää mitä kirjoitin, mutta ei mielestäni mitään radikaalin hirveätä.
Siispä uudelleen raapustan jotain -
enpä voisi kuvitella kirjoittavani salaisilla nimillä puhelimeen kenenkään nimeä, yksityisyys olla pitää, mutta jos joku tahtoisi minut miehen nimellä puhelimeen laittaa niin sitten tahtoisin olla Paolo.
Ihanaa tekstiä ihanilla kuvilla.

He.r.ne kirjoitti...

No, Vaarilta on turha
piilotella toisia
vaareja mummojen nimien
taakse, enää,
kun tuttavapiiri
on yhteinen.

Jos nyt Vaarin listalle
joku "Hectori" ilmestyis,
ja sitten osoittautuisi,
että siellä onkin kirkonkylän Alma,
niin tässä iässä se olisi
päivän huumori!☺

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Tottapa hyvinkin, mutta mitäpä tällainen miesten kasvatti asiasta mitään tietäisi...:)

Hei Aili-mummo!
Kutsuvia, totta tosiaan, mutta olisitpa nähnyt ne kuvat, jotka hylkäsin. Näillä kuvilla itse asiassa halusin näyttää sen mielikuvan, jonka käsittääkseni mustasukkaisilla avo- tai aviopuolisoilla ja tyttöystävillä saattaisi olla mehen naispuolisesta ystävästä.

Ihmisen mielikuvitus, varsinkin silloin kun hän epäilee jotakin, on melkoinen voimavara. Tietysti, tunnen ystäväni ystävinä, en tiedä mikä on tilanne heidän parisuhteessaan. Keskinäiset suhteet määrittävät sisäsyntyisen mustasukkaisuuden lisäksi sen, miten puolisot reagoivat. Jos miesystäväni ovat irtosuhteita harrastavia porsaita, en tiedä niistä mitään, aihepiiri ei vain kuulu tapaamisiimme. Jos näin on, silloin ymmärrän hyvin puolisoiden ärtyneisyyden.

Ystävistä jää useita puolia pimentoon juuri siksi, että ne eivät kuulu ystävyyden maastoon. Kerroin vain oman käsitykseni tilanteesta ja minkälaisiin ratkaisuihin olemme päätyneet.

Totta, pettäjä pettää jos on pettääkseen ja vastuu epäilyistä ja ratkaisuista jää aina puolison harteille...:)

Hei Teuvo!
Kiitos, sadelähetyksesi, itse asiassa niitä tuli parikin ukkosineen ja salamoineen. Kannattaa siis pyytää apua muilta, se ainakin tässä tuli todistettua.

Vaikea sanoa mitään tuosta yhden nimen poistamisesta, tarinoita on yhtä monta kuin ihmistä ja tilannetta. Mutta jos sopu säilyi ja tilanne on vakaa, niin mikä ettei...:)

Hei arleena!
Samoin myös omat työmaailmani ovat olleet ja ovat miesvoittoisia, jopa niin, että olen usein ollut ainoa nainen joukossa.

Alussahan jokainen tarkkailee toisiaan ja väärien koodien väläytteleminen vaikuttaa koko työpaikassa olemisen ajan. Siispä, pitää olla tarkka kuin porkkana, itse asiassa tarkempi. Miesvaltaisessa työpaikassa työhön keskittyminen on helpompaa...:)

Hallatar kirjoitti...

Ohos! =D

Tämä olikin ihan uutta ja aikas mielenkiintoista... =D
Vai sillä tavalla sitä voi huijata sellaisia, jotka kurkkivat toisten kännyköitä?
Ei silti, jokaisen kännykkähän pitäisi olla yhtä yksityinen asia kuin vaikkapa lompakko. Ainakin miun mielestäni...

Penelope´s kirjoitti...

Hmmmm...Sama on ollut mun ongelma KOKO ikäni. Luulin jo, että helpottuis kun tulee ikää.Sit luulin ,että onnistuisi miesystävyys,kun tielleni osui työkaveriksi sielunveli ,joka oli homppupoju, mutta eikös veikkonen hänen miesystävänsä mielestä nauroimme liikaa yhdessä.Nähtävästi PAHINTA mitä voipi tehdä...Voi meitä immeisiä!!

Iki-ihana kuvakimara ja niin tekstiin sopiva.Karviselle jääkahvitarjoilu blogissani.

Sara kirjoitti...

Minä en ole oikein koskaan pystynyt kaverisuhteisiin miesten kanssa.

Isossa joukossa on kyllä ok, mutta kahdestaan miehen kanssa oleminen ahdistaa, koska joudun koko ajan miettimään, miten olla ja tehdä, jotta ei vahingossakaan antaisi vääränlaisia signaaleja.

En tiedä johtuuko se jotenkin minusta, mutta kokemuksesta olen huomannut, että miehet ovat kiinnostuneita minun seurastani vain, jos heillä on taka-ajatuksia. Ehkä en vain ole kiinnostavaa kaveriseuraa heille, tiedä sitten.

JUAN FUENTES kirjoitti...

¿ Ya no te gustan mis elucubraciones?
Abrazos.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Uskon, uskonpa hyvinkin, että ymmärsit. Maailma on harvoin niin suoraviivainen paikka ja elämä vielä sitäkin mutkikkaampaa. Tosin, ihmiset elämästä mutkikkaan tekevät ja siitä sitten esimerkkinä miesten nimillä kulkeminen puhelinmuistioissa. En minä tätä elämältä pyytänyt, mutta tätä nyt tuntui vain olevan tyrkyllä...:)

Hi Black Rose!
Σας ευχαριστούμε για την επίσκεψη στο blog μου. Έκανα μια επίσκεψη στο blog σας και βρήκα πολύ ενδιαφέρουσα. Υποθέτω ότι θα συναντήσουμε ο ένας τον άλλον στον κόσμο σχόλιο, μέχρι τότε ... Καλό καλοκαίρι ...:)

Hei Acata!
Hilppasin blogissasi ja olinpas pert... eikun pirskatin otettu. Olen lomaillut ja siksi niin hiivatin laiskamatoisella päällä. Kunhan tässä kunnostaudun ja ryömin takaisin reaalimaailmaan saan vauhtia itseeni ja laittelen "pystin" arvoista tekstiä. Nyt kyllä pistän sellaisen pitsituuletuksen, että oksat pois...:)

Hei Mustaleski!
Tottapa kirjoitit, itse uskon myös siihen, että likapyykki pestään kotona eikä tuoda turuilla ja toreilla töllisteltäväksi. Emme suoraan sanottuna keskustele tästä "ongelmasta" ystävien kanssa, näin vain on ja tällaiseksi tilanne on muodostunut. Mieluimmin olisin omalla nimelläni puhelinmuistiossa, mutta enpä voi väkinsinkään käydä vääntelemässä toiselle henkilölle kuuluvan puhelimen tietoja. Ehkä asian tila joskus muuttuu, toivotaan...:)

Hei Leenamarketta!
Olisinpa päässyt itse valitsemaan näitä miesnimiä... Eivät nämäkään pahoja ole, mutta vähän mielikuvitusta ja sen käyttöä olisi ollut poikaa. Paolo, kyllä, paljon parempi, Hiski Salomaa kerrassaan huippu, mutta minkäs teet, näin minut vain nimettiin uudelleen...:)

Hei Herne!
Että repesin, kerta kaikkiaan lysähdin ensin kaksin kerroin ja sen jälkeen ketarat oikosenaan kanveesiin. Siinä sitä arkielämän eksotiikkaa parhaimmillaan, voisi muuten aiheuttaa melkoista viatonta sutinaa, kun ihmiset arvailisivat uusia nimiään puhelinmuistioissa. Kyllä se ainakin yhden bingo-illan hakkaa mennen tullen. Olen vieläkin aivan soikeana naurusta. Kiitos uskomattoman ihanasta kommentista...:)

Hei Una!
Taidamme molemmat olla jonkin sortin idealisteja... Kännykkäsalaisuuden luulisi olevan saman kuin kirjesalaisuuden, mutta eipä enää siltä vaikuta. Minulle ainakin kännykkä on niin henkilökohtainen esine, että taitaisinpa saadan jonkinlaisen primitiivisen kohtauksen, mikäli joku sitä tutkailisi minulta salaa. Enhän minä teesiiviläpää edes muistaisi ystävien uusia nimiä ja osaisi yhdistää niitä oikeisiin ihmisiin, jos edes ajattelisin moista operaatiota. Joidenkin täytyy muistaa, mutta sille minä en kerta kaikkiaan mahda mitään. Surullista, mutta totta...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Tietysti saat käyttää kuvia, en omista niitä ja olen jossain vaiheessa hakenut niitä Googlen kuvahaulla. Näitä on melkoisesti ympäri verkkoa ja valitettavasti niissä ei, suurimmassa osassa, mainittu alkuperäistä lähdettä. Joten, olepa hyvä...:)

Hei Penelope`s!
Ihanaa, Karviselle kahvia. Käynpä hakemassa, nyt ei karvaisten kakaroiden tarvitse tapella keskenään juomista. Tuo mitä kerroit omasta kokemuksestasi, sellaista löytyy meikäläiseltäkin ja jouduinpa vielä todistamaan kammottavaa tappelua, johon olin muka syyllinen, vaikka en ollut kuin toisen ystävä. Omat esimerkkini olivat miesten maailmasta, mutta eivät kuulema ole vieraita nekään versiot, jossa nainen joutuu salailemaan miespuolisia ystäviään mieheltään. On tämä hullu maailma, en muuta sano...:)

Hola Juan!
He estado ausente por un tiempo y no han tenido posibilidad de comprobar mi blog. Tengo que pasar por todos los comentarios y luego visitar otros blogs para actualizar mis conocimientos de lo que ha sucedido durante mis vacaciones. Y Juan, me gusta tu idea, espero que no han dado ninguna otra señal ... Abrazos:)