BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Facebook-aktivismia Kontumarketissa...

Kontumarketin kahviossa kaksi vanhempaa herrasmiestä, ehkä 70-75 vuotiasta, keskusteli melko kuuluvalla ja innostuneella äänellä Facebook-maailmasta.

Toinen herrasmies loihe lausumahan toiselle, että "kun kirjaudut sinne sisään, niin siellä etuivulla on pelejä vaikka muille jakaa. Kyllä sinä niitä osaat pelata".


Ihmisten ikää on nykyisin suorastaan mahdotonta enää arvioida vaatetuksen, ryppyjen tai naaman sileyden perusteella. Ihminen ei enää ole sen ikäinen, miltä hän näyttää ja nämä kaksi Kontumarketin kahvion herrasmiestä totisesti olisivat juttujensa perusteella voineet olla iältään mitä tahansa 12 - 80-vuoden välillä, ehkä myös yli tai ali annettujen viiterajojen.

Tänä päivänä ikäloukkausten kynnys on hyvin matala, murrosikäisille vanhemmalta näyttäminen on kohteliaisuus, vanhemmalle ihmiselle loukkaus. Ikä puheenaiheena on muuttunut tabuksi ja voipa ikärasismista saada aikaan kuuman keskustelun, joka jatkuu sopuratkaisuun päätymättä.


Neuvovana osapuolena toimineen herrasmiehen poskilla oli hento rusotus, joka kertoi vain siitä, että mies oli innoissaan voidessaan auttaa ja neuvoa kokemattomampaa kaveriaan. Samoin herrasmiehen silmät kimaltelivat, hmmmm, nautitusta teestä sekä mahdollisesti kaukana menneisyydessä nautitusta kovasta teestä.

Mene ja tiedä, mutta tämä parivaljakko vain oli kerrassaan niin hellyyttävän näköisiä ja häkellyttäviä Facebook-aktivisteja, että sympatia meni hämmästelyn ohitse.



Sosiaalinen mediako vain nuorten ja menevien valtakuntaa, ehei, siellä liikkuu salamatkustajana melkoinen määrä uraohjus-iän ylittänyttä herrasmiestä ja leidiä.

Sosiaalinen media vaviskoot, harmaiden panttereiden armeija on valmis valloittamaan nettiyhteisöjen foorumit, kaatamaan aktiivisuudellaan palvelimia sekä muuttamaan sosiaalisen median majapaikkaa sen mukaan, missä harmaat trendijohtajat hääräävät, toreilla ja turuilla sekä globaaleilla foorumeilla...


Suorastaan kihersin pelkästään siitä ajatuksesta, miten harmaat pantterit loikkaavat sosiaalisen median syntysijoille, näyttävät taivaan merkit ja närhen munat ja palveluita väsäilevät nörtti-tuttipulloikäiset eivät voi kuin nikotellen synnyttää palveluita pantteriparvelle.

Ja minkä ikäinen sitten kuuluu harmaisiin panttereihin? Mistäpä minä sen tietäisin, luin jostain, että nykypäivän 60-vuotiaat laskevat kuuluvansa keski-ikäisiin ja vanhus-nimike mielletään koskevaksi yli 80-vuotiaita.



Palveluiden käyttämisessä ainakin kaikki ikäluokat käyttäytyvät samalla tavalla. Kauneusleikkaus-, tatuointi- ja lävistyspalveluiden odotushuoneissa istuvat sulassa sovussa isovanhemmat ja lapsenlapsen lapset.

Entäpä personal trainerit ja heidän asiakkaansa, kuukaudessa kuntoon ja puolessa vuodessa maratonille. Siellä ovat kaikki kapaloikäisistä isovaareihin ja -mummoihin, omiin ikäluokkakilpailuihinsa valmistautumassa.


Miksi siis sosiaalinen media olisi vain tietyn ikäluokan yksinoikeus? Kontumarketin kahvion teräksiset Facebook-miehet avasivat ainakin minun silmäni ja korvani, ja avarsivat ehkä hivenen ymmärrystänikin.

Toivottavasti lukemastani keski-ikäartikkelista nyt ei ala sen suurempaa sanasotaa lehtien yleisöpalstoilla tai Metro-lehden puhelinviestipalstalla. 

Ja vaikka kohu nousisikin, niin olen sitä mieltä, että sosiaalinen media tarvitsee jäsenikseen maltillisia, elämää nähneitä ja elämänviisaita ihmisiä, nimitettäkööt heitä sitten vaikkapa harmaiksi panttereiksi, itse olen mieltynyt sanaan ihminen...


Olkoot jokainen sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Ja jokainen voi olla oman elämänsä pantteri, harmaalla turkilla tai ilman...

17 kommenttia:

A kirjoitti...

Vanha voin olla, mutta en harmaa!;)

Leenamarketta kirjoitti...

Herkullista tekstiä jälleen hurmaavien kuvien kera. Tänä päivänä ei tosiaankaan enää voi sanoa minkä ikäisiä ihmiset ovat - pukeutuminen ja itsensä ulkonäöstä huolehtiminen auttaa asiaa.
Itse olen päättänyt harmaantua :) ei väriä päähän enää, tai no kerran hopean sävyä ja sitten saa mennä miten menee ja olen juuri niin nuori kuin tunnen olevani.

Ihanaa on katsella sivusta vanhempia henkilöitä ja vähän salakuunnellakin heidän elämänmenoaan, tulee hyvä mieli itselle, että vielä tuossakin iässä voi olla aktiivinen ja ajan hermolla - pääsee kulkemaan ja näkemään vielä itse. Joku 70 voi olla nuorekkaampi mieleltään kuin 50.
Joskus on ylilyöntejäkin - ei tahdota olla 50 vaan 20 ja silloin ei pukeutuminen oikein herätä muuta kuin sääliä, ainakin minussa. Jotain sääntöjä sentään on oltava tai itsekunnioitusta ettei napapaitaan pukeuduta kun "ikäraja" on ylittynyt, no ei se napapaita pue 20 jos sen paijan välistä näkyy 20 cm hyllyvää ....
Sinun kirjoituksesi saa oikein sormeni näppäimillä lentämään.
Terkut!

Leenamarketta kirjoitti...

Ja vielä oli pakko tulla sanomaan tuosta vanhuudesta sen verran, että tänään puin leninkini eka kertaa väärinpäin. Astelimme Lappeenrannan katuja ja ihmettelin, että mitkäs läpsyt tossa vyötärön molemmin puolin heiluu - ne olivat taskut, minä siinä sitten seuraamaan taskun linjaa ja toteamaan että voihan nenä, olen pukenut leninkini väärin päin. Mies naurahti ja käveli edelleen ja niin minäkin. Onneksi leninkini on värikäs intianpuuvillainen liehuvahelmainen, ei sitä kukaan huomannut, mitä nyt niskassa tekijän lappu.
Auto oli parkkihallissa ja sinne kun pääsin sipaisin leningin oikein päin, mulla oli alushame päällä - siis muuten en olisi tohtinut sitä riisua autossakaan :)
Kukaan ei nähnyt, ellei turvakamerat :) Olenko jo vanha ja vähän höppänä vai innostunut vain lähtemään kaupungille :)

Sanne kirjoitti...

Vau, jess, hyvä sinä. Loistava teksti. Vähän aikaa sitten edesmennyt appiukkoni oli tästä hyvä esimerkki; 84-v ja liikkui älypuhelinten ja tietokoneiden maailmassa kuin kala vedessä.

Arnoya Ari kirjoitti...

Ikääntyminen tuntuu olevan ainoa käytettävissä oleva keino elää pitkään.
Daniel-Francois-Esprit Auber
(1782-1871)
Mielestäni ihminen on nuori niin kauan kun hän pitää oma päänsä,
ikääntymiselle ei mahda mitään, mutta oman mielensä ylläpidolle
voi tehdä vaikka mitä.
Olen sama koltiainen kuin nuorena, tosin paljon viisampi ja ei ne kokemukset
mihinkään katoa. Muistan kun oli 20v ja ajatelin etttä nuo 35v ovat jo
ihan ulkona kaikesta, sitten kun tulin itse siihen ikään opin ettei se näin
menekkään.
Nyt on vuosia virrannut jo paljon, mutta tunnustan olevani vanha vasta
silloin kun en avaa talvella taskustani jätesäkkiä jolla lasken mäen alas.
Tosin eri vuosimalleihin voi tulla erilaisia tyyppivikoja jotka estävat moisen,
silloin mennään nettiin ja lasketellaan täysillä ainakin siellä.

Paula kirjoitti...

Olen jonkin aikaa seuraillut blogiasi, jossa pidän oivaltavista näkökulmista, kiinnostavista teksteistä ja loistavista kuvista. Tämänkin tekstin kuvat ovat omalla tavallaan puhuttelevia. Niiden ääreen pitää pysähtyä.

Voi olla, että tulevaisuudessa istutaan tosiaan vierekkäin tatuointistudiolla, mutta uskon, että nuoriso löytää aina kanavan irrottautua vanhemmistaan. Ehkä tiukka arvoyhteiskunta palaa? Ehkä esim. tekniikan kehityksen myötä löytyy joku ihan käsittämätön tapa ilmaista itseään?

Taiteelliset eväät kirjoitti...

Olipa pirunhieno päivitys. Itse 57v. päihitän tyttäreni 18v ja 31v. fyysisesti lenkillä ja osittain myös nykymediassa että ei se ikä ole este oikeastaan millekään asialle.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Et todellakaan. Ikään vetoaminen ja ihmisten leimaaminen pelkän iän perusteella on todella absurdi ajatus...:)

Hei Leenamarketta!
Aivan samaa mieltä, vanhempien ihmisten katseleminen on todella ihanaa, samoin ohimennen kunnella keskustelunpätkiä. Tarkoituksella en tosiaan käy norkoilemassa ja salakuuntelemassa ihmisiä, jotkut keskustelunpätkät vain jostain kumman syystä tavoittavat korvani. Kaikella tosiaan lienee tarkoituksensa. Samoin olen kerrassaan hurmaantunut vanhempien ihmisten ulkoisesta kauneudesta. Heidän olemuksensa, kasvojensa juonteet, käsiensä kauneus ja silmissä tuikkiva ilo ja huumori. Olen toki törmännyt kärttyisiinkin vanhempiin ihmisiin, mutta sitä laatua löytyy kaikista ikäryhmistä. Mieluimmin kiinnitän huomioni mukaviin ihmisiin ja unohdan nopeasti kärttykasat.

Kun on nuttu väärinpäin on onni oikeinpäin, jotain tällaista muistan kuulleeni ja ilmeisesti se pitää kohdallasi todella paikkaansa. Ja mikäs sen spontaanimpaa kuin vaihdella mekkoa oikeinpäin parkkihallissa, yllätetyksi tulemisen jännityksessä...:)

Hei Sanne!
Kiitosta, kiitosta... Eipä se ikä tosiaan tarkoita sitä, että kaikki vanhemman polven ihmiset olisivat ikäloppuja horiskoja. Sieltä löytyy mitä uskomattomampia persoonia ja aivan käsittämätöntä tietoa ja taitoa. Ikä ei tosiaan tarkoita sitä, että jonkun tietyn ikärajapyykin jälkeen tiedot, taidot ja oppimisen kyky,m sekä elämässä olemisen taito katoaisivat kuin sormien napsautukse. Appiukkosi taisi olla melkoisen upea tapaus...:)

Hei Ari!
Nuori aina kuvittelee, että vanhemmat ovat tyhmiä ja älynsä menettäneitä kivikautisia dinosauruksia, vanhemmat taas tietävät, että nuyoruus on tyhmyyttä ja kompurointia, dinosauruksen munassa haudontaa odottelevia poikasia. Tulikohan nyt kirjoitettua liian häijysti? Toivottavasti ei ja ainahan poikkeukset vahvistavat säännön, onneksi...:)

Hei Paula!
Onhan tämä tosiaan melkoisen hullua, vanhemmat ja lapset elävät samaa musiikkimaailmaa, opettelevat ja käyttävät samoja teknisiä vempeleitä. Missä ihmeen vaiheessa nuorten kapina ja irroittautuminen tosiaan onnistuu, jos aikuiset koko ajan leikkivät samalla hiekkalaatikolla? Ja voi tosiaan olla, kuten kirjoitit, että se uusi käsittämätön tapa nuorten ilmaista itseään, kaukana vanhemmista, odottelee jo lähtökuopissaan nurkan takana...:)

Hei Markku!
Kiitos tosiaan itsellesi kommentista. Nykyvanhemmat taitavat olla nuorille melkoinen haaste ja kivinen kyrsä purtavaksi. Nykyisin ikä ei ole este millekään, esteet ovat ihmisten korvien välissä ja ihminen itse estää itseään elämästä täysillä...:)

Seppo Salminen kirjoitti...

Joo, ihmisessä on se jännä ominaisuus, että vaikka peilikuva muuttuisi millaiseksi tahansa, mieli pysyy muuttumattomana.
Vaikka ihminen olisi 100 vuotiaana jo aivan valmis lähtemään, johtuu se vaivoista, sairauksista, säryistä ja heikkoudesta. Mieli ja 'minä', on silti kuin nuorella.

Olen miettinyt, että mikä siinä on takana, mistä se johtuu, miksi mieli ei vanhene, en tiedä.. Melkoinen mysteeri..

JUAN FUENTES kirjoitti...

La foto del zapato en el bosque y la del anciano son dos grandes fotografias,enhorabuena,solamente tienen un pequeño dominante verde.
Dominante que solo lo puede captat
algunas personas.
Me gustaria entrar en los bosque de tu pais para intentar sacar algo de la mágia de ellos
Un fuerte abrazo desde la calurosa Andalucia

a-kh kirjoitti...

Ollessani muinoin toimittajakoulutuksessa meille tähdennettiin, että ette sitten otsikoi, että 50-vuotias vanhus jäin auton alle.

a-kh kirjoitti...

jäi

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Seppo!
Tässä taitaakin olla melkoinen ikuisuuskysymys. Fysiikka rappeutuu, mieli ei. Samaa olemme ihmetelleen hyvinkin eri-ikäisistä ihmisistä muodostuvan ystäväpiirimme kesken. Vastausta ei vain tunnu löytyvän. Sikäli raja-aitoja on kaatunut, että nykyisin hyvin eri-ikäiset ihmiset ystävystyvät ja löytävät yhteistä tekemistä sekä keskusteltavaa. Ilmeisesti se on jo melkoinen harppaus entisistä ja ikärajoitteisimmista ajoista. Tosin, nykyisin ihmiset myös suhtautuvat toisiinsa eri tavalla. Onneksi. Mysteeri tuo kuitenkin on ja ihmeteltävää riittää pitkälle hamaan tulevaisuuteen...:)

Hola Juan!
Apuesto a que usted se enamore de nuestros bosques. Algunos de mis amigos extranjeros me han dicho que se vuelven locos en Finlandia, porque no hay árboles tanto, una fila interminable de árboles y suddendly comienzan a perder su propio país de origen, las zonas sin árboles y llanuras abiertas. Bueno, usted no puede hacerlo todo, puesto que me encantan los árboles. abrazos ...:)

Hei a-kh!
Sinä mitä ilmeisimmin sait hyvän toimittajakoulutuksen, vaan missä nämä nykyiset päätteillään uutisia nikkaroivat toimittajankutaleet ovat oppinsa käyneet hakemassa. Kielioppivirheitä, kirjoitusvihrepaholaisia ja todella, ikään liittyvää outoa otikointia. Kyllä vieläkin näkee näitä outoja "vanhus"-merkintöjä kaikkea muuta kuin iällisestikään "vanhojen" kohdalla.

Joskus, kun haluan oikein herkutella, kaivan esiin muutaman lehden ja lueskelen pahimpia mokia, arvaapa vain naurattaako?:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Te convertiste en fans de mis fantasias,si con mis fotos te hago soñar,me siento halagado por ello.
Si tanto te gustan los árboles,prometo mandarte fotos de ellos en el otoño,el colorido de los árboles és fabuloso
Abrazos

Irja Viirret kirjoitti...

Niimpä niin miettii iätön sieltä Asteroidien takaa eli tämä 35 vuotias vanhus, jolta ei voi odottaakaan että osaisi kääntää numerot oikein päin!!! Anteeksi pitsit etten ole revennyt tänne vaikka sivustosi on aina niin tuore, ihana ja viihdyttävä:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Estás muy silenciosa,acaso ya no te gustan mis elucubraciones?
Saludos

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Älä turhaan anteeksi pyydä. Elämäntilanteet, omat jaksamiset ja sitten tietysti kesä, saavat meidät kaikki vähemmän aktiiviseen blogi-tilaan. Olen itsekin viipotellut siellä sun täällä ja nyt sitten käväisen katselemassa mitä on viikon aikana eri blogeissa tapahtunut.

Elokuu vielä taitaa olla viipotusaikaa, kunnes syyskuussa palaan arkeen ja hiippailen öisin ja aamuöisin pitkin pöpelikköä. Silloin ihmiset ovat jo kaivaneet syystakkinsa esille, eivätkä viihdy ulkona pimeässä. Silloin myös blogikansa palaa ilmeisesti blogien ääreen ja kesä on taas tältä vuodelta ohi...:)

Hola Juan!
Lo siento beeing tranquilo. He estado ausente durante una semana y es por eso que yo no podía responder a su pregunta. Sí, le agradecería imágenes de árboles, y especialmente durante el otoño cuando los colores se encuentran en el fuego. En Finlandia lo llamamos Ruska y si trato de traducirlo, sería algo así como la naturaleza colourfull.

En el verano en Finlandia todos los españoles tratan de pasar todo su tiempo al aire libre o en casas de campo, Farway de las ciudades, cerca de los lagos y la naturaleza. A veces es casi imposible encontrar a la gente, para llegar al teléfono y casi todo el mundo olvide sus computadoras en casa si es posible. Estamos muy weard la gente, pero no imposible. Y, Juan, me refiero a lo que escribí. Realmente me gusta y apreciamos sus ideas y sus formas de lograr que el "no" en las imágenes. Lo que realmente son algo, los ojos dulces artística. Abrazos ..:)