BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Narsisseista sielunsyöjiin....

Varmaan jokaisella on ympärillään yksi tai useampi ihminen, jonka soittaessa ensimmäiseksi suusta pääsee varomaton "Voi ei!".

Nämä ihmiset aloittavat puhelun aina ryöpyllä, jossa pariin minuuttiin on mahdutettu liikkeessä saatu huono palvelu, naapureiden laiskottelu puutarhatöissä ja lopuksi maailman talouden tilanne yksipuoliselta kannalta kevyesti, mutta piikikkään ivallisesti ryyditettynä.


Näiden ihmisten puheluihin vastaa vain ja ainoastaan silloin, jos itsellä kaikki asiat ovat kunnossa, on aikaa ja kärsivällisyyttä kuunnella velvollisuudentuntoisesti purkausta, jonka viesti on selkeä: minä haluan puhua ja paljon, minä haluan oksentaa koko maailman vääryydet ja ennen kaikkea kaikki minuun kohdistuneet vääryydet sinun niskaasi nyt ja heti.

Näitä ihmisiä kestää vain hetken aikaa ja vain tietyssä mielentilassa. Parasta on, jos samalla kykenee keskittymään johonkin toiseen asiaan ja samalla ynähdellä ns. kuulemisen ja kuuntelemisen merkiksi toisen suoltaessa sanaryöppyä kuulemattomaan korvaan. Nämä ihmiset eivät ole narsisteja, ei, he ovat energiansyöjiä ja jos heille antaa edes pientä valtaa omissa ajatuksissaan, he ovat sielunsyöjiä.


Näissä ihmisissä on se erikoisuus, että aina välillä he kykenevät normaaliin, jopa antoisaan keskusteluun, mutta puhelimen soidessa ei voi koskaan olla täysin varma siitä, millä mielellä soittaja on tänään.

Heillä on myös muutama hyvin erikoinen ja hämmentävä, jopa julman alistava tapa, jolla he haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan, asettaa kuuntelija itseään alemmalle tasolle ja siten korottaa itsensä kaikkien muiden yli. He ovat ihmisiä, joiden itseriittoisuus ja itserakkaus raivostuttaa heitä vähemmän tuntevia ja saavatpa he läheisensäkin välillä todella pirullisen raivon valtaan.


Nämä ihmiset ovat hämmentävän kateellisia ja mustasukkaisia toisen menneisyydestä, pahoistakin tapahtumista, sillä ne ovat merkkejä siitä, että ihminen on elänyt ja hänelle on tapahtunut monia erilaisia asioita elämässään, asioita joihin kaikkeen ja kaikkiin sekaantuva ystävämme ei ole pystynyt aikanaan vaikuttamaan.

Mitä tekee sielunsyöjä, hän mitätöi toisen menneisyyden kertomalla omasta menneisyydestään asioita, jotka eivät ole totta tai ne ovat suuresti muunneltuja. Sielunsyöjän on keinolla millä hyvänsä laitettava menneisyytensä paremmaksi, väritettävä se uskomattomaksi, joksi se todellisuudessa myöhemmin aina osoittautuukin.


Kun ihminen vahingossa, vielä kunnolla sielunsyöjää tuntematta, kertoo elämänsä ihmisistä, niin eikö sielunsyöjä tunne vieläkin enemmän ja tärkeämpiä ihmisiä, kaksin tai kolmin verroin enemmän, mieluimmin vielä julkistakin julkisempia eläimiä.

Toisen osaaminen, työ, taidot ja koulutukset menevät nekin samaa suoraa tietä arvottomien asioiden roskakoriin, sielunsyöjä tietää kaiken paremmin, osaa etevämmin eikä hän tarvitse oppia tai kokemusta hallitakseen kaiken muita paremmin.


Usein nämä ihmiset kohtelevat muita ihmisiä ylemmyydentuntoisesti, liikkeissä he ovat ensimmäisinä kiukuttelemassa huonosta palvelusta, mikäli jonon edessä ahkeroiva asiakaspalvelija ei ota häntä kaikkien muiden takaa ensimmäisenä palveltavaksi.

Ja varjele, mikä meteli syntyykään, mikäli tämä sielunsyöjä saa joskus huonoa palvelua, väärän vastauksen tai peräti hätävalheen tuskastuneen asiakaspalvelijan suusta. Silloin on Helvetti valloillaan, huudetaan oikeuskansleria apuun ja kiukutellaan koko rahan edestä.


Kuitenkin, surullista kyllä, nämä ihmiset ovat yksinäisimpiä kaikista ihmisistä. Heillä ei ole todellisia ystäviä, vain tuttavia, jotka kestävät heitä pieninä annoksina ja vähän kerrallaan. He karkottavat omalla käytöksellään ihmiset luotaan, vaikka heissä pohjimmiltaan olisi paljonkin mistä pitää. He itse eivät arvosta sitä, mitä muut heissä arvostaisivat, mikäli saisivat siihen tilaisuuden.

He ovat kuuroja ja sokeita toisten yrityksille jakaa aidosti asioita, toisen näkökulman etsimistä ja yritystä tarkastella asioita hänen, sielunsyöjän, elämänkokemuksen antamaa taustaa vasten.



Sielunsyöjä-paroilla on liian kiire kadehtia muiden elämää ja ihmisiä, löytääkseen itsestään sen, minkä vuoksi ihmiset ylipäätään jaksavat olla heidän lähellään. Ne ovat juuri niitä asioita, jotka muut havaitsevat, mutta joita sielunsyöjä itse halveksii itsessään tai ne eivät yksinkertaisesti riitä hänelle, jotta hän olisi jotakin jollekin.

Näille ihmisille tilanteet ovat joko päällä tai sitten on vain täydellinen hiljaisuus. He eivät halua sitä elämää, joka tapahtuu välimaastossa. Ilmeisesti he eivät kestä sitä, ettei heitä ehkä pidettäisi tavallisesta elämästä yläpuolella elävänä todellisena yksilönä. Heille elämä on toisten alitajuista alentamista ja oman itsen korkealle kipittämistä, silläkin uhalla, että heidän korkonsa sotkeutuisivat muiden vereen.


Toisin kuin narsistit, he ovat oppivaisia, mikäli heitä jaksaa kuunnella ja sanoa suoraan ne asiat, jotka ovat loukkaavia tai valhetta. He oppivat ja muistavat, mutta harvan kärsivällisyys riittää "kouluttamaan" aikuista ihmistä vähän kerrallaan.

Siinä missä narsisti manipuloi ja kieltäytyy arvostamasta muita, siinä sielunsyöjä taas lupaa auttaa, tehdä asioita, jotka ovat hänen tehtävissään, mutta joita hän ei koskaan toteuta. On muiden ongelma, jos asiat eivät etene kuten niiden tulisi edetä.


Jonain toisena hetkenä he taas ovat täyttä höyryä puskemassa eteenpäin, suunnittelemassa muidenkin puolesta asioita, jotka toiset haluavat toteuttaa yksin tai toisessa seurassa. He ovat yksinkertaisesti sokean välinpitämättömiä muita ihmisiä kohtaan.

He ovat tämän maailman yksinäisiä, ikuisia lapsia, joista välittäminen olisi äärettömän helppoa, jos he olisivat aidosti sitä, mitä he todellisuudessa sisimmältään ovat. On sääli ja arvoitus miksi ne ihmiset, joilla on kaikki hyvän elämän avaimet käsissään, halveksivat niitä ja haluavat kaikkien muiden avaimet, mitä kiiltävämmät, sen paremmat.


He eivät huomaa, miten muut lopulta lakkaavat kertomasta heille elämästään, jaa tapahtuneita heidän kanssaan, etsi molemminpuolista hyväksyntää ja lohduta toisen epäonnistuessa. Lopulta he puhuvat yksin korville, jotka eivät jaksa enää kuunnella vain heitä ja heidän asioitaan, ilman vastavuoroisuuden periaatetta. He jäävät taustalle, ääninä puheluun, johon yhä harvemmin vastataan.

Kun puhelimen näytölle ilmestyy taas kerran tuttu nimi, painan hiljennä-näppäintä ja jatkan oman elämäni elämistä rauhassa...



Kaikesta huolimatta, nämä elämän pienet sielunsyöjät ovat omalla mahdottomalla tavallaan kuitenkin tärkeitä ihmisiä, heidän rakastamisessaan vain tarvitaan enemmän kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, että he eivät pohjimmiltaan ole sitä, mitä he vaikuttavat ulkopuolisen silmin olevan. He vain ovat niin eksyksissä itsestään, että mikä tahansa muu olotila on parempi kuin tyhjyyden löytyminen sisimmässä.

Hetkinen, jotain unohtui, mihin jäivät narsissit? Siellä ne retkottavat kellastuneena sielunsyöjän puutarhapenkissä, sillä hänellä on enemmän aikaa tarkkailla naapureiden kukkapenkkejä kuin aikaa keskittyä omien istutustensa hoitoon...

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista. Tunnen henkilön, joka mielestäni ei ole narsisti, mutta hänessä on jotain vääränlaista ylimielisyyttä. Sopii hyvin kuvauksesi, soul eater, nyt sen oivalsin!

Irja Viirret kirjoitti...

En tunne olevani erikoisen omahyväinen tai ylimielinen ja itsetuntonikin lienee aika heikkoa laatua, mutta jonkin sortin sielunsyöjää tässä hienossa ja ainutlaatuisessa tarinassa taas itsestäni tunnistin... etteivät vain olisi sukulaissieluja mokomatkin syöjättäret:)

Sara kirjoitti...

Hahaa, onnistuit huijaamaan minua tuon narsissi/narsisti sekoituksen kanssa, huolimattomana ihmisenä tietysti oletin ennen kuin näin... :)

Tuntuu, että jälleen kerran luit minun ajatuksiani, samanlaisesta ihmisestä kärsin itsekin tällä hetkellä...

Pahinta on se, että kun on liian kiltti ihminen lopettaakseen tämän "suhteen" kokonaan, niin kerta toisensa jälkeen huomaa, miten energiat on imetty jälleen pois.

On niin kumma, miten yksi ihminen saa parissa hetkessä kaiken hyväntuulen katoamaan ja täyteen ahdistusta ja vihaa.

Suoraan sanottuna v...ttaa kuunnella päivästä toiseen samaa (turhaa) valitusta, tuntuu että itse olen masentuneenakin parempaa seuraa. No, ainakin olen huomannut olevani varsin positiivinen ihminen. :D

Ja ei todellakaan ole kivaa, että tullaan lähes kutsumatta minun kotiini ja haukutaan sivulauseessa kaikki "aivottomista" lempi tv-ohjelmistani siihen niin epäterveelliseen sipsipussiin, joka löytyy olohuoneen sohvalta.

Kotini on linnani ja kohta kyllä löytyy vallihautakin oven edestä.. :D

No, nyt sain purkauduttua, kiitos kärsivällisyydestä. :)

a-kh kirjoitti...

Jotkut ihmiset eivät anna, vaan pelkästään ottavat, suorastaan imevät, jos sen sallii. Joidenkin kanssa ei voi puhelimessa keskustella, ainoastaan kuunnella.

Eko kirjoitti...

Totta tarinoit 'Pitsi'...
Pitäisi vai useammin tulla tarinoittesi pariin. Saada reväistyä itsensä omaan napaan ja blogiin tuijottamiselta.
Olisi erittäin huomaavaista kuunnella ja katsella muidenkin tekemisiä.
Onneksi minulla on 'puhelin-kammo'.
En vastaa puhelimeen kuin pakon edessä - en muuten soittelekkaan paljon mihinkään.
Puhelinvastaaja 'vaimo' hoitaa puhelinkuuntelun ja vastailee harvakseltaan...!

A kirjoitti...

OIkein mielenkiintoinen analyysi, Pitsit sekaisin. O_O

Hyvää helluntai-iltaa sinulle<3

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Oma tila ja ajatuksia!
Näitä tapauksia on muuten melkoisesti liikenteessä. Ensin ne tosiaan ovat energiansyöjiä, kunnes raivaavat väkisin tiensä ihmisen elämään ja muuttuvat sielunsyöjiksi. Onneksi on mahdollisuus valita ja sanoa suoraan, mutta joskus kuitenkin raivostuttaa...:)

Hei Mustaleski!
Ei huolta, sielunsyöjä-syöjättäret tunnistaa ajan kanssa, enkä usko sinulla olevan syytä huoleen. Sielunsyöjät pitävät sen verran kovaa mekkalaa itsestään, että ikkunatkin tärisevät ja säröilevät. Toisaalta, kuten sanottua, heissä on pahuksen paljon hyvääkin, heidät vain täytyy pysäyttää ja sanoa suoraan asiat niin kuin ne ovat. Hienotunteisuudesta ei valitettavasti ole apua, sillä he eivät erota yksityiskohtia...:)

Hei Sara!
Jeps, riimittelin otsikon tarkoituksella tuollaiseksi, jotta saisin porukan kompastumaan. Hyi minua, mutta kun välillä vain on leikittävä niin leikitään sitten.

Aah, tunsin aikoinaan tuollaisia tapauksia kuin ihminen, joka käy pyöremyrskynä arvostelemassa kaikkea, mitä sinulla on. Jossain vaiheessa masokistina käänsin nuo pyörähdykset elämässäni kohteliaisuuksiksi. Kaikki ne asiat, joista sain kovia kommentteja, olivat ilmeisesti niitä juttuja, joista nämä arvostelijat itse asiassa olivat kateellisia. Sillä sain mukavan liukkaan teflonpinnan päälleni ja loukkaukset luiskahtelivat sinne minne ne kuuluivatkin, vessanpytystä alas.

Tuo vallihauta on kova juttu, sen kaivaminen vain on niin pahuksen työllästä ja nostosillan kanssa pelleily vie sekin aikaa. Mutta, kuten sanottua, loistava idea...:)

Hei a-kh!
Eivät he tosiaan halua toisesta ihmisestä muuta kuin korvat, kaikki muu on turhaa. Kummallista...:)

Hei Eko!
Hyvä työnjako teillä. Ongelmat vähenivät meikäläiseltäkin sen jälkeen, kun tutustuin puhelimen käyttöohjeisiin ja löysin sieltä toiminnon "hiljennä" ja otin sen myös käyttöön...:)

Hei Aili-mummo!
On tämä melkoista opettelua, niin ihmisistä kuin elämästä, mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoista ja suurimmaksi osaksi antoisaa. Muutama sielunsyöjä ei elämää kaada ja onpahan opiksi vastaisuuden varalle. Kouluttamalla näistäkin ihmisistä kuoriutuu vallan mukavia ihmisiä, aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii, mutta ainakin tähän saakka kärsivällisyys on kannattanut...

Kaunista kesää myös sinulle:)

Leenamarketta kirjoitti...

Jälleen kerran tekstisi on mielenkiintoista ja ns. naulankantaan osuvaa. Sielunsyöjä ei edes tajua että se häiritsee muita pölötyksellään, vaikka sille melko suoraan sen ilmaisisi, niin se jatkaa vaan ...oikein puistattaa. En vastaa kun näen oman sielunsyöjäni soittavan, ei jaksa nyt sellaista.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Totta pakiset, näin se vain on. Sielunsyöjiä on heitäkin useampaa laatua, ilkimykjsiä ja niitä, joilla on kiire täyttää maailma omalla puheellaan.

Eniten minua hämmästyttää se, miten paljon näitä ihmisiä on. Onko ennen aikaan ollut samanlainen tilanne, vai onko tämä nyt jokin nykyajan ihmisissä puhjennut "tauti", johon ei ole keksitty lääkitystä tai jotain? En oikein ymmärrä, mutta sielunsyöjiä tuntuu pumpsahtelevan vähän joka nurkan takaa ja tapauksesta riippuen, kannattaa joko ottaa koivet alleen tai sitten olla vastaamatta puheluihin ja tekstiviesteihin, kun niitä alkaa tulla tolkuttomasti...:)