BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Olen osana tuulta ja kaikki minussa soi...

Joutsenet ovat vielä saapumatta, mutta ne tulevat pian, ehkä jo huomenna...

Läheinen merenlahti kannattelee vielä pinnallaan nuoskaksi muuttunutta ohutta jäätä, joka auringon vähitellen lämmittäessä sulaa, mutta miten hitaasti kaikki mielestäni tapahtuukaan. Odotan malttamattomana joutsenten paluuta, niiden ylvään sulavaa lipumista lahdelle, meren vapautumista talven alta.


En malttaisi millään odotella kevään tuskastuttavan hidasta etenemistä. Aamut ja illat kuluvat luonnossa, etsiessäni lupaavia vihreitä alkuja, jotka päivä päivältä kasvavat nopeammin esiin. Silmut ovat putkahdelleet puiden oksille ja sulaveden virtaukset kiihtyvät kiihtymistään. Viime viikolla vielä räystäät tippuivat, mutta nyt ne suorastan juoksevat vauhdilla rännejä myöten maahan.

Lintujen sirkutus lisääntyy, mukaan liittyy päivittäin uusia ääniä ja koko ilma soi. Puiden varjot raidoittavat asfaltin pintaa, ja katuojissa kiireiset vedet pyörteilevät kohti piilottelevia viemäriaukkoja.



Vikkelästi solisevat vedet pyörteilevät irtokivien välissä, muodostaen sulavia virtauksia ja suvantoja, nopeuttaen taas kohta kulkuaan. Miten kaunista onkaan virtaavan, solisevan veden juoksu katuojissa. Tunnen olevani osa kevään kohinaa, luonnon uudelleen syntymistä, koskettavaa luomisprosessia, jolle ei näy loppua.



Suorastaan hyrisen kevään tulosta, valosta, tuulesta ja tuoksuista. Kevät kohisee ympärilläni tuhansin eri tavoin ja äänien sinfonia hivelee korviani tavalla, johon vain kevät kapellimestarina osaa orkesterinsa johtaa. Ihoa kihelmöi pelkästä elossa olemisen riemusta, siitä tunteesta, että olen osa tätä uskomatonta näytelmää, joka toistuu jokaisena keväänä. Kevät ei palaa koskaan samanlaisena, se yllättää joka kerta. Juuri kun olen henkisesti vajoamassa likaisten lumisohjojen alle, kevät rymistelee sisään, koputtamatta.

Ja yht'äkkiä, jonain aamuna herätessäni, huomaan miten kevät kurittaa nuoskalumia, kutittelee sirkuttelevien lintujen pyöreitä kupuja ja saa koivujen oksat hulmuamaan hiusten lailla tuulessa. Samassa hetkessä onnellisuus syöksyy sisälleni ja olen kuin koko kevät, sirkutukset ja tuulessa hulmuavat koivujen oksat.



Minun on päästävä ulos, korkeille kallioille, merenlahdelle, tuntemaan kevät ihollani, lintujen sirkutukset mieleni musiikkihuoneissa, tuuli hiuksissani pyörteilemässä. Olen pakahtumaisillani kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Tunnen itseni osana tuulessa, kiireisenä etenemässä kaikkialle, yhtä aikaa...



Lapsesta asti minulle kevään ensimmäisiin hurmioituneisiin hetkiin on kuulunut Edvard Griegin "Aamu", ja kuuluu edelleen. Siinä on kiteytyneenä se tunne, joka valtaa mieleni keväisin, jokaisena keväänä.

Aamuisin, heti herättyäni, soitan ensimmäisenä alla olevan kappaleen ja sen myötä luonnossa aistimani kevät siirtyy valaisemaan koko päivääni, kunnes pääsen palaamaan metsiin ja kallioille, seuraamaan joutsenten paluuta merenlahdelle, tuntemaan miten vahvasti olen olemassa, tässä hetkessä.


Seison auringossa, korkealla kalliolla ja koko olemukseni soi...

21.1.2015 lisähuomautus: yllä oleva video on todella vikkelä katoamaan ja ilmestymään uutena versiona YouTuben ihmeellistäkin ihmeellisemmässä maailmassa. En enää muista miten monta kertaa olen kaivellut sitä yhä uudelleen, uusina videoina YouTuben syövereistä, kuten nyt taas kerran. 

Mikäli video jostain mystisestä syystä katoaa, tunnisteet YouTubessa kirjoituksen taustalla soivaan musikkiin ovat: Edward Grieg, Peer Gynt - Morning Mood, Morgenstimmung, Peer Gynt Suite No 1. Opus 46. Edvard Grieg.

12 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Ihansti sinä kerrot kevään tuntemuksista, hyrisyttämään tämä kyllä pistää, kaikki alkaa niinkuin taas alusta, kasvit nousee ja toivottavasti saat pian nähdä joutsenesi, olen itsekin malttamaton ja kaipailen jo kurkia, pellot on vielä kuitekin lumessa, ei ole vielä kurkien hyvä tulla.
Joskus 15-20 päivä ne lähtevätkin suuremmalla porukalla ylitäämänn Suomenlahtea ♥
Lempeää kevään jatkumista sinulle :)

Kiki kirjoitti...

Ah, kevät! Niin mahtavan ihana vuodenaika!
Jos asut Helsingissä, niin kuin olen muistavinani pöperöisellä päälläni, niin joutsenia avovedessä oli ainakin jo puolitoista viikkoa sitten Vuosaaren Uutelan ulkoilualueen Skatan niemen tienoilla iso joukko. Ehkäpä ovat siellä vieläkin...

a-kh kirjoitti...

Ne tulevat takaisin.

Elisa kirjoitti...

Kevään odotus taitaa olla melkein jännempää kuin itse kevät, sillä kevään jälkeen tulee niin pian kesä. Joka on ihana sekin ;)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Seijastiina!
Tosiaan merenlahti on edelleen ummessa ja joutseneni odottelevat vielä tulemistaan. Kurkia meikäläinenkin joutuu etsimään kauempaa, mutta kyllä niitä löytyy. Suokukkojen perässä juoksentelen myös joka kevät, mutta niiden aika ei ole vielä.:)

Hei Kiki!
Taapersin Vuosaaressa lauantaina monta tuntia, mutta Uutelaan ei jostain syystä matkani johtanut. Tosin, en ollut yksin ja se määritti reittejä. Sunnuntaina taas kävimme tutkailemassa Kaivopuiston ja rannan elämää, enemmän siellä oli ihmisotuksia kuin kaipaamiani lintuja, mutta kyllä tämä tästä...:)

Hei a-kh!
Tulevathan ne, varsinkin kun tietävät, että niitä odottelee yksi kaistapäisen oloinen naaras, joka kyttää joutsenten tuloa joka kevät.:)

Hei Elisa!
Taisitpa osua oikeaan, se odotus on todennäköisesti upeampaa. Tosin se, että koko ajan tapahtuu jotain ja päivittäin löytyy aivan tolkuttomasti uutta, se antaa omat lisämaisteensa odotukselle ja havainnoinnille.:)

Mayo kirjoitti...

Upeat sävyt kuvissasi ja Grieg on aina saanut siiventyngät kasvamaan selässäni : )

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mayo!
Totta tokaisit kuomaseni, Grieg tosiaan saa siivet kasvamaan selkään.:)

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Beautiful ~

Tuitsuli kirjoitti...

Uih...kauniisti kirjoitat, sinä sananikkari ja tämä biisi! Ah...olin jo unohtanut miten kaunista ja eri tavalla upeaa on klassinen musiikki verrattuna kevyeen musiikkiin, jota siis eniten kulutan.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Tuitsuli!
Kiitos sanoistasi. Itse kuuntelen musiikkia todella laidasta laitaan, samoin kuin lueskelen kirjoja tai katselen elokuvia. Kaikille mielentiloille löytyy kulttuurin jääkaapista mahan ja mielen täytettä...:)

Asta kirjoitti...

Jaahah, olet keväällä pulppuava ja onnesta pakahtuva niin kuin minäkin. Autuasta, sanoo Asta!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Muun muassa kevät, itse asiassa ole täpinöissäni kaikista vuodenajoista, kaikista ilmolista ja kaikista vuorokaudenajoista, tosin yötä suosin eniten ja aamuyötä eritoten.:)