BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Rumaa rumbaa Kontulassa...

Se, että ystäväni asuvat eri puolilla kaupunkia, antaa monia mahdollisuuksia tutustua mitä erilaisimpiin ympäristöihin. Metroradan varrella asuvat ystäväni mahdollistavat sen, että melkeinpä joka pysäkillä löytyy ystävä, ja R-kioski, ja kahvia. 

Funny Myspace Comments

Ei muuta kuin kahvikuppi kouraan ja tutustumisretki paikalliseen ostoskeskukseen voi alkaa. Lähiaikoina olen vieraillut ahkerasti Kontulan ostoskeskuksessa ja joka kerta törmään johonkin uuteen ja ihmeelliseen.


Itse Kontulan ostokeskus on jonkinlainen rumuuden kuvajainen, jossa mielentilasta riippuen, voi nähdä vääristyneen elämäntavan  ja epätoivoisen kansanjoukon kiirastulessa, ja jonain toisena kertana, varsinkin aurinkoisena päivänä, ostoskeskuksessa voi nähdä ihmisten monipuolisen kirjon, erilaisuuden rikkauden.

Olen pyöräillyt paljon Itä-Helsingin pyöräteillä, matkalla jonnekin tai jostakin, ja siksi tiedän, että koko aluetta ei pidä tuomita ostoskeskuksen mukaan. En kuitenkaan pääse siitä mielikuvasta, joka tunkeutui päähäni, käydessäni ensimmäistä kertaa Kontulan ostoskeskuksessa. Silloin satoi, oli kylmä ja harmaa väri oli vallitsevana.

Ostoskeskuksen keskelle on rakennettu lapsille pieni leikkipaikka, joka on rajattu matalalla betonireunalla. Paikallinen oppaani kertoi, että sillä leikkipaikalla näytellään päivittäin monta monituista ja omituista näytelmää, eikä yksikään niistä ole komediaa.


Lasten riemukkaiden äänien takaa kuului kantapeikkojen örinää, pullojen kilinää sekä alkavan tappelun alkurähinää. Epämääräinen joukkio parrakkaita miehiä ja kalpeita naisia heilui ja kinasteli omalla leikkipaikallaan, betonireunan vierellä.

Kaksi täysin toisistaan eroavaa maailmaa kohtasi ja leikki "sulassa" sovussa, toisistaan tietoisina, mutta kuitenkin eri maailmoissa. Väsyneet ja turhautuneet äidit katselivat betonireunalla leikkivien aikuisten heilumista, örveltämistä ja nahistelua, tarkkaillen samalla omien jälkeläistensä touhua vähien leikkivälineiden keskellä.


Siinä tulevaisuus ja kadotetut sielut kohtasivat toisensa. Näky oli äärettömän surullinen, vääristynyt ja täynnä epätoivoa. Juopunut äiti repimässä lasta liukumäestä, kauppakassi kilisten, pysähtyen hetkeksi heilumaan kaltaistensa kanssa betonireunan viereen. 

Lapsi katsomassa kaipaavasti liukumäkeä, äiti kovaäänisesti kertomassa, että pitää mennä tekemään ruokaa lapselle ja samaan aikaan äiti kaivaa kassin kätköistä kaljatölkkiä esille. Lapsen katseessa näkyi väsymys, tieto siitä mitä tapahtuu seuraavaksi.


Mieleeni tallentui kuva metelöivien ja humalassa pyörähtelevien aikuisten keskellä seisovasta surullisesta lapsesta, jonka äiti tanssahteli kilisevän kassinsa rytmittämää rumaa rumbaa. Se kuva ei ole kadonnut mihinkään, vieläkään.


Sinä päivänä, Kontulassa, särkyi yksi pieni sydän...

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Kiitos koskettavasta tekstistä. Asun itse Itäkeskuksen suunnalla ja minulla on 1 vuotias lapsi. Ennen lapsen syntymää ajattelin kaikkien palvelujen ja metron läheisyyden olevan iso plussa asua Itä-Helsingissä. Lapsen synnyttyä minulle on tullut kammo tätä paikkaa kohtaan ja haluan täältä pian pois. Kontula on Myllypuron tavoin Itä-Helsingin pahimpia alueita mutta Itäkeskus tulee hyvin perässä.

On järkyttävää katsella lapsiperheiden menoa tällä suunnalla, Kontulaan en edes halua mennä. Säälin Sosiaaliviraston työntekijöitä. Heiltä ei työt lopu tällä alueella.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Moni lapsiperhe on huomannut saman kuin sinä ja niinpä ne lapsiperheet, joilla on siihen mahdollisuus, ovat pakenemassa Itä-Helsingistä.

Vaikka tiedän, etteivät metroasemat ja niiden lähellä olevat ostoskeskukset kerro koko totuutta, antavat ne kuitenkin painajaismaisen kuvan koko alueesta.

En usko, että lapsen kasvattaminen on kovinkaan helppoa, varsinkaan ympäristössä, joka antaa elämästä hyvin yksipuolisen kuvan. Itä-Helsingin ostoskeskuksissa huomaa, miten kansa on jakautunut varallisuuden ja taustansa mukaisesti hyvin erilaisiin ryhmiin.

Epätoivo ja levottomuus, lasten ja nuorten toivoton elämään opettelu kodeissa ja ympäristöissä, joissa kohtaa ainoastaan elämässään epätasapainossa olevia aikuisia, ei voi tuottaa kaunista hedelmää.

Tosin, varakkaiden alueiden kivimuurien sisällä tapahtuu paljon vastaavaa, raha vain naamioi asian toiseksi. Pääkaupunkiseudulla on melkeinpä mahdoton löytää asuinpaikkaa, joka olisi taatusti turvassa maailman pahuudelta. Lintukodot löytyvät pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, jos enää sieltäkään...:)