BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Yön kansan kohtaamispaikalla...

Miksi juuri yöllä, muiden nukkuessa, ajatukset päässäni risteilevät kuin epäonnistuneet tippaleivät leipurin Helvetissä? On kuin kaikki vinksahtanut ja vähänkin outo huomaisi tilaisuutensa tulleen ja ponnahtaa mieleni estraadille esittämään omaa monologiaan, kirkumaan aariaansa tyhjille aitioille.



Joku vieras vietti vaeltaa aivojen tunnelohkoissa, oudoilla poluilla, joista ei tiedä ovatko ne totta vai mielen valhetta. Miten tämä sisällä istumisen tuska saakaan normaalin järjen jumiin. Blogistanissa on monta yön kukkujaa, mutta nyt jos koskaan kiroilen sitä, että he kaikki ovat kasvotonta sanojen merta, johon kumilautalla keikkujan on helppo upota.

Fantasy Myspace Comments


Miksi ihmeessä kaikkien ystävien täytyy nukkua juuri nyt, kun aamuun on vielä aikaa eikä yö ole syvimmillään? Pitäisikö määrätä laki, joka sallisi blogistanin yöpöllöjen muuttua todellisiksi, hahmoiksi laajassa avaruudessa, jossa keskustelu sujuisi ajatusten tasolla? Yön kansa kohtaisi toisensa, tuntemattomina, ajatuksiltaan valppaina ja vapaina, käyden keskusteluja aiheista, joita ei arjessa käsitellä.

Fantasy Myspace Comments


Miten kutkuttava ajatus, virtuaalinen todellisuusmaailma yön blogimaailmassa vaeltajille, tuntemattomien kohtauspaikka, jossa tuntemattomuus on sääntö, ei poikkeus.

Yö on musiikin aikaa, se vie ajatukset tuntemattomille poluille, syviin vesiin, jossa kaikki on mahdollista, varsinkin mahdoton. Jostain syystä jämähdin tänä yönä Simon & Garfunkelin vanhaan tuotantoon. Alla pari YouTube-klippiä, toinen alkuajoilta, toinen vuodelta 2003.
 

Toinen klippi on vuodelta yksi ja kaksi, siis uran alkuajoilta.




Jostain itsellenikin oudosta syystä on todettava, että tänä yönä, tällä hetkellä, pidin huomattavasti enemmän vuoden 2003 versiosta. Johtuiko siitä, että äänistä välittyi eletty elämä, tunne oli todellisempaa kuin nuorilla pojilla, jotka tekivät kaunista musiikkia? 

Mene ja tiedä, musiikkimaku on todella ihmeellinen asia, se vaihtelee päivästä päivään, tunnista toiseen, hetkestä hetkeen...

3 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Kuulun tähän yön kansaan itsekin... Yössä on jotain niin houkuttelevaa, vuorokauden parasta aikaa. Itse olen ainakin juuri silloin luovimmillani. Päivällä ollaan rationaalisia ajattelijoita, mutta yöllä pääsee mielikuvitus valloilleen...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Näin se on. Hulluinta koko touhussa on se, että on kuin itsessä olisi kaksi eri persoonallisuutta, päiväpersoona ja yöpersoona, joista läheisin on yöihminen. Päiväihminen havainnoi ja kerää tietoa, jota yöihminen prosessoi ja muokkaa todella vinksahtaneiksi ajatuskuvioiksi. Jos valita pitäisi, valitsisin ehdottomasti yöihmisen.:)

Sara kirjoitti...

"Päiväihminen havainnoi ja kerää tietoa, jota yöihminen prosessoi ja muokkaa todella vinksahtaneiksi ajatuskuvioiksi."

Tuo oli tosi hyvin sanottu, noinhan se on.

Itse olen jo ajat sitten huomannut, ettei yöllä pidä tehdä mitään ratkaisevia päätöksi tms, koska se päiväihminen ei välttämättä olekaan ihan samaa mieltä asioista... :D Joskus päivällä ihmettelee, miten yöllä onkaan ajatellut niin "hassusti".