BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Minne tahansa menen, siellä olen, kadotakseni tulevien hetkien ketjuun...

Joskus...

On outoa elää ihmisten keskellä, olemalla osa paljon suurempaa kokonaisuutta, kuulumatta minnekään ja kuitenkin, kuuluen kaikille, kaikkialle ja kaikkeen.

Fantasy Myspace Comments

Käväisin eilen ystäväni kanssa keskustassa, Kampin metroaseman seutuvilla. Olimme liikkeellä aamupäivästä, joskus kello yhdentoista tiimoilla ja ilma oli mitä uskomattomin. 

Pakkanen mahdollisti kuulaan kirpeän ilman, pakokaasuista ei ollut vielä hajujälkiäkään. Aurinko valaisi maiseman ja väritti kuuraan peittyneet betoniset ja kiviset seinät valkeiksi pitsikankaiksi. Hengitysilma höyrysi ja jäimme katselemaan höyryn varjoja seinillä.

Hetken aikaa todistimme satumaista näytelmää, keskellä kaupunkia, kun tuuli ja aurinko yhdistyivät, ottivat leikkiinsä mukaan irtolunta ja alkoivat iloittelun. Yhden hetken ajan, pienellä aukiolla, näimme jäistä tanssia, jossa tuuli veti pyörteeseensä auringossa kimaltelevaa irtolunta. 


Lumen tanssi, hiutaleiden yhtäaikaiset piruetit, loisteliaat spagaatit ja vaa'at liu'uttivat meidät pois keskiöstä, täyttivät kauneudellaan liikkeen hetkeen, jonka aikana emme uskaltaneet hengittää, peläten sen katoavan silmistämme hengityksen voimasta.

Fantasy Myspace Comments

Muutama satunnainen kulkija eteni aukiolla, olemus etukenossa, huomaamatta luonnonnäytelmää silmiensä edessä. Todennäköisesti he manasivat hetkellistä tuulta ja lumihiutaleiden tunkeutumista silmiin ja kiirehtivät entisestään askeliaan, pois liikettä häiritsevästä epämukavasta luonnonilmiöstä.

Ja me kaksi toopea seisoimme silmät avoimina keskellä Kampin aukiota, Tennispalatsin edessä, ja vain nautimme luonnon ilmaisnäytöksestä, jonka katsomiseen muilla ei ollut tuhlattavaksi aikaa.

Tarvitsevatko ihmiset aina jonkin erityisen syyn lähteäkseen liikkeelle, nopeasti päämääräänsä edeten? Miksi on koko ajan edettävä eteenpäin, miksi ei voi hetkeksikään pysähtyä, ilman hyvää syytä, miksi ei voi vain nauttia hetkistä? Eikö syyksi riitä vain se, että nyt on hyvä hetki pysähtyä, katsella ympärilleen, nauttia pienistä hetkistä ja niiden mahdollistamista pienistä ihmeistä...? 

1 kommenttia:

kikka kirjoitti...

kiitos vierailusta sivullani. Pöytäkangaspuut on lainassa äidiltäni. Ja ovat 20v vanhat. En tiedä mistä on ostettu ja paljonko on maksaneet, mutta käytössä tosi kätevät ja pienet. mukavaa sunnuntai päivää sinule