BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevytkenkäinen huitukka...

On kuin talvi ei osaisi olla talvi lainkaan, kuin se olisi unohtanut vuodenaikaan sopivan käytöksen, ominaislaatunsa. Se käyttäytyy kuin kevytkenkäinen huitukka, vaihdellen monta kertaa päivässä asujaan, osaamatta päättää millä päällä tänään olisi, saati minkä asun päälleen pukisi.

Ikuisuudelta tuntunut valoton aika luonnossa sai mielen hämmentävästi sykkimään, kynttilän valoon ja peiton alle käpertymään. Pilvien lautat kylpivät valossa, keinovalon luomassa illuusiossa, valosaasteen värjäämässä oudosti hohtavassa maailmassa.


Yöt olivat epätodellisia, alati taivaan peittävään pilvimassaan heijastuvia valoja, luonnottoman kaunista valosaastetta. Olin kuin eksyksissä, ymmärtämätön vuodenajan oikullisuudesta, päättämättömyydestä olla oma itsensä ja väsyin loputtomaan harmauteen.

Silloin harvoin, kun pilvet repeilivät, kuu kumotti outoa valoa koivujen rungoilla, luoden näkymän seisovista luurangoista, kapeista ja taivaita tavoittelevista. Epätodellinen valo pyyhkäisi maisemaa ja jalanjäljet hangella syvenivät.


Se loi outoja, valkoisen täyttämiä vaaleanpunertavia maisemia silmien heijastaessa kuvaa talvesta, joka suli sisältä päin. Ja kaikkialla maata kattoi pehmeältä vaikuttava lumi, taustalla tippuvien räystäiden ääni sekä jääpuikoissa virtaavat vesipisarat, maahan putoilevat... 

Kuin pastelliliidulla tarkasti hahmoteltu, valon täyttämä kuva, jossa talvi jo kyynelehti viimeistä katettaan, poistumistaan maisemasta. Yöllinen näky oli kaunis ja hiljainen, valon viipyillessä valkoisella hangella, joka  painui hitaasti lähemmäksi maata.


Pitkään kestänyt harmaa kausi sai ihmiset koteloitumaan, etsimään sisältä lämpöä ja turvaa vuodenajalta, josta ei saanut otetta ja joka ei tuntunut oikealta talvelta, todelliselta.

Se vaikutti vain vaimean harmaalta, alastoman aralta ja kuin hidastellen askeleitaan se jäi paikalleen peittämään koko taivaan, lopulta hiipien ihmisten mieliin, saaden ihmisen, melkeinpä jokaisen, unenkaltaiseen olotilaan, kuin elämään varjossa. Valo oli niin korkealla ja kaukana, antaen itseään odottaa...


Lämpötilat vaihtelivat, välillä jääpuikot sulivat ja seuraavassa hetkessä muodostui taas uusia.

Lumi oli raskasta, veden täyttämää ja vain pinnaltaan talven oloista. Lähemmin tarkasteltaessa näki enemmän vettä kuin lunta, läpinäkyviä lumen koostamia pisaroita, jotka olivat jo valmiita luopumaan olomuodostaan.


Lumi otti puiden rungoista tukea, liimaten uusia hiutalekerroksia entisten päälle, kylmän kosteille pinnoille. Jää laskeutui oudosti kallioilta, innoissaan harjoitellen jääurkujen tekoa, monihaaraisina, kuin sittenkin päättäen toisistaan erota.

Miten monesti, liian usein, näin yötaivaan saastuvan valosta, värittyvän epätodellisilla sävyillä ja jääpuikkojen kimaltelevan yötaivaan eri väreissä. Ja samaan aikaan lumi kukki vitivalkoisena puissa, kovettuneina tupsuina ja palleroina, oksien haaraan jumittuneina kasoina kuin omenankukat toukokuussa.

Katselin oksilta paenneen veden hakkaamaa hangen pintaa, joka muuttui koko ajan säätilan mukaan, näyttäen lopulta lohduttoman rokonarpiselta.


Ja se hetki kun pilvilautat väistyivät ja oli pitkästä aikaa mahdollista nähdä tumma, syvänsininen yötaivas, sitä hetkeä en unohda. Miten haltioituneena, tiheästi hengittäen, kävelin hitaasti katse taivaalle kohdistuen.

Katoavan valosaasteen valaisema, vähä vähältä tummaksi muuttuva kuulaan kirkas yötaivas, viikkojen harmauden jälkeen se iski suoraan syvimpään mieleen, herättäen ja ravistellen, kertoakseen että elämää on edelleen...

Koivut olivat kuin tarkasti öljyvärillä taivasta vasten maalattuja. Katselin syvänsinistä yötaivasta, jolla tähdet lepäsivät kirkkaina ja loistavina. Jätin käsistäni kaiken ja vain katselin, nautin pilvettömästä taivaasta vailla valosaasteen värjäämiä pilvilaineita.


Entä kuuran kuvioimat puut ja pensaat? Miten oksat näyttivätkään niin hennoilta, kuin ne voisi hetkessä poikki katkaista. Näennäinen yöllinen talven henkäys pinnoillaan oli vain hauraita kylmän varjoja, eivät muuta.

Ja kalvakka kuura kulki yli maiseman, koskettaen kaikkea kylmillä sormillaan.


Nopeiden lumimyrskyjen tuivertamassa ilmassa oli ihmeen rauhallista ja hiljaista. Vain tuulen ulvontaa pihamailla ja läheisen metsän puissa, valkeat lumen riekaleet kulkivat nopeasti ja kinostuivat, luoden kauniin pehmeitä laineita pihoilla.

Kevyt lumi tanssi ilmassa, henkäyksen ohuina harson palasina, kieppuen katoilla ja toisiinsa tukeutuvissa puissa, jossa ne olivat hetken levänneet rungoista kiinni pitäen.


Lumi laskeutui maahan keveinä laattoina, tunnista toiseen, yöllä ja päivällä, kuin haluten täyttää maan valheellisella valkeudellaan. Pitkään kestänyt harmaus ja nopeat säätilojen vaihtelut saivat ihmiset pois tolaltaan, kummastelemaan talven oikullisuutta.

Äkillinen kylmyys kuivatti kosteuden hangelle, jonka pinta oli hetkessä kuin himmeänä hohtavaa marenkia. Puiden valkea vaippa, sekin oli vain osa talven valhetta. Hetki valoa ja kaikki oli poissa.


Ja kun vihdoin, kuin suurenmoinen ihme, aurinko näyttäytyi taivaalla, oli kuin koko olemus olisi vapautunut pitkästä vankeudesta. Talvi temppuilee edelleen oikullisine sääilmiöineen, mutta auringon vaikutus luontoon ja mielentilaan on kerrassaan ainutlaatuinen.

Päivät yhtä aurinkoa ja iltaisin tähdet tuikkimassa taivaalla, lämpötiloja ja niiden vaihteluita voi vain arvailla, mutta huitukkaimaisesta käytöksestään huolimatta, talvi tekee tietä kevään tulla...


Meren rannoilla jäät heilauttelevat jo helmojaan, jyrkästi ylöspäin kääntyillen, kuin murtumakohtaa etsien ja rantakallioiden lumet ovat pois sulamassa, sohjona varjoissa ja kuopissa, pinnoilla keveästi liukuen.

Talvi on pahoinpidellyt kallioita, viiltänyt liuskoja pinnoilta. Ja lokit, miten ne kirkuvat...


Alla oleva video ansaitsee katsomisen koko näytön kokoisena. Uskomattoman kauniin ja silmien verkkokalvoilla pitkään vaikuttavan videon on taidokkaasti luonut Norjassa asuva, taiteen saralla monipuolinen lahjakkuus Arnoya Ari, jonka blogissa Jäämeren maisemat esiintyvät upeasti taltioituina.


11 kommenttia:

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos upeasta kirjoituksestasi, proosarunosta, joka on kuvitettu hienosti ja tunteisiin vetoavasti!

Kiitos myös suurenmoisesta videosta Norjan luonnosta ja auringonlaskuista..:)))

Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle, Pitsit.<33333

arleena kirjoitti...

Oi niin kuniita kuvia, tunneölmallisia. Talvi on takana, kevät etenee kohisten.

Sussi kirjoitti...

Upea postaus! Sait talven tuntumaan harson kosketukselta...

Birgitta kirjoitti...

Hienoa! Elin matkassasi tätä talvea, uinuen ja kirkkautta kaivaten. Ja nyt vihdoin aurinko ja kirkkaus on palannut. Anna nyt pitsien heilua ja kirmaile auringonsäteille.

Upeaa viikonloppua sinulle =)

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Huikean upea ja talven huurteisen tunnelman hienosti välittävä kuvasarja. Oli upeata nähdä syötteenlukijassa kuvat isompana valkeaa taustaa vasten. Blogissa sekä kuvat että teksti tulevat hienosti esiin.
Kiitos. Tämä pysäytti tunnelmoimaan.

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Ahhhhh, Winter gives such Beauty, but by now it truely is time for it to retreat......., there are some parts of the U S that are still getting pummeled with
snow :( , up to 18" to 24" :O Yes, this time of year melts fast, but really it's time for Spring! Days here are getting warmer, but have to watch, nights still can get a damaging cold :\ I hope Spring finds you very soon :)

Warm Hugs & Kisses to You & the boyz ^.,^ ♥♥♥xoxo

Harry Kalenius kirjoitti...

Tunnelmallinen ja hieno. Kettukuva alkoi naurattamaan.

Liplatus kirjoitti...

Kiehtovaa koskettavaa luonnon ilmiöistä kerrontaa.
Huhtikuu meitä kokeilee, keinuttaen kylmän ja lämpenemisen välillä.
Sitähän on niin malttamaton, voi kun lämpenisi jo.;)

Katselin moneen kertaan upeat kuvat läpi, hyvänolon kuvia ovat.
Anteeksi repolainen, kun en voinut nauramatta Sinua katsoa, vaikka jalkasi pahasti on livennyt, suistanut kuonolleen.:)

Arnoy Arin videolla on taivaallinen valon ja luonnon jylhyyden tunnelmaa.

Mustis kirjoitti...

Sussiunatkoon Pitsit, olet pitkästä aikaa täällä, ja miten ihana kevätjuttusi Areineen taas olikaan! Ja tuo eräs kuva, et ikinä arvaa mikä, tuon liukumäkeä laskevan ketun kanssa liikutti kovasti vanhaa mustunutta hämähäkin sydäntä, jopa niin että seitit repaleiset seitit heilahtivat entisestään rikki:)

Se tulikin sitten kertarysähdyksellä, tämä kevät.. nyt harmittaa etten kuvannut jokea 11.4. kun kännykkä jäi kotiin ja kävin ihan meren äärellä saakka, hyvä etten Ruotsiin asti juossut, harmittavaista. Eilen molskahdin vain kerran, enää ei ehkä kannata leikkiä nälkiintynyttä hyljettä haurastuvilla jäillä:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Kiitos kauniista kommentistasi. Itsestäni tuntuu aina välillä siltä, että sanat vain hakeutuvat toistensa perään, todella oudossa järjestyksessä, minun paljoa voimatta vaikuttaa asiaan. Kummallista, mutta niin siinä aina käy. Ja totta, kirjoituksen lopussa oleva video on jotain aivan uskomatonta, en ole vastaavanlaiseen koskaan ennen törmännyt YouTubessa ja jo siksikin halusin, että mahdollisimman monella olisi tilaisuus nähdä se...:)

Hei Arleena!
Eikö vain olekin upeaa, että vihdoin ja viimein lämpö ajaa talven pakosalle ja pääsemme nauttimaan luonnon pienistä ihmeistä kaiken kasvavan keskellä. Rakastan talvea, mutta tämän talven pitkä harmaa jakso oli todella rankka ja siksi valoisa maailma saa ihmiseen enemmän puhtia...:)

Hei Sussi!
Sitähän se oli, keveitä ja vähemmän keveitä harsoja kaikkialla. Kaunista, tosin vähemmässä määrin timanttipölyn kimaltelua hangilla...:)

Hei Birgitta!
Miten oikeassa oletkaan, keräilen ja korjailen jo menossa rähjääntyneitä pitsinretaleitani, jotta olisin valmis hulmauttelemaan helmojani kaikelle maailmalle. Valo korjaa kaiken ja saa tungettua energiaa nuutuneeseen olemukseen. Tästä se lähtee, ehdottomasti...:)

Hei Heikki!
Kiitos mieltä lämmittävistä sanoistasi. Ja totta sekin, että nautin itsekin suunnattomasti kuvista, joita liitän kirjoituksiini. Jokainen niistä vastaa melko tarkasti sitä, mitä haluan kirjoituksillani kuvailla. Olet blogisi mukaan itsekin melkoisen lähtöqasemissa, veneilykausi pääsee pian alkuun ja taidaqt olla jo raaviskelemassa veneen pohjaa, ellen väärin arvaa...:)

Hi Angel!
How right you are, once again. Warm days and cold nights, but that is all Spring time. There's lots of snow left, but it is melting fast, some 10 cm per day and in one of these days it all will be gone. I have the feeling that you are pretty busy with your garden nowadays and very soon I'm able to read stories and see beautiful photos of it. Spring has already found you. Take care and lots of hugs from me and my boyz to all of you...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Harry!
Ja arvaahan paljonko naureskelin itsekin ketun kuonoauraa...:)

Hei Liplatus!
Tämän vuoden talvi on ollut harvinaisen oikullinen, ei varmastikaan pitkällä ajanjaksolla mitattuna, mutta talvi kerrallaan. Jatkuva lämpötilojen vaihtelu on muovannut lumen rakennetta, välillä vetistä ja raskasta, välillä taas kovettuneen lumen päällä hentoja hiutaleita. Jatkuva harmaus oli saada minut sijoiltaan, niin nyrjähtänyt kuin normaalistikin olen, mutta vielä enemmän.

Ja repolaisesta sain minäkin monet hervottomat naurut, sattuu sitä luonnossakin, enemmän kuin ehkä arvaammekaan. Olen aivan samaa mieltä videosta, se vain on niin uskomattoman upea, että sanat ovat kesken loppua...:)

Hei Mustis!
Aurinko sai sitten pitsitkin sulamaan ja kirjoittelemaan levottomiaan. Olen kettuihin hivenen kallellaan ja vaikka repolainen tuossa saikin lumesta kuonolleen, muuten näyttää repolainen olevan melkoisen pörröinen ja pulska tapaus. Suupielet kippuralla minäkin karvaturrin kuvaa katselin.

Pahus, kun näitä moneen kertaan sulaneita ja taas kasaantuneita hankia vain on niin hankala taapertaa. Moni kuva jäi minultakin ottamatta kun en halunnut raahata jalustaa hangessa räpiköiden ja kädet olivat välillä tärisevät kasat eivätkä totelleet käskyjä aivoista. No, onneksi muut ovat olleet sitkeämpiä tapauksia ja olen päässyt lainailemaan kuvia.

Ja se pahuksen influenssakin irrotti otteensa, että kihisin vuoteen pohjalla. Sisällä olemista, pitkän aikaa, eihän se sellainen ole laitaa. Ulos pitää päästä, kipittelemään kivillä, nuuskimaan kohta avautuvaa merta, katselemaan joutsenia. Se on elämää se.

Tervetuloa molskahtelijoiden klaaniin, monenko ojan veden lämpötilaa olet pyrstölläsi kokeillut. Kylmää aina, eikös vain...:)