BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 12. marraskuuta 2012

Niin vaimeana soi viulu yössä...

Yksinäinen sävel yössä, melodiaa tapaileva eksynyt jousi ihmisen kädessä, lävistää aamuyön hiljaisen tunnin jääden soimaan ilmaan, viipyillen kuin ihmetellen itsenäistä lentoaan...

Muutamia vuosia sitten, eräänä nousevan auringon värjäämänä aamuhetkenä, korviini kulkeutui vaimea, säröilevä ääni yössä. 

Kuljin ajatuksissani, nauttien luonnosta ja sen tuoksuista sekä äänistä ympärilläni. Maailma oli unessa, pikkuhiljaa heräillen yön kuvajaisista, ilmassa väreili vaitonainen sävel, eksyneenä kaltaisistaan, kauempana.

Sävelen varjo oli jo ohittamassa minua, kunnes tunnistin sen pyynnön "Kuuntele minua".


Muistuma lapsuudesta, sormien paino jousella ja ranteen kevyt liike sekä tottelemattomat kielet, silmät kiinni omassa maailmassa, musiikki mukana kaikkialla...


Kuin itsestään, askeleeni lähestyivät ääntä, joka kuului sisältä. Sävel särkyi, pakeni hitaasti liukuen pitkin avonaisen ikkunan pieltä.

Ja niin minä seisoin lähellä ääntä, hiljaisella tiellä, keskittyen sävelten maailmaan, sietäen soiton nuotin vierestä.


Alavireinen soitto viululla ei ollut puhdasta, lähinnä särkyneen surullista. Osa teemoista oli tuttuja, kadoten outoon sävelten maailmaan, joka polveili matalasta korkeaan, tarkoituksellisista tai tarkoituksettomista virhesoinnuista puhumattakaan.

Tuo ensimmäinen kerta sävelten merta, ristiaallokoita, katoavia laineita tutuilla öisillä teillä ja kaduilla johdatti minut, uudestaan monia monituisia kertoja, kuuntelemaan epävireisen viulun ja kompuroivan jousen tuottamaa äänimaailmaa.


Puhtaasti ja haparoimatta mies soittaa vain yhtä melodiaa, yksinkertaisen kaunista gruusialaista kehtolaulua, joka on itselleni tuttu lapsuudesta. 

En ole niiden vuosien jälkeen törmännyt melodiaan uudelleen, vain joskus miettinyt sen todellista nimeä, koskaan onnistuen. Ja nyt löytyy toinen ihminen, jolle melodia ja sävelkulku on tuttu, joka muistelee ja soittaa viuluaan rakastaen.

W.E. Wachtmeester 2001/Oer-Wout

Mies, kumara ja harmaa, kuin itsensä varjo valoa pakenemassa, sormet jäykästi harallaan, kyynärtaipeessaan kantamassa keltaista roskapussia.

Vuosiaan vanhempana, kuin piiloutuen kokoharmaaseen varjoonsa, hän kulkee muiden maailmojen laidoilla silmät puolittain suljettuina.


Ihmiset puhuvat hänestä, vähin äänin ja kuin varkain, kykenemättä ymmärtämään soittajan tarvetta soittaa, tuntea äänen väreily keholla sen hieroessa mielen pimeitä aukioita. 

Musiikin tuottama fyysinen hyvänolontunne, tietoisuus siitä että oma maailma on hallittavissa, suljettuna vierailta, siinä on tarpeeksi eikä muuta tarvita. 


Me tiedämme toisemme, kuljemme usein toistemme ohitse. Hän on nähnyt minut öisellä kadulla kuuntelemassa soittoaan, vaipuneena omaan maailmaani hänen musiikkinsa johdattamana. 

Emme tervehdi toisiamme, mutta jokin meidän sisällämme kunnioittaa sanatonta sopimusta, jossa toinen soittaa ja toinen on kuuntelija.


Joinakin öinä viulun vingahteleva ääni leikkaa yössä, saa ihon nousemaan siiralle ja päätöksen lähteä pois, äkkiä. Ja kuin vaistoten nopean pakenemiseni, hän vielä viimeiseksi soitokseen sahaa kieliä jousella, katkoen jouhista jokaisen, leikaten ilmaan rajan hyvin yksityisen.

Hän sulki ovet takanaan, vain ikkuna oli vähän raollaan sävelten kulkea...


Kerran, hänen talonsa edustalla, eräs yöllinen koiran ulkoiluttaja yllätti minut kuuntelemassa epävireistä soittoa, pysähtyi kohdalleni ja kertoi, haluamattani, tietonsa soittajasta. 

Tärkein viesti oli se, että hän sääli soittajaa sydämensä pohjasta ja toivoi miehen saavan edes joskus oikeaa hoitoa, jossakin muualla. Ja taustalla soi, kuin sordiinolla vaimennettuna, surullinen musiikki viululla...


Ihmisten vaikutelmat ovat kiinnostavan vahvoja, suurelta osin mielikuviin perustuvia ja totuutta tarkoin vältteleviä, uteliaan mielen tuottamia pieniä valheita. 

Soittajaa ne tuskin loukkaavat, hänellä on kokonainen sielunmaisema soitettavanaan, kaukana muiden todellisuudesta, maailmassa joka on ehkä hänen ainoansa.


Hän elää ja liikkuu kuin varjo keskellämme, uskomaton sävelten palo sisällään hehkuen.

Ihmiset antavat hänen olla rauhassa, puhuen hänestä säälin sanoilla. Ja kuitenkin, onko hän sittenkin meistä kaikista onnellisin?


Taitonsa teknisesti huippuunsa kehittäneen muusikon esitys on usein kylmiä tunteita nostattava, täydellistä ja ylimielisen tenhoavaa.

Kun tunteet virtaavat musiikin mukana, epätäydellisyys ja rosoisuus ovat sallittuja...


Jousi luistelee kielillä, kompuroiden ja kaatuen, välillä iskien ja yllättävää taitoa osoittaen. Soittaja ei ole lahjakas tai taitava, ei edes keskivertoamatöörin tasoa. 

Viulun ääni säröilee, puhtaasti soittamisesta voi vain uneksia, mutta aina joskus yön harvinaisina tunteina, viulu lumoutuu soittajan kosketuksesta ja saan hetken ajan kuulla  puhdasta kauneutta.



Hänen sisällään elää sävelten maailma, hän puhuu soittaessaan ja sävelet ovat hänen sanojaan.

Viulu, se laulaa säröisiä laulujaan ja mies, uneksien soittaa soittamistaan. 

Joinakin öinä kuulee hyvin miten mies ei nauti soitostaan, on kuin hän haluaisi pahoinpidellä muistojaan, tuhota ne kokonaan.


Ja siellä, suljettujen ovien takana, kaukana sääliviltä katseilta, mies soittaa viuluaan, surullista melodiaa, jossa ilo ja tuska kohtaavat toisensa...

Kenelle hän soittaa, mikä sävel etsii ulospääsyä hänen muistoistaan, yrittäen tavoittaa jo kauan sitten kadonnutta....?


Aikojen kuluessa olen oppinut tulkitsemaan miehen tunneskaaloja, ymmärtämään miksi jousi särähtää kielillä, äänet särkyvät tuottamatta ehjää säveltä.

Tänäkin iltana, jolloin pimeys oli levittänyt kostean verkansa ja alfaltti loisti himmeän keltaisena katulamppujen alla, vaimea ääni kantautui kaukaa kertoen soittajan tunteista, mielialoista joita hän ei muuten osannut ilmaista.


Huolimatta siitä, että olen kirjoittanut viulusta ja viulistista, en voi ajatella tähän loppuun kuin sellomusiikkia, syvälle hiipivää ja kaunista.

Taiturimainen Adam Hurst ja hänen ihoa kosketteleva, huokosiin tunkeutuva sävellyksensä "Return".



Miten kaunista, pimeisiin iltoihin ja kynttilöiden valoon sopivaa, vaivattomasti soivaa sellomusiikkia...

Adam Hurstin YouTube-kanavalta löytyy lisää upeaa, soinnukasta ja sisällä väreilevää sellomusiikkia, johon minulla on taipumus onnellisesti unohtua...

27 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Hätkähdyttävän oivaltavalla tavalla kuvaat soittajan mielenliikkeitä ja tuntemuksia, joita hän herättää.

En itse valitettavasti tiedä soitamisesta mitään, mutta samantyyppisiä ajatuksia kulkee päässäni, kun kirjoitan.

Arnoya Ari kirjoitti...

Miten usein ihmiset ovat sokeita onnelle, ei se vaadi ulkoista rihkamaa tai virtuoosin kykyjä. Onni on kun ihminen on sinut itsessä kanssa ja oikeasti nauttii elämästään.

A kirjoitti...

Pitsit, kiitos kauniista surullisesta musiikista. Sello kertoo surusta koskettavimmin...<3

Kiitos tästä postauksesta, Pitsit!<333

Hietatar kirjoitti...

Onni ken uskaltaa olla oma itsensä, erilainen, muiden arvosteluista huolimatta. Löytää voiman oman tien kulkemisestaan.

Persoonallisuudelle ja yksityisyydelle, kunpa osaisimme antaa tilaa, emmenkä yrittäisi tunkea ihmisiä samaan tasapaksuun "pipari muottiin".

Rohkea on viulunsoittaja.
Tunteva, aistiva, empaattinen on kuulija.:)


Kauniisti soi sello.

Unknown kirjoitti...

Uutta musiikkia tuo sellonsoitto. Täytyy tutustua vielä lisää. Hienot kuvat. Tykkään.

Irja Viirret kirjoitti...

Pitsit, katson tämän paremmin kun jaksan huomenna, nyt on jo yö, enkä millään voi keskittyä tähän polveilevaan hienoon tarinaasi niin kuin se ansaitsee:)

Irja Viirret kirjoitti...

Palasin soittajasi luo uudelleen Pitsit ja nyt ajan kanssa ja olen melkein varma siitä että ihmisistä onnellisin on taiteilija, joka viis veisaa ihmisten säälistä jos kehuistakaan.

Eikä tarinasi oikeastaan niin rönsyilevä ollutkaan kuin ensi silmäyksellä ehkä vaikutti, sehän oli hyvin tasapainoinen ja ehyt. Siinä missä tasokas viulun soitto minut jotenkin villitsee, niin sello rauhoittaa mielen ja niin nytkin:)

Eko kirjoitti...

Kauniisti kieliä näppäilit.
Soittoa solisutit...
Tarinaa tasokkaasti tapailit -
sanoilla osuvilla ojentelit.
Ottakaamme mukaamme - ohjeeksi tulevaan...
Lisäksi - kauniilla kuvilla koristelit -
Kuva-Kielillä nähtäväksi...
Talven Terveiset Kuusamosta - takarajalta Kainuusta...!

Birgitta kirjoitti...

Upeaa ja lämmintä kohtaamista. Muistan nuoruudestani kun kerran hiljaisen hetken kaupungissa katkaisi herkkä kaukaa kuuluva torven soitto. Olin aivan lumoutunut, työnnyin ikkunasta ulos kuuntelemaan sitä kauneutta ja ihmeellisyyttä. Kuin liikenne olisi pysähtynyt ja linnut hiljentyneet, vain tuo kaunis soitto kuului kaukaa ja niin herkästi.

Sinulla on varmasti hienoja hetkiä illoissasi. Ymmärryksesi ja lämminhenkisyytesi varmaan säteilee soittajalle asti.

a-kh kirjoitti...

Kruununhaassa asuessani kävi pihasoittaja viuluineen lauantai-illoin; hoikka, tyylikäs vanhempi herra. Moni heitti ikkunastaan pienen kolikkonyytin.

Villabohemian kirjoitti...

Blogissani on Liebster-tunnustus sinulle!
Vielä mahtui blogisi lukijoiltaan määreisiin.

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Yes, the music of the violin & cello can be very haunting and sad, very emotional ~ I love the music of Adam Hurst ;)

Hope you are doing Well :) Avalon's Garden & Greenhouse still exists, maybe one day I will be able to open it again...... Thanks for stopping by the Garden Cottage and listing me on your sidebar ;)) Hopefully I will have the time to write something soon.... I have lots of pictures but not enough time :|

Kitiiez give a *MIEOW* owt to da 2 furry guyz ^.,^

and send lotz ov Hugz & Kissez to All ~ ^.,^ x6 +1 :) ♥♥xoxoxo♥♥

Pierre BOYER kirjoitti...

Best regards from Paris,

Pierre

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Sussi!
Kiitos. Tuli mieleeni, ettei soittamisesta itse asiassa tarvitsekaan tietää mitään, tärkeintä on musiikin antama nautinto, ne mielen maisemat joita se avaa itsessä. Ja totta, kirjoittamisessa syntyy samanlaisia ajatuspolkuja...:)

Ari!
Olet taas kerran niin oikeassa. Jos ihminen aidosti nauttii jostakin, taitoja tai ei, millään muulla ei ole väliä. Olla sinut itsensä kanssa, nauttia tekemisistään, mitä muuta voisi vaatia ollakseen kohtuullisen onnellinen...:)

Hei Aili-mummo!
Musiikki oli surullista, mutta kuitenkin niin sielua hierovaa. Surullisuudessakin on jotain äärettömän kaunista ja parantavaa...:)

Hei Hietatar!

Toden totta, ei tarvitse olla täydellinen uskaltaakseen nauttia ja olla oma itsensä, epätäydellisen kauniina. Jos etsii aina täydellisyyttä, oma tie ei pääse etenemään senttiäkään. Ihmisten vaistonvaraiden vaade siitä, että olisimme kaikki samanlaisia, tai ainakin katsojan kaltaisia, typistää omaa elintilaamme ja samalla muiden tilaa...:)

Hei Harry!
Sellomusiikin kuuntelu on äärettömän rauhoittavaa, suosittelen. Ja usko pois, pidän myös itse valitsemistani kuvista hyvinkin paljon...:)

Hei Mustis!
Olen niin samaa mieltä, viulisti on varmasti ihmisistä onnellisin, eikä lainkaan niin yksinäinen kuin suuri osa kuvittelee. On helppo sääliä sellaista mitä ei ymmärrä, mutta ymmärtäminen ilman sääliä vaatiikin jo paljon enemmän. Sellomusiikki muuten sopii upeasti näihin pimeisiin päiviin ja öihin, rauhoittavaa ja tasapainottavaa, hieroo ihoa ja sielua...:)

Hei Eko!
Oih, miten upeaa riimittelyä Kuusamosta. En tosin ihmettele yhtään, sillä olen lukenut tekstejäsi blogissasi ja aivan selkeä sanojen poljento niissä löytää sopivasti paikkansa kuvien kera...:)

Hei Birgitta!
Totta, olen saanut kerrassaan unohtumattomia öitä, luonnon ääniä ja viulun liukumista kielillä. Ei välttämättä aina niin oikein soitettuna, mutta jotain upean kaipaavaa ja niin viulistin sisäisestä maailmasta kertovaa. Uskoisin, että kuka on kuullut ilmaan virtaavaa soittoa odottamattomissa paikoissa, on tempautunut sävelten mukaan ja sen muistaa kauan. Minulla on onni kuulla yllättävää yöllistä soittoa usein, kaikilla ei ole sitä onnea, mutta taidan olla ainoita kuuntelijoita...:)

Hei a-kh!
Simppu, totta kirjoitit, joskus kauan sitten pihoilla on liikkunut pihasoittajia. Kaikki eivät kuunnelleet soittoa riemumielin, mutta jotkut osoittivat arvostustaan kolikkonyytillä. Eipä ole pihoilla enää soittajia ja tuntuu kuin mikä tahansa ääni saisi nykyihmiset suorastaan sijoiltaan...:)

Hei Hanna!
Kiitos tunnustuksesta. Olen aina ihan kiemuralla tunnustuksista, enhän ole tehnyt mitään niitä saadakseni. Hilppasen blogiisi tutkailemaan tilannetta...:)

Hi Angel!
Cello music is one of my all time favourites and Adam Hurst and his music, I just cannot find the words to describe it. Yo-Yo Ma's music is my first love, he is an artist and with his cello he blows my head away.

Ah, time. What an fast moving element of our world. I hope you are able to steal some time to write your blog and put the pictures of your wonderful garden and four legged loved ones. My boys send their regards to your furry family members and lots of hugs and mieows as well. Hugs and take care...:)

Hi Pierre!
Thanks for visiting my blog. Take care...:)

Tuula. M. Nevalainen kirjoitti...

Miten hienosti sopiikaan tämä musiikki ja tarinat toisiinsa - kuin kietoutuen! Ja kun kuuntelin ja katselin samalla ikkunasta ulos kun lumi hiljaa putoilee maahan ja luonto nukkuu talviunta niin yhteenkuuluvuus tämän musiikin kanssa oli hieno! Sinun kirjoitukset laittavat todella miettimään ja kuvainnollinen sana on hallussasi! Kiitos hienosta blogista sitä on ilo seurata!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Tuula!
Totta, sellomusiikki on kuin luotu näitä tummia iltoja, kynttilöiden valoa ja lumisia maisemia varten. Tänäkin iltana viulisti soitti melankolisia sävelmiä suljetun ikkunan takana. Ne kuuluivat vaimeina, mutta epätodellisen kauniina yhä pakastuvampaan iltaan. Pidän itseäni sikäli onnekkaana, että ympärilläni on monia erilaisen upeita ihmisiä omine tarinoineen. Samoin jokainen kohtaaminen ihmisten tarinoihin on ainutlaatuinen kokemus, jonka haluan kirjoittaa ja kertoa muille luettavaksi.

Meissä on niin paljon peitettyä kauneutta, tarinoita jotka vain odottavat tulla kerrotuiksi.

Kiitos kirjoittajan mieltä lämmittävästä kommentista. Tarinoilla on vielä oma paikkansa tässä maailmassa...:)

groayla kirjoitti...

Amazing !!!

Irja Viirret kirjoitti...

Hohoi, mukavaa joulun odotusta Sinulle pitsit, onko susi syönyt Sinut ja sanasi:)???

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Groyayla!
Well, thank You. I visited Your blog as well and found it very interesting, particularly the photos of textures fascinated me. Take care...:)

Tere Mustis!
Hohoi itsellesi... Jepulis, mukavia joulun odotuksia sinullekin. Ei susi ole asyönyt, mutta elämäntilanne vain on sellainen, että vaikka haluaisin, ei oiklein ole mahdollisuutta kirjoitella blogiin. Tämä pahuksen tilannehan tarkoittaa myös sitä, etten ole ehtinyt hilppasemaan muidenkaan blogeissa, eli pahuksen pirullinen tilanne enkä sitten nauti tästä pätkääkään.

Kohti valoa, muutaman pimeän käytävän kautta, ja siitä se taas alkaa. Ihanaa, että sinä ole kirjoitellut ahkerasti, melko rankoista aiheista, sanoisin. Sielunsiskoni, kiitos että olet olemassa... vuorotellen näköjään ryvemme turvallamme elämässä, mutta kuten sanottua, kohti valoa...:)

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Just stopped by to say "Hello" :)
Yes as the year comes to a close there are so many things to do .... ahhhh and Christmas ~ Pretty soon however Winter will force us to slow down...... then I start to get antsy1 lol

Love & Hugs to you & your Sweet little guyz ^.,^
♥ ♥ xoxoxoxo ;)

Manuel kirjoitti...

Te deseo felices fiestas y año nuevo, en unión de tu seres queridos.
Un cordial saludo.

Dmitry Voevodin kirjoitti...

Поздравляю с Рождеством Христовым! В этот светлый праздник хочу пожелать мира и спокойствия в вашем доме, добра, взаимопонимания, достатка, любви, счастья, душевного равновесия, успехов во всех начинаниях, побольше радости, крепкого здоровья и всех благ! Пусть оправдываются все ожидания и сбудутся самые заветные мечты!

Merry Christmas and a Happy New Year!

Mayo kirjoitti...

Wienissä sävelet kulkevat ilmassa poimittavaksi. Minä en vain niitä löytänyt. Taitaa puuttua kyky, kun seinälläni on vaiennut viulu. Se kuului edesmenneelle miehelleni. Aion viedä sen ehostettavaksi, jospa sitten alan kuulla soiton yössä...

a-kh kirjoitti...

ja viulu yksin soi

a-kh kirjoitti...

ja helmikuu alullaan

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Angel! Yes, Xmas among others took lots of time from writing and now when all that is behind it is time to move on and start writing again, to visit blogs and correspond with people again. Lots of hugs to you and all your furry loved ones and take care...:)

¡Hola Manuel
Bueno, la Navidad es cosa del pasado, pero ahora es el momento de volver a Blogistan. Gracias por sus amables palabras y le deseo invierno agradable ... :)

Привет Дмитрий!
Спасибо за Ваши добрые слова, и я надеюсь, что вы были очень мирные и приятного Рождества. Теперь, когда зима на его трудное и почти все ждут ФОТ весной приехать, я желаю вам всего самого лучшего и прекрасно провели время, и я ожидал увидеть больше Ваших топ фото в своем блоге ... :)

Hei Mayo!
Hmm, uskoisin sinun pääsevän nauttimaan upeista viulu- ja sellosävellyksista vaikka et veisikään viuluasi korjattavaksi. Ja musiikki kuin musiikki, pääasia lienee se että siitä nauttii, ei siinä välttämättä aina jousisoittimia tarvita, eihän...? ...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Voihan viaspilä, kuten arvannet jos luit Mustiksen kyselyyn kirjailemani kiemurtelevan vastauksen, että elämä on pitänyt vauhdikkaana. Kiitos potkimisesta, se jopa vaikutti ja auttoi, kynnys kirjoittaa blogiin alkoi nousta jo melkoisen korkeaksi.

Ja kuten huomaat, siellä se sekavanlainen uusi kirjoitus etsii blogissa paikkaansa, otsikkokin taitaa vielä muuttua, mutta siellä on ainakin kirjoitus ja lisää on tulossa. Nyt vain pitää käydä blogeissa ja sinun kohdallasi kaikki marraskuusta lähtien julkaisemasi kuvat, jotka haluan käydä rauhassa läpi. Täältä siis tullaan ja lujaa...:)