BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 6. elokuuta 2012

Ja ääni, miten se iholla liikkuukaan, niin pehmeästi ja hiljaa...

Näiden pimenevien iltojen aikaan, kun valo vaipuu horisontin taakse ja ajatukset aloittavat harhailunsa kuuntelen musiikkia, joka lämmittää sisältä ja pitää menneisyyden möröt loitolla. Aina se ei onnistu ja silloin tarvitsen ääntä, joka rauhoittaa mielen ja kehon kokonaan.

Yksi ääni monista, itselleni tärkeäksi muuttuneista, on Sivert Høyemin tummankaunis, pehmeä ja syvälle kaivautuva ääni, joka keinuttaa pimeässä kulkevaa mieltä rauhoittavilla ääniaalloilla, aallonharjoilla koko mielessä tapahtuvan matkan ajan.


Miten miehen ääni voikaan koskettaa ihoa niin, että se tunkeutuu jokaiseen ihosoluun, saa hiukset kipinöimään sähköisinä, silmät sulkeutumaan ja näkemään näkyjä?

Ja ääni, se kulkee hiljaa yössä, hyväillen korvien käytävillä, hiipien uskomattomiin, villeihin uniin, liikkuen levottomasti... 

Lähellä ja kuitenkin niin kaukana...


Muinaiset meret silmissäni, lintujen äänet huutamassa korviini ja tuulet sekoittamassa hiuksiani, satuttamassa mieltäni. Koko olemukseni soi, värisee hiljaa ja ääni, se vain kulkee ihollani hyväilevin kosketuksin...

Olen äänten vietävissä, ne saavat vieteltyä minut keinumaan laineilla nukuksiin, herätäkseni äänen virtaan, hitaasti lävitseni tulvivaan...


Alla olevan laulun tarina on surullisen kaunis, sanoihin on piilotettuna pettymyksen ja menetyksen  tunteet, lyriikaltaan hämäännyttävän sekava ja kuitenkin, niin kauniin pelottava. Jokaisella rivillä ja rivien välissä muistellaan mennyttä, tapahtunutta surua, elämän valumista turhiin tapahtumiin...

Ääni tavoittaa minut syvältä, maalaa kuvia mieleni maisemiin vaipuakseni unelmiin, tavoittamattomiin. Ja minä hymyilen onnellisena itselleni, kulkien kuin tahdoton ja sokea mukana äänen, joka levittää eteeni mustan maisemat, tuulen joka itkee äänettömästi vierelläni.

Mutta ääni, se viettelee, vie mukanaan korkeuksiin, ennen kokemattomiin...


Ääni kulkee sisälläni yrittäessäni siirtyä muistoissani lähemmäksi, siihen hetkeen jolloin mikään ei satuttanut, oli vain niin levollinen ja hyvä olla. 

Ja pienin askelin etenen äänimaailmassani, eilistä paetessani jätän samalla jalanjälkeni ajan rikkomaan hiekkaan, joka etäännyttyäni yhä enemmän hajoaa...


Valo lävistää ohimoni pimeyden levätessä raskaana luomillani, uin muistoissani kuin ennenkin. Kädet kuin tuhannet oksat tavoittelevat sisintäni, lähellä sadan auringon polte enkä enää tunne itseäni.

Oksien sivallukset kupeiden kätköissä, salaisuus kaukana kuin eilinen ei olisi koskaan ollutkaan. Vain tämä kaikkialla soljuva tajunnan virta, joka johdattaa pois kaikkien luota.


Äänillä ja sanoilla on mahdollista kuljettaa iholla kuin vähä vähältä jähmettyvää, viileääkin viileämpää vettä, joka polttaa sisältä, siirtää sinne missä tänään en ole, tuntomuisti herkkänä muistellen...

Ja käsi, hitaasti kuin hiipien, lämmintä kosketustaan säteillen vieläkin kuin tänään olisi eilen. Miten minä tärisen, kuuntelen ja muistelen, itsestäni tiukasti kiinni pitäen uneksien käteni olevan toisen...


Mieleeni palaa muisto kaukaa aikojen takaa, kuin peto joka aikansa on odottanut paljastumistaan. Tarttuen hetkeen jona en osannut olla varuillani, tajunnut eilisen oven olevan raollaan. 

Tuntomuisti peittyy toisella, sillä jonka muistini halukkaasti palauttaa, unohtaakseni sen jota alunperin en halunut edes muistaa.


Tänä yönä nukun ja uneksin, iho iholla niin lähellä ja kiinni, kädet lämpöä ja läheisyyttä säteillen ympärilläni...



Yllä olevan kappaleen "First Day of Somersaults" sanat ovat luettavissa täällä.

Sivert Høyem oli upeaa musiikkia esittävän, nyt jo hajonneen, Madrugada-yhtyeen laulusolisti ja musiikintekijä, joka tekee nykyisin soolouraa. 

Olen aikaisempien blogikirjoitusteni yhteydessä käyttänyt Madrugadan musiikkia tunnelman luojana ja tässä linkit teksteihin sekä musiikkiin: This Old House ja Lift Me yhdessä Ane Brunin kanssa.

13 kommenttia:

Milton kirjoitti...

Ai é dia 6, aqui ainda é dia 5.
Belo post. Beijo carinhoso!
Milton!

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos musiikista, kuvista ja kirjoituksesta, Pitsit!<333

Jokaisella meistä on omat lemmikkinsä, niin myös äänissä---.

Innostavaa elokuuta sinulle, Pitsit sekaisin!!

arleena kirjoitti...

Ääni kulkee iholla - sitä se on, sen tuntee joka solullaan. Musiikki koskettaa ihoa, vierii ja sipaisee, nostaa tunteet.

Liplatus kirjoitti...

Virtaa ja lainehtii syvällä nautinnollisesti.
Kirjoitit niin mukaansa tempaavasti, että palasin useamman kerran väreilyttävien äänien pariin.:-)

Kaunis kiehtova on sanomasi.

Saraheinä kirjoitti...

Koskaan ei tiedä, milloin se ovi eiliseen on raollaan, milloin elää sitä hetkeä johon palaa aina uudestaan -tahtoen tai tahtomattaan. Tuolla Sivertillä on äänessään juuri sitä värettä, joka koskettaa jonnekin syvälle.

Ari kirjoitti...

Tuntevia mielikuvia voi syntyä monista eri lähteistä, on hyvä kun ne virtaavat.

goatman kirjoitti...

I like the tune -- sounds on skin is a nice feeling too.

Music is such a part of it, and us.

Kiki kirjoitti...

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus minulle musiikissa! Tuo mieleeni Leonard Cohenin. Samaa vahvaa elämänkarheutta, tiukkaa takertumista täysillä elämään, rumaankin. Ja tuo musiikkitausta, se sanoo, mene ulos, sukella elämänmereen, innostu tästä hetkestä suorastaan maanisen kipesti!

Felisberto Junior kirjoitti...

Hello, Good day!
Okay?
radiate the sounds .... elevates, wings are the way to the light ...
Beautiful music!
Good Sunday!
Thank you for caring!
kisses

Eko kirjoitti...

Hei vaan 'Pitsi'...
Harvoin tulee kommentoitua hienoja tekstejä.
Kuviin yhdistettyinä tulee kokonaisuus joka vie mennessään...
Kiitos vierailuista blogissani.
Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan telemään vasta-vierailuja.
Tervehtien Eko

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Oi Milton!
Obrigado pelas suas amáveis ​​palavras. Tome cuidado e abraços ... :)

Hei Aili-mummo!
Totta, jokaisella tosiaan on omat mieltymyksensä myös äänien suhteen. Sivertin ääniala ilmeisesti herättää minussa jotain sellaista, johon vain harvan muun laulajan ääni kykenee.

Upeaa loppukesän viikkoa sinulle...:)

Hei Arleena!
Musiikki, mitä olisi elämä ilman musiikkia, ihmisen tulkitsevaa ääntä? Vaikea kuvitellakaan...:)

Hei Liplatus!
Musiikki, laulajan ääni, ne vain ovat niin iholla, kulkevat hitaasti. Sanoilla ei kykene kuvaamaan kaikkia tuntemuksia. Tämä kappale oli kuin keinu, joka kuljetti ajatuksiani ja tunteitani ajassa edestakaisin...:)

Hei Saraheinä!
Totta, ovi eiliseen raottuu useimmiten aina siloin kun sitä vähiten odottaa. Jokin tietty tuntu, tuoksu tai musiikki saattaa olla oven avaajana ja silloin vain kaikki tapahtuu uudelleen...:)

Hei Ari!
Niinpä, tärkeintä on että virtaavat. Elämä voisi maistua ja olla erilaisempi, mikäli mikään ei herättäisi...:)

Hi Goatman!
The floating sound on skin, what more can one wish for...:)

Hei Kiki!
Tottapa kirjoitit, Sivertin ääni kutittelee mielessä ja tunteissa sellaisia pintoja, joita ei välttämättä kohtaa muussa musiikissa...:)

Hi Felisberto Junior!
Ah, flying high with music in my head. Makes me feel so near something deep inside, floating away with music...:)

Hei Eko!
Kaikki ajallaan, vieraillaan kun on sopivasti aikaa, eikö vain? Itsekin kuppelehdin muiden blogeissa epäsäännöllisen säännöllisesti, onhan kuitenkin tärkeintä elää tämä elettävä elämä...:)

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Kello rientää ja aika kuluu vauhdilla
www.ttvehkalahti.blogspot.com

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Onhan se niinkin, tosin joskus aika jäätyy hetkiin eivätkä silloin viisarit liiku, ajan kulumisesta puhumattakaan...:)