BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kun hiljaisuus puhuu, äänettömyyskin vaikenee...

Sekunnit, minuutit ja tunnit muuttuvat päiviksi, viikoiksi ja kuukausiksi. Aika tulee iholle, lävistäen sen ja silloin valikoituu se hetki, jolloin toiset pakenevat unelmiiin, toiset eilisten saavutuksiin. Kenelle jää tämä päivä, kuka sen osaa elää...?

Lisääntynyt valo kuljettaa minut metsiin ja niityille, aamu-usvaisille rannoille. Pois maailmasta, jossa äänet ja teot ovat toteutumistaan vailla.


Istun mietintäkivelläni, aamun viileässä hämärässä ja kuuntelen luontoa ympärilläni. Se kuiskailee ja laulaa, soittaa ainutlaatuista musiikkiaan, tällä hetkellä vain minun korviini kuuluvaa.

Ja kun suljen silmäni, unohdan ympäröivän todellisuuden, annan kosketusten kulkea lävitseni ja palaan jälleen sisälläni elävään uneen. Tämä hetki ja aamun hämärä, lintujen äänet taustalla, tämän hetken hiljaisuuteen ja tähän maailmaan haluan jäädä lepäämään.


Miksi on niin paljon helpompaa olla yksin kuin kulkea toisten seurassa, löytää omat tiensä, lukea väärin polkujen viittoja, olla olematta kenenkään maailmassa, kenellekään olemassa?

Levottomuus kalvaa sisälläni, eihän vielä ole aika jäädä paikoilleni. Niin paljon nähtävää ja koettavaa, hintana vain se, että nykyisyyden on muututtava. Olenko valmis nyt, olenko koskaan...?


Aamuyön tunnit valuvat hitaasti, kasteen pisaroita kaikkialla, luonto vaimeana paikallaan. Maailmankaikkeuden tiimalasissa aika vääristyy ilman että voisin siihen vaikuttaa ja niinhän taas kerran tässä autiossa aamussa, aika huoahti ja tuuli meni sijoiltaan.


Näiden kostean lämpimien, melkeinpä kesäisten päivien aikana olen ollut entistäkin etääntyneempi ihmisistä, levoton ja valmis jälleen kerran harhailemaan hetkissä, jotka ovat kuin kirottuja, rakentaen turvallisuutta, jolla välttämättä ei ole sijaa arjen maailmassa.

Syvä pudotus unenkaltaiseen olotilaan, josta en haluaisi herätä. Äänet ympärillä kuin pakollisina sidoksina siihen, josta haluan hävitä, haihtua pois kuin en olisi koskaan ollutkaan osana tätä ympäristöä.



Miten outoja tunteita nämä hetket herättävätkään, haluaisin pysyä syrjässä, mutta en sittenkään. Luonto täynnä tuoksuja, ääniä ja tuntemuksia elämän vuolaassa virrassa, enemmän kuin kykenen sietämään.

Kevään muuttuminen kesäksi on tapahtunut niin nopeasti, että olen melkeinpä voipunut siitä huimaavasta vauhdista, jolla luonto muuttuu koko ajan. Kirsikkapuut ovat pukeutuneet vaaleaan punaan, metsämansikat ojentelevat valkoisia terälehtiään, omenapuut, aroniat ja voikukat, kaikkialla värien aallot lainehtivat hiljaa tuulessa.


Varjojen kukat kasvavat menneiden harmaissa puutarhoissa. Unohdus tuudittaa laulullaan, enkä tällä hetkellä näe yhtäkään syytä jatkaa samaa matkaa pidempään...

Muutos on minussa, lähellä ja niin kaukana, osana todellisuutta jota en voi paeta. Vihreys suorastaan uuvuttaa, lintujen äänet särkevät tärykalvot ja askeleet hiekalla ovat vain yksi osa tätä unimaailmaa, nopeaa muutosta kaikkialla.



Kaikkialla etenevä runsauden kauneus on niin tuoreen kirkkaan vihreää, että valossa silmiin sattuu.

Ilma on pehmeää ja lämmintä, ilman öisiä sateita tukahduttavan kuivaa hengittää. Kaikkialla kukkii, nousee maasta ja vihertää, luonnon yltäkylläinen hätäisyys suorastaan väsyttää...

Watercolor art by Alberto Guillen

Kevään tuoksusta juovun, kuljen metsissä ja kivillä istun, puiden kylkiin tiukasti kaivaudun. Tämä on minun maailmani, yksityiset hetkeni aamujen hämärissä. Kun ihmiset nukkuvat, maailma on rauhallinen, yksinäisessä yksityisyydessään uskomattoman turvallinen.

On monia syitä siihen, miksi ihminen tekee matkaa itseen, usein täysin eri syistä kuin mitä hän itse luulee. Koko ihmisen elämä on matkaa, paikasta toiseen siirtymistä, luopumista ja saavuttamista, ihmisten luo pyrkimistä ja kauaksi poistumista. Jokaisella on omat syynsä, tietoiset tai taidostamattomat, antamisen ja ottamisen kemiaa...



Olin jo melkein unohtanut, miten paljon olen kaivannut näitä rauhallisia, ihmisistä hiljaisia hetkiä aamuyön tunteina. Hetkiä, jolloin olen lähimpänä itseäni, olemustani ja ajatuksiani. Pieni viileys iholla saa ajatukset virtaamaan sisälle, ihmettelemään ja löytämään vastauksia kysymyksille.

Menneisyyden aaveet ja nykyisyys ovat yhtä aikaa läsnä, kuin olisin elänyt vain yhden eilisen ja menneisyys tapahtuisi tässä, aamun hämärässä vietetyn ajattoman hetkisen...


Miten paljon ehtii tapahtua ja olla tapahtumatta, aamun hämärässä niissä hetkissä kun kaislat koskevat toisiaan, usvan leijuessa kadotakseen ja valon etsiessä tietään.

Miten pienissä asioissa onni lymyää, nautinto nostaa päätään ja luonto ympärillä tiheästi hengittää. Olla osana aamua ja yötä, miten voisin haluta enempää...


Kevät on muutosten aikaa, uuden syntymää, syksyn kuolemien peittämistä vihreällä. Istun kivelläni miettimässä ajatusteni verkkoon eksyneitä muutosten siemeniä kuin ihmetellen, mitä vielä...

Odotan sisälläni olevien vastausten nousevan esiin mutta edelleen, tälläkin hetkellä, kun hiljaisuus puhuu, äänettömyyskin vaikenee...


17 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Se vasta ahdistavaa on, kun hiljaisuus huutaa. Se on mielentila, joka ei ole riippuvainen ulkoisista ärsykkeistä.

A kirjoitti...

Yö on ihanaa aikaa, silloin voi löytää hiljaisuudesta itsensä ja omat syvimmät ajatuksensa.<333

Nyt on vain niin, etten enää jaksa valvoa öitä aamuun asti enkä kirjoittaa kuten ennen. Vanhuus syö voimat, mutta sehän on elämän laki!

Kiitos syvällisestä ja kauniista kirjoituksesta sekä hienoista kuvista, Pitsit sekaisin.<333

Vikki kirjoitti...

Onpa tämä mielenkiintoinen blogi!!!!
Luulisi että tänne löytää ihan vahingossa, salaisen, lähes umpeenkasvaneen puutarhaportin löydettyään.
Löysin kuitenkin jonkin blogituttavani kautta :)
Täytyy palata uudelleen ihan kiireettömällä ajalla!

Birgitta kirjoitti...

Olipa vaikuttavaa tekstiä. Loppu, vastausten odotus ja hiljaisuuden kuuntelu on niin tuttua. Hiljaisuus on hyvä, se voi olla juuri se vastaus, tai sitten vastaus kumpuaa hetkien jälkeen kun niiden aika on.

Kiitos Pitsit sekaisin <3

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Löysin aamut ja aamuyön tunnit vasta vähänaikaa sitten, melkein ohitin ne kokonaan elämästäni. Nyt imen itseeni niiden tuoksuja ja ääniä, kuin maailmassa ei olisikaan muuta kuin luonto ja minä.
Kiitos pitsit upeasta kirjoituksesta.

Irja Viirret kirjoitti...

Miten hienoa ja miten tuttua Pitsit, on helppoa kulkea kanssasi suolla ja metsien hämärässä, jäädä lammen rannalle ja kuvitella olevansa pelkkä keiju suolla, ei ollenkaan tämä rähjääntynyt olio, joka on välillä niin kyllästynyt itseensä ja tähän tyhmään maailmaan, että voisi vaikka heti siirtyä erakoksi, ellei pelkäisi pelkojaan ja kuitenkin välillä kaipaisi ihmistäkin? Kevät karkaa käsistä, kaikki hienot juhlat ovat jo ohi ennen kuin ehdein edes tajuta, näin käy yhä useammin..

Liplatus kirjoitti...

Tekstisi tuntuu niin hyvältä, palaan samaa polkua takaisin, istun kivelle. Annan sanojesi ja kauniiten kuviesi virrata sieluni maisemassa.

Luonnossa ollessa aika katoaa, on vaan tämä hetki. Luonto lumoaa.

Me olemme jatkuvalla matkalla, onneksi tänään ei voi tietää huomista. Jokainen päivä on uusi.

Kiitos ihanasta kirjoituksesta ja upeista kuvista.

Arnoya Ari kirjoitti...

Aika on kuin horisontti, se ei pääty on vain matkattava eteenpäin.

Kiki kirjoitti...

Huh, mykistävän upeaa, käsittämättömän taidokasta verbaaliakrobatiaa on postauksesi taas kerran!

Monet ajatuksistasi ja tuntemuksistasi jaan, ihanan ja ihmeellisen, mutta eristävän yksinolon ja luonnon huimaavaa vauhtia tapahtuvan kasvun ja muutoksen, ja kuitenkin aina kaikessa läsnä joka hetkessä myös olevan kaiken kääntöpuolen. Sanoilla voi kuvailla, sanoilla voi selittää, ja silti kun sanat ovat menneet se mitä jää, on olevaa, on olemista.

Nyt taidan olla liian väsynyt ja sekä ajatukset että sanat menevät solmuun ja ellen nyt lopeta, niin kommentistani taitaa tulla pelkkää pöhköyttä...:)

goatman kirjoitti...

Very nice tones.

Asta kirjoitti...

Kiitos Pitsit sekaisin! Kaunista.
Nythän on tällainen sateinen, hyvin raikas, tuulinen ja niin tuoksuja ja tunnelmia täynnänsä oleva päivä. Ei lainkaan kevyt ja kujeileva, vaan syvä, syvempi, suurenmoinen, hieman mahtipontinenkin. Olin hyvin otollisissa tunnelmissa Williamsillekin.
Lämmin tervehdys!

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Beautiful~ Always :)
Peaceful walk in the stillness of the forest, twilight my favorite time, magickal time ~
Enjoy your time~

Thank you for your visits and lovely comments,
and so sorry for my tardiness :\

I'm busy in the forest....lol

♥♥xoxoxo♥♥ to you & and your sweet babies ^..^ x 6 + 1 ;)

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Hiljasuus on niin rentouttavaa, ihanaa. varsinkin auringon noustessa kesällä. Voi kun jaksaisi herätä niin aikaisin ja mennä ulos, yritän kovasti tehdä sen..

Felisberto T. Nagata kirjoitti...

Hello, Good afternoon!
English ..?
Beautiful images and beautiful blog!
This silence ... in relation to the environment around us eventually becomes a moment of deep reflection and self awareness in pursuit of our own essence.
Thanks for your interest in my blog!
Very happy!
Good Tuesday!
kisses

Lydia kirjoitti...

Oh! Your thoughtful words, these lush images you show to us, and the gorgeous Vaughan Williams symphonies (among my most favorite of all musical pieces).....what a fulfilling post you created. Thank you.

a-kh kirjoitti...

Nyt et sitten viitsi?

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Jeps, voipi korvat kerrassaan särkyä. Totta kirjoitat, mielentilahan siinä on takana, kuten niin monissa muissakin asioissa...:)

Hei Aili-mummo!
Yöllä tosiaan kuulee ajatuksensa sekä kuuntelee niitä tarkemmin. Näissä yökukkumisissa on yksi ainoa paha ongelma, loma-aikaan nukkumisrytmi menee täysin sekaisin.

Öisin on huomattavasti mukavampi liikkua ulkona jo puhtaasti sen takia, että silloin on kosteampaa ja siite- sekä katupölyt eivät lentele ilmassa. Mukavaa ja rauhallista viikonloppua...:)

Hei Vikki!
Totta, vahingossahan tänne eksyy ja ilmeisen monen salatun portin kautta. En mainostele tai ilmoittele tästä salaisesta paikastani missään, joten hyvin olet eksynyt kun tänne löysit. Täytyypä todeta, että olet tervetullut uudelleenkin, ne harvat jotka blogiini löytävät, ovat lämpimästi tervetulleita...:)

Hei Birgitta!
Kiitos.:) Yö nyt vain on sellaista aikaa, jolloin kysymykset etsivät vastauksia ja löydän vastauksia kysymyksiin, joita en ole vielä esittänytkään. Joskus ei löydy yhtään mitään, tosin äärettömän harvoin eikä mieleeni tule yötä, jolloin niin olisi käynyt...:)

Hei Tiitsa!
Aamuyöt ovat todella unenomaista aikaa, luonto on silloin puhtaimmillaan, voimakkaimmillaan. Äänet kuuluvat kirkkaampina, tuoksut tuntuvat voimakkaammilta, enpä tiedä upeampaa vuorokaudenaikaa, en totta tosiaan...:)

Hei Mustis!
Jotenkin tuntuu siultä, että tässä ajassa kaikki tapahtuu nopeasti, liian nopeasti. Kesäkin ryöpsähtää silmille kun aikaisemmin se hiipi pienin askelin esille. Tämä siitepölysade on kaikkein käsittämättömin ilmiö, aamuöisin on ainoa aika, jolloin sitä ei näy...:)

Hei Liplatus!
Nämä aamuyön kuljeskelut ovat tosiaan myös hyvin "henkisiä" matkoja. Olen onnellinen siitä, että olet kulkenut saman matkan, kokien sen sanojen kautta...:)

Hei Ari!
Tottapa taas kirjoitat. Ei pääty, jatkuu jatkumistaan, aina jotain uutta koettavaa...:)

Hei Kiki!
Kiitos, nyt kyllä punastelen...:) Ja totta kirjoitat, kaikella on kääntöpuolensa. Sanojen jälkeen on vain puhdas tunne, se että on olemassa, ja se riittää, se on syy kulkea...:)

Hi Goatman!
Classical music and music over all makes people feel something which turns into words and again to feelings. Thanks...:)

Hei Asta!
Kiitos itsellesi ja olenpa iloinen siitä, että Williams sai nostetta aikaan. Aamuyö on hyvin otollista aikaa tällaiselle sähkösaappaalle kuin sekainen Pitsi. Silloin voi rauhoittua, ajatella ja vain olla paikallaan tai kulkea...:)

Hi Angel!
I guess this is the busiest time of the year in your garden and you probably have not much time to spend with computer. While others are sleeping, early in the morning, I'm having quality time walking in nature. I'm not doing any gardening, so that's why I spend all of my time in nature. Take care and hugs...:)

Hei Pia!
Totta, aikaiset aamun hetket ovat suorastaan taianomaisia, jo siksikin että kaikki muut nukkuvat ja maailma on silloin paljaimmillaan, uneliaana ja vasta heräämässä. Ja uskonpa hyvinkin, että jonain varhaisena kesäaamun hetkenä piipahdat ulos kokemaan aamun heräämistä...:)

Hi Felisberto!
Thank You for visiting my blog. How beautifully You wrote about the feelings and of the very special moment one can be so near to the innermost feelings. There is some magic in it. Take care...:)

Hi Lydia!
I am glad You had that beautiful moment in reading the words and looking at the pictures, not to mention Williams symphonies. The whole package, as it was meant to be...:)

Hei a-kh!
Jep, näin oli...:)