BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Sopivasti sekainen, levoton ja pitelemätön...

Maaliskussa säät ja lämpötilat, valon määrä ja pimeyden syvyys ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen. Maaliskuuhun kulminoituu kahden vuodenajan taistelu vallasta, talven aika luopua ja taipua sekä kevään riemukas esiin ryntääminen.

Yöllinen taivas on näyttäytynyt milloin tähtikirkkaana ja huikaisevan kauniina, välillä pilvien peittämänä ja valosaasteen valaisemana värien leikkinä.


Joinakin öinä lumi on langennut maahan tiheinä hiutaleverhoina kun taas toisina öinä kostean tahmea, tiheä usva on pyyhkäissyt maisemalta sen selkeät ääriviivat, huitaissut likaisella rätillä yöllisen luonnon hiljaista kuvaa.

Ja kuitenkin, utuisuus läpäisee maiseman saaden siitä esiin enemmän kuin aikaisemmin. Umpihangesta vetisiin sohjolammikoihin, putoilevista jääpuikoista tappaviin piilojäihin.


Muutamien viikkojen ajan olen kävellyt luonnossa, pää keväästä entistä sekaisempana nuuhkinut tuulta ja talvea, odotellut varhaisten kevään merkkien ilmenevän niinkin vähäisessä kuin tuulessa ja sen tuoksuissa.

Umpihangessa loikkiminen on sekin tuonut omat mausteensa kevään odotukselle, jääpuikkohavaintojen tekemisestä puhumattakaan.


Kyllä, kevättä on ilmassa, välillä pienempinä ja välillä isompina annoksina. Pienen pienet muutokset, päivä päivältä väistyvä lumi, puiden rungoilta kadonneet jää- ja lumikuorrutukset.

Lintujen laulu ennen aamuviittä sekä ennen kaikkea valo ja sen lisääntyminen. Miten riemastuttavaa onkaan tajuta, että ulkona on valoisaa jo ennen puoli seitsemää ja luonnossa täysi tohina meneillään.


Muutamien viikkojen aikana myös oma mielentilani on muuttunut yhä enemmän ja enemmän kevättä enteileväksi. Olen juuri niin sopivasti sekainen, levoton ja pitelemätön, että mikään ei paremmin voisi olla merkkinä keväästä, valosta ja lintujen laulusta.

Viimeisen kolmen viikon aikana olen myös syventynyt katselemaan taivasta, odottanut sen yöllistä avautumista innokkaan odottaville silmille, revontulten ja planeettojen näytelmää yksinäiselle katsojalle, jäisillä kallioilla seisoskellen.


Yön on arvoituksellinen seuralainen ja taivas sen oikukastakin oikukkaampi suojatti. Se ei aukea käskystä, toimi toiveiden mukaan eikä odotuksista huolimatta repäise pilvistä esirippuaan

Eräänäkin yönä tuijottelin jääpuikkojen välistä samettisen tummansinisellä taivaalla kasvavaa kuuta ja ikuistin jääpuikkojen salaperäisen terävää kirkkautta kylmää valoa vasten.


Tuntui oudolta siirtyä muutamassa päivässä malttamattomaan kevään odotukseen, aistia tuoksuja enemmän kuin ennen, kylmyyden verhojen vaimentaessa niitä.

Auringon säteet ja lämpö tunnustelivat vielä talvesta arkaa ihoa ja olemuksessa oli havaittavissa pientä levottomuutta. Paikallaan oleminen on entistä vaikeampaa...


Jääpuikot, huikaisevasta kauneudestaan huolimatta, ovat kuin hain hampaat, tiheitä, teräviä ja äärettömän tappavia. On kuin niiden kauneuteen sisältyisi aina vaaran uhka.

"Katso meitä kaukaa, ikuista meidät miten haluat, kuvina, sanoina, musiikkina tai maalauksina, mutta älä, älä missään tapauksessa tule liian lähelle..."


Yön jäiset maisemat eivät taipuneet kuviksi kameran muistikortille, vastahakoinen maisema väisti kaikki yritykseni ikuistaa mieleni syvyyksiin piirtyneet sadunomaiset kuvat, ja turhautuneena turvauduin niihin ainoihin linsseihin jotka eivät koskaan petä, silmieni verkkokalvoihin.

Päivällä nuo samat, alati muotoaan ja kokoaan muuttavat, jääpuikot kimaltelivat auringon paisteessa, sulivat lämmön kosketuksesta ja muodostivat omalaatuisia reittejään sekä muotojaan...


Miten nautinkaan kevään tulosta, solisevista puroista, veren kohinasta suonissani, päättömistä ajatuksista ja ennen kaikkea valosta, huumaavan kirkkaasta valosta, joka vapauttaa tunteeni, ajatukseni ja olemukseni  pitkästä pimeyden ajasta...


Alla olevan musiikin on säveltänyt Chuck Wild, mies jonka koskettimilta on lähtöisin monia sielunmaisemaa kuvittavia sävellyksiä  Huikaisevimman kokemuksen saa suurentamalla videot koko näytön kokoisiksi ja sen jälkeen kaikki on vain suurta kosmista nautintoa.

Ne ovat matkoja halki universumin, kohti uskomattoman kauniita kaasupilviä rauhallisen musiikin siivittäminä. Levoton sielu saa rauhan ja nukahtaa musiikkiin...




Emme ole yksin, emme ole ainoat...



YouTubessa katseltavissa olevat videot on kuvittanut  sunsty1e uskomattoman kauniilla koosteilla universumista, joka ei avaudu yöllisen kulkijan paljaille silmille, mutta näiden videoiden välityksellä on mahdollisuus matkustaa avaruuteen, uneksia ja kuunnella musiikkia, joka keinuttaa oman äärettömyytensä laineilla... 



Säveltäjästä, Chuck Wild, löytyy enemmän tietoa miehen omilta sivuilta tai Liquid Mindin sivuilta

14 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kevättä ihailen sanojesi tavoin.
Ja sen musiikkia, se solisee korvissa.

Asta kirjoitti...

Rauhaa, Pitsit sekaisin.
Olemme yksin, emme koskaan ole yksin.

Arnoya Ari kirjoitti...

Maailman keinussa keinumme, talvi pesee varpaitaan jotka ihminen on sotkenut. Ei lumi ole likaista me itse sotkemme sen kuravelliksi.

A kirjoitti...

Tekstisi ja kuvasi lumosivat minut, Pitsit sekaisin.<3

Suurenmoiset videot;DDD

Oikein hyvä viikonloppa sinulle, Pitsit.<333

Irja Viirret kirjoitti...

Kiitoksia Pitsit, tätä kaipasinkin, valoa ja lumoavia kuvia, videot olivat avaruudenkävijälle tuttuja ja tunnelma oli kotoinen.. Kiva kun olet itsekin kevätmielellä, joten siirtykäämme valoisin mielin kesäaikaan. Aurinkoista kevättä Sinulle sielunsisko toivottaa se synkkääkin synkempi lukki, se, joka tykkää vain pimeästä ja talvesta ja uskaltaa vain varovasti katsoa välillä aurinkoon:)

kaisu marjatta kirjoitti...

kiitos oikein keväisestä postauksesta. Täälläkin jo leskenlehti kukkii, ja tiet on sulina sekä aurinkoiset rinteet.
Sivullani pieniä sanoja on tälle sivulle tunnustus, jos otat vastaan se ilahduttaa minua. Aurinkoisen lämpimiä päiviä!

a-kh kirjoitti...

Voi olla, että tässä vielä joutuu betasalpaajaa nappaamaan.

Birgitta kirjoitti...

Se tulee joka vuosi ja aina yhtä suloisena. Nyt kun kellotkin siirrettiin (mitä en kovin ymmärrä), niin illat on valoisia myöhään ja päivä tuntuu aina vaan pidemmältä. Kuten kirjoitit, kevät tuntuu omissa nahoissa =)

Liplatus kirjoitti...

Mukava oli lukea keväistä, kera kuvien.
Kiitos Sinulle!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Arleena!
Kiitos. Ilmojen kiivaista vaihteluista huolimatta kevät solisee ja pulputtelee iloisesti ojissa ja sadevesirännien alla. Lintujen sirkutus aamuvarhaisella ja valo, niistä tunnistaa kevää. Takatalven tilapäisestä tulemisesta en hätkähdä, sillä kevät tulee kuitenkin, lumet sulavat taas kerran ja ilmat lämpenevät...:)

Hei Asta!
Rauhaa itsellesi. Totesit loistavasti kiteytettynä sen, mitä halusin sanoa. Nyt on niin keväinen olo, että en ole pysyä nahoissani, ja välillä taidan hypelläkin nahoistani ulos puhtaasta elämisen riemusta.

Hei Ari!
Ihanasti sanoit tuon, että talvi pesee varpaitaan. Ja tottahan kirjoitit, hyvin symbolisesti ja sen voi käsittää hyvinkin monella eri tavalla...:)

Hei Aili-mummo!
Iso kiitos kommentistasi. Tuli oikein hyvä ja lämmin olo siitä...:)

Hei Mustis!
Miten niin tulitkin mieleeni kun laittelin noita videoita blogiin. Jess, perille meni. Nyt alkaa jo musta esirippu väistyä, reviskelen sitä itsekin hyvin aktiivisesti tietä pois. Kunhan kevät ehtii, esirippu vaihtaa myös väriä. Ajattelehan, kun aurinko alkaa lämmittää lukkia, löytyy varjopaikkojakin, ettei tarvitse koivet kuivettuneina kivillä hyppiä. Kyllä se siitä...:)

Hei Aikatherine!
Kevät on aivan uskomatonta aikaa, tosin takatalvella sääprofeetat ovat uhkailleet, mutta mitä siitä. Jos sellainen tulee, niin olemme taas yhtä takatalvea lähempänä kevättä. Maassa näkyy kerrassaan ihania nuppuja ja joillakin, tosin vain joillakin, kohdin näkee jo leskenlehden alkuja. Ja kevään äänet, solinat ja lintujen sirkutukset. Olen kerrassaan niin ihanasti sekaisin, että en tiedä miten päin pyörähtelisin.

Käväisin sivuillasi ja kovasti kiitos tunnustuksesta. Polveni menevät jotenkin aivan veteläksi tunnustusten edessä. Ja uskopa hyvinkin, en tiedä mitä niihin kirjoittaa. Harvoin minulla menee näppäimistö jumiin ja sormet sekaisin, näiden tunnustusten kohdalla olen jotenkin vain niin pitsit sekaisin. Sopiiko, että jossain vaiheessa myöhemmin palailen asiaan, kun ensin saan siivottua pitsini...:)

Hei a-kh!
Mitään betasalpaajaa, rommitoti käteen ja siinä sitä tarpeeksi rauhoittavaa ainetta. Toimiikin vielä niin hiiskatin hyvin ettei paremmasta väliä. Annostuksen saa itse määrätä...:)

Hei Birgitta!
Olen aivan pihalla noiden kellojen siirtelyiden kanssa. On kuin pääkoppani tyhjenisi hetkessä kelloja siirrettäessä ja tyhjän päänupin täyttämisessä sitten meneekin koko kesä, kunnes se tyhjenee taas syksyllä uudelleen. Kevät on niin ihanaa aikaa, etten tiedä miten päin oikein olisin. Pitkän pimeyden jälkeen valo saa suorastaan sekavan holtittomaksi pitseissään sekoilevan naisihmisen. Ei tämä tästä voi kuin paremmaksi muuttua...:)

Hei Liplatus!
Ihanaa ja valoisaa kevättä sinullekin. Ja kiitos itsellesi blogissasi olevista iloisista yllätyksistä. Niistä tulee hyvälle mielelle ja niissä on oivalluksia, joilla sipsuttelee useammankin päivän hymyillen läpi...:)

Lydia kirjoitti...

My husband and I have enjoyed this post so much! Thank you for your beautiful words and images. The videos are inspiring.

Have a very good week!

Living In Williamsburg Virginia kirjoitti...

These images are stunning. Love your blog.

Darryl and Ruth :)

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Beaautiful images...., Soon Spring will come your way :)
Things have not been a bed of roses around here. It is stop and start, first warm pushing things to bloom and grow , then the stinging cold nights and whipping winds , as I hurry to bring things into the house , the greenhouse and those that can not be moved covered :o before they are killed off....... we are not far out of Winter and I need to go back to taking a Winter nap....lol

Hope the warmth and blooms find their way to you soon :)
Hugs & Kisses to you & your babies ^..^ ~ ♥xoxo♥

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Lydia!
Thank You so much for Your kind words. They made me blush...:)

Hi Darryl and Ruth!
Well, thank You for visiting my blog and as I visited Your blog I found a colourful world of history and traditions and I enjoyed of it a lot...:)

Hi Angel!
Your blog posts have been as though I have read thrilling detective novel. Seems to be so that in Your garden happens all the time, between the warmth and growth, and then cold, and even death. Hopefully, Spring has finally reached Your garden. And as you can see, Spring has finally come to Finland. Take care and lots of hugs... Furry guys are sending their regards to all of you...:)