BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kadonneiden minäkuvien viidakko...

Kevät etsii jo polkujaan, sitä on selvästi ilmassa, mahdollisesta takatalvesta huolimatta. Sen aistii kaikkialla, raskaassa lumessa, enenevässä määrässä lintuja, yhä lumettomimmiksi käyvissä puissa ja ojiin alkukevään puroiksi laskeutuvissa kinoksissa.

Ystäväpiirini tapaamisissa on tällä hetkellä surullistakin surullisempi sävy. Vaikka miten haluammekaan palata niin sanottuun normaaliin elämään, jokaisena tapaamiskertana tajuamme yhden paikan tyhjillään.


Sähinkäinen, josta olen kirjoittanut kahteenkiin otteeseen, ei enää tämän maailman kauneus- ja hoikkuusmarkkinoilla joudu kilpailemaan, mutta on monia hänen kaltaisiaan, jotka odottavat pelastumistaan.

Iloinen ja suloinen sähinkäinen, naisellisuudessaan melkeinpä jokaisen miehen toiveiden kohde, teki epävarmuudessaan tuhoisan matkan omien ihannekuviensa alttarille, kohdaten liian myöhään sen edustaman tyhjyyden. 

Ja siellä hän kohtasi kaikkien ihanteiden papittaren, sisar Yksinäisyyden sekä kaksoissisarensa, Tyytymättömyyden.


Sähinkäinen ei osannut lopettaa, minäkuva ei kulkenut samaa matkaa kuin muuttunut ulkomuoto ja ohuimmillaankin hän oli mielestään liian lihava. Yksinäisyyttä lievittämään saapuivat kaksi tuhoisaa ystävystä, kuningas alkoholi ja pimeään unohdukseen tuudittavat pillerit.

Viimeiset tapaamiset Sähinkäisen kanssa osoittautuivat hänen yksinpuheluikseen. Hän halusi meidät samaan maailmaan, kadonneiden minäkuvien viidakkoon, jossa terveellistä oli vain terveellisestä ruoasta puhuminen, ei sen ja siitä nauttiminen.


Kenen psyyke kestää jatkuvaa nälkää, lääkkeitä, viinaa ja pettymyksiä, kun mikään ei muutu miksikään? Kun ihmisen kuva itsestään, todellista etsiessään, ei nälkiintymälläkään, sekaisena, löydy mistään.

Kun mikään ei riitä, elämä pakenee edestä ja samat täyttymättömät unelmat, niiden kuvajaiset sekä peilit rikkinäiset, seuraavat perästä.


Ihminen on totta itsenään, ei pelkkinä kuvina ihailijoiden pöydillä ja seinillä. Unelmia metsästäessään, hän astuu mitä todennäköisemmin pimeään, tyhjempääkin tyhjään elämään. 

Varjoissa, unelmien laidoilla ja todellisuuden reunoilla, yksinäisenä ja kylmissään, ihminen ihmettelee ihmisen nälkää, nälkää sisällään.


Ehkä me kaikki olemme syypäitä siihen, että ihmisen minäkuva on vääristynyt. Jospa mekin uskomme median välittämään kuvaan täydellisestä ihmisestä, jolla kauneutensa ja täydellisyytensä vuoksi on oikeus siihen elämään, johon meillä muilla ei ole pääsyä.

Ihmisten markkinat ovat sangen outoja paikkoja, joissa pärjää vain maastoutumalla ympäristöön sopivaksi, soveliaaksi mallinukeksi, joka piilottaa sielunsa syvälle, kenties myy sen eniten tarjoavalle. 

Vain tyhjiä poseerausilmeitä, pinnallista puhetta ja toisenlaisten arvostelua, elämää kadehdittujen kulissien takana...


Monet haluavat niin vimmatusti olla toistensa kaltaisia, samanlaisia, etteivät he huomaa miten maailma ympärillä muodostuu erilaisista, toisenlaisista ihmisistä, heidän elämästään ja tarinoistaan.

Mitä tämä maailma teki yhdelle meistä, läheisistä? Sähinkäinen uskoi heitä, jotka eivät välittäneet hänestä vähääkään ja hän kuvitteli niiden valehtelevan, jotka halusivat hänet lähelle elämäänsä.



Mikä tässä maailmassa on niin sairasta, että tytöt sekä pojat, niin nuoret kuin vanhemmat, käyvät ikuista kilpajuoksua ulkonäköseikoista?

Miksi me emme voi olla vain ihmisiä, omina itsenämme, sellaisina kuin olemme, muuttumatta toinen toistemme näköisiksi? Ihmisyydelle ja ennen kaikkea inhimillisyydelle ei ole ulkonäkövaatimuksia, sillä kauneus, hoikkuus ja samankaltaisuus eivät ole ainoat syymme olla olemassa.


Me uskomme itsestämme kaiken pahan ja kielteisen, mutta ystävälliset sanat ja sydämestä lausut kohteliaisuudet me käännämme mielessämme, päätyen päinvastiseen käännöslauseeseen. Sisäinen peili, mielemme vankila, välittää vain sellaisia kuvia, joissa näytämme toisten silmissä rumalta.

Ja se, mitä kukin sisällään pitää kauniina, ei välttämättä vastaa kaikkien muiden mielikuvia. Siksi toisen ruma on toisen kaunis ja suurinkin kauneus voi toisen silmissä muuttua mitä suurimmaksi rumuudeksi.

Ihmisen kauneus ei ole pelkkää ulkonäköä, se on paljon enemmän ja se loistaa meistä sisältä.


Onko mitään määrää sille, miten ihminen itseään pahoinpitelee...?


Voi pieni, iloisen eläväinen Sähinkäinen, meillä on ikävä sinua...


22 kommenttia:

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Tus divertidas postales me recuerdan a los años 60 del pasado siglo,son ingenuas y sin ningún sentido de eroeticidad.ENHORABUENA

A kirjoitti...

Surullista;(

Otan osaa, Pitsit sekaisin.<3

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Monen luetun lauseen jälkeen pysähdyin miettimään, totta se on.

Ari kirjoitti...

Kaikille paljon ajateltavaa ja:
"Monet haluavat niin vimmatusti olla toistensa kaltaisia, samanlaisia, etteivät he huomaa miten maailma ympärillä muodostuu erilaisista, toisenlaisista ihmisistä, heidän elämästään ja tarinoistaan".

Niin totta!

Irja Viirret kirjoitti...

Ihan kuin olisit osaksi kirjoittanut minusta (miinustetaan ne lääkkeet ja viina sieltä pois, mutta jätetään kuitenkin ne tarvittavat suspensiot eli allergia etc).. valitin sisarellekin miten töissä kaikki ovat aina niin kauniita ja hyviä, enkä minä jaksa olla minä.. itse olen kyllä hoikka, mutta ja se on tietyn työn ja pitämisen tuloskin, herkuttelen silti välillä armottomasti, mutta kyse oli nyt olennaisesti tyytymisestä siihen omaan itseensa, joka muille, mielestäni paljon kauniimmille ja luonnonakauniille näyttäisi olevan paljon helpompi juttu kuin esimerkiksi minulle, vaikka sisko ja "sen veli" lohduttivatkin mustana hetkenäni että sinussahan on sielun syvyyttä ja sisäistä kauneutta sen lievän ulkoisenkin lisäksi (siis todella lievän).. Miksi se ei vain minulle riitä?? Kiitoksia pitsit, kiva juttu jälleen kerran ja nämä kuvatkin.. kun en osaa aina lukea niin katselen näitä kuvia, kuten varmaan tiedätkin:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga Pitsit.Tus pensamientos son claros y profundos,eres capaz de escribir un libro solo con ver una de mis fotografias,te envio tu facilidad de escribir,sencilla y profunda.
Un fuerte abrazo desde Andalucia

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga poeta.Si te llamo poeta,solo és una gran verdad,porque tus comentários solo son eso,puras poesias.
Desde Andalucia te mando un fuerte abrazo

Liplatus kirjoitti...

Kauneus ihanteethan ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Ihanne on ollut rehevä sopivasti pyöreä ja väliin oli twiggy anoreetikko....
Äinpäin on pyörähtänyt myös, rusketus muinoin oli rahvaan merkki, nykysin kertone hyvästä elintasosta.

Tekstisi on asiaa, joka pistää itsetutkiskelemaan, hyvä näin.

Ihastelen myös blogisi kuvia.

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga escritora.La agilidad de tus pensamientos a veces me abruman és tanta tu fantasia cuándo escribe que parece que parte de tu personalidad
salen de tus manos al escribir.
Eres fantástica.
Un fuerte abrazo.
Como escritora tienes un futuro asegurado.

He.r.ne kirjoitti...

Sallinet osanoton,
ystävän menetyksen
tähden.

Niin, eipä sitä tiedä mitä
siellä sisäisessä maailmassa
liikkuu, kun on se oma peili,
katsojankin omissa silmissä, ajattelen.

Missähän sitä olis,
jos ei olisi
Vapahtajan olkapäätä,
johon saa nojata,
kun se peilikuva
on aina harmaa
ja takkuinen,
hyvässäkin valaistuksessa!

Arnoya Ari kirjoitti...

Peilikuva on totuuden varjo kertomatta mitään.

He.r.ne kirjoitti...

Pitsit sekaisin, saat minulta haasteen
jonka sain Sofialta,
http://sofiatanninen.blogspot.com/
Tarkoitus olisi luetella
satunnaisessa järjestyksessä 10
hyvää mieltä tuottavaa asiaa
ja jatkaa haastetta viiteen blogiin. ☺

Armas Romu kirjoitti...

Ajatuksia herättävä teksti kaikessa surullisuudessaankin. Ihminen todella osaa olla julma itselleen.

Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Viisaita sanoja ja hieno postaus. Surullista vain tilanne, miksi tämän teit.

Minulla on viesti blogitarinasta. Olen haastanut kirjoittajat ja muut suunnittelemaan kantta tarinalle. Haaste on blogissani, toivottavasti innostut :-)

a-kh kirjoitti...

Siinäpä se on kun mikään ei riitä ja elämätöntä elämää tuntuu olevan vain oma kuolema.

Irja Viirret kirjoitti...

Olin vähän tyhmä kun en heti ajatellut että tässä oli takana todellinen menetys, ehkä ajattelin alkuun että tämä sähikäinen oli enemmän kuviteltu kuin todellinen, jotenkin luulin aiemmin että peilasit omia tunteitasi hänen kauttaan eli halusit arvostella elämää, jota et itse voi arvostaa, kunnes luin tarkemmin aiemmankin jutun.. anna minulle anteeksi pitsit, kirjoitan Sinulle kohta postia, toisaalta jotenkin samaistuinkin tähän sähikäiseen, joten siinä mielessä kommenttini on hirvittävän itsekäs ja tyhmä, mutta en sitä kuitenkaan poista, olkoot nyt siinä, koska tunnet minusta sen toisenkin puolen?

Hedly kirjoitti...

Jokainen ihminen on kaunis ja mitä persoonallisempi ihminen, sitä mielenkiintoisempi häntä on katsella ja ihastella. Liian kaunis on TYLSÄ, ei kukaan jaksa katsella täydellistä kauaa. Itse tuijotan ihmisiä, siis tuijotan....mutta en arvostellakseni vaan etsimällä kaunista eli persoonallista kauneutta =)
Ja laihuus ihanne vaikuttaa jo lasten vaatteisiin...vai onko nykyajan lapset vain pidempiä ja rotevampia, terveen näköisiä...en siis puhu lihavuudesta vaan normaalista lapsesta, lapsen normaalista pyöreydestä....en ainakaan löydä omille lapsilleni vaatteita ikätaulukon mukaan ja sama ongelmia on myös todella monella muullakin vanhemmalla...
Eli vaatimukset oman ulkonäön muokkaamisesta alkaa jo lapsuudessa =(
<3 otan osaa ystäväsi vuoksi <3

Leena Lumi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus kuvineen. Kunpa vain MAAILMA tajuaisi tämän.

Asta kirjoitti...

Voi miten pohjattoman surullista. Surullista sekin että olit niin oikeassa kirjoittaessasi ystävästäsi.
Mieluummin olisit varmaan ollut väärässä ja nähnyt hänet onnellisena. Ei löydy ulkoisesta maailmasta kestäviä kilpiä hennolle sielulle.
Paljon lämpimiä ajatuksia sinne!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hola Juan! 
Si estas fotos pin-up son hechas por Bryers Duane y la señora se llamaHilda. Estos dibujos eran muy populares en el año 1960 y así sucesivamente. CurvyHilda tuvo su propia audiencia, y aún hoy en día parece ser para que ella se está volviendo más y más popular. Y cuánta razón tienes. No hay nada de erótico o sexual enHilda y sin embargo es muy atractivo y acogedor 

Y gracias por sus amables palabras. No sé qué decir, usted escribió tan bellamentesobre mi escritura. Creo que a medida que escribo. La escritura es la esencia de mi vida y no puedo prescindir de él. Eso es todo lo que puedo decir .. ... Tenga cuidado y abrazos ... :)

Hei Aili-mummo!
Kiitos. Elämä jatkuu, muistot jäävät sekä monet kysymykset, joihin ei tunnu vastausta löytyvän...:)

Hei Pia!
Ainakin tässä tapauksessa, mutta on monia muita ihmisiä, jotka ehkä näkevät itsensä samoin kuin Sähinkäinen. Tuskin hekään uskovat, kun heille sanoo että he ovat kauniita ja riittäviä itsenään. En tiedä, jotenkin elämän ja nykyisten naisihanteiden raadollisuus vain lensi kuin märkä rätti päin naamaa ja siksi tämä kirjoitus...:)

Hei Ari!
Jos oli vaikea kirjoittaa tuota blogikirjoitusta, niin sitä vaikeampaa on vastata kommentteihin. Jotenkin sanat eivät vain riitä. Hypin suorastaan seinille kun ihmiset keskustelevat joka kevät päähän liimautuvasta aiheesta, laihduttamisesta. Sähinkäisen itsetunto oli kiinni laihduttamisesta eikä hän huomannut ympärillään ihmisiä, jotka ovat kaiken kokoisia ja näköisiä. Surullista, että näin kävi...:)

Hei Mustis!
Kirjoitan aina hivenen peitetysti eikä näistä kirjoituksista välttämättä saa tolkkua, joten älä turhaan revi vaatteitasi ja ripottele multaa pääsi päälle. Kirjoitin tämän blogikirjoituksen, pitkän harkinnan jälkeen, kai lähinnä siksi, että jos joku jossakin pahoinpitelee itseään juuri tällä hetkellä, pysähtyisi edes hetkeksi ja ehkä lopettaisi. Taidan olla todella naiivi, mutta jos joku saa tästä kirjoituksesta jotain, niin kaipa sen julkaiseminen oli jonkin arvoista. Elämä ei aina ole silkkiä ja samettia, kenenkään elämä...:)

Hei Liplatus!
Nainen ja kauneusihanteet ovat todella melkoista markkinavoimien temmellyskenttää. Ja me naiset, meihin taitaa olla helppo vaikuttaa. Huonommuuden tunne kun tuntuu olevan kauneimpienkin kasvojen takana kummittelemassa, vartalosta puhumattakaan. Menisin varmasti nurin, mikäli kohtaisin naisen, joka on täysin tyytyväinen ulkoiseen olemukseensa. Kaikki on niin kauan hyvin, kun ihminen on sinut itsensä kanssa, kauneusihanteista ja trendeistä huolimatta. Onneksi suuri osa naisista osaa tämän, mutta sitten on niitä, joille siitä tulee elämän ja kuoleman tehtävä...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Herne!
Kiitos viisaista sanoistasi. On tosiaan mahdotonta tietää mitä ihmisen sisällä liikkuu. Ja vaikka tietäisikin ja näkisi, että hänellä ei ole kaikki hyvin, törmää siihen ettei toinen halua kuunnella tai tulla autetuksi. Ei edes läheisimpien ystäviensä taholta. Onneksi suuri osa ihmisistä kuitenkin on jollakin tavalla sinut itsensä kanssa ja pyrkii elämään täyttä elämää, trendeistä ja kauneusihanteista huolimatta.

Voi että, olen todella huono näissä haasteissa. En tiedä mitä niihin kirjoittaisin paljastamatta itseäni. Sopiihan se, että laitan tämän mietintämyssyn alle ja jossain vaiheessa palailen asiaan?...:)

Hei Arnoya Ari!
Siinä melkoinen lause ihmisen mietittäväksi. Kaikille se ei avaudu koskaan ja joillekin se on liian myöhäistä...:)

Hei Armas Romu!
Totta puhut. Ihminen on itsensä paras ystävä ja pahin vihollinen. Tasapaino on vain kiinni siitä ovatko nämä kaksi mahdollisia kilpailijoita vai yhteistyökumppaneita...:)

Hei Uuna!
Käväisin blogissasi äänestämässä ja upeita kansiehdotuksia olikin useita tarjolla. Saimme kaikki yhdessä kirjoitettua tarinan, joka muuttui koko ajan. Kerrassaan mielenkiintoinen kokemus ja iso kiitos sinulle siitä...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Kerrassaan huikaisevasti todettu: ”elämätöntä elämää tuntuu olevan vain oma kuolema.” Tuohon on mahdotonta sanoa enää yhtään mitään. Totta ja kompaktissa paketissa, mutta eihän sen näin pitäisi olla.

Elämätön elämähän pitäisi täyttää elämällä. Paha tuo isi-pääte sanassa, se jotenkin torpedoi koko merkityksen, mutta menkööt tällä kerralla...:)

Hei Hedly!
Hyvin kommentoitu. Lapsuudessahan tämä pyöritys alkaa, pikkuhiljaa eikä edes varkain vaan tuutin täydeltä ja raskaalla kädellä. Omat kauneuskäsitykseni taitavat mennä vastavirtaan yleisen mediakauneuden kanssa.

Kuten sinä, niin myös minä ja moni muu, etsii persoonaa ja ihmistä, lämpöä ja elettyä elämää. Kaikki se näkyy kasvoissa ja kehossamme erilaisina merkkeinä, mikäli niitä ei ole siivottu pois kirurgin pöydällä, botoxilla tai hyaluroniruiskeilla ja muilla konsteilla.

Kertoohan jo sekin ihmisestä jotakin, jos ihmisen päivästä suurin osa menee ulkonäöstä huolehtimiseen ja siitä puhumiseen...:)

Hei Leena!
Kunpa maailma tajuaisi... Kun ihmiset ovat vaikutuksille alttiissa iässä, muokkautuvat ihanneminäkuvat ja niihin on myöhemmin vaikea enää vaikuttaa. Ei mahdotonta, mutta pitkäaikaista työtä itsensä kanssa. Sähinkäinen ei edes ehtinyt näkemään sitä, miten väärässä hän oli omasta itsestään. Ystävien sanat eivät vain riittäneet...:)

Hei Asta!
Ja iso kiitos sinulle. Olet todella oikeassa siinä, että olisin halunnut olla väärässä aikaisemmissa kirjoituksissani. En suoraan sanottuna uskonut itsekään kuinka pitkälle ihminen oli valmis pahoinpitelemään itseään.

Ystäväpiirimme on tällä hetkellä allerginen kaikesta ulkonäköön ja painoon liittyvästä. Henkiset pahoinvointikohtaukset ilmeisesti lisääntyvät näin keväällä, laihduttajien kulta-aikaa kun eletään...:)